Mitä hyötyä VAUVALLE on jos äiti tavoittelee alatiesynnytystä?

Ei enää näitä pimppisynnytys-sektio-imetys -ketjuja,

Googleta!

sektiolla kuin alakautta. Alakautta voi tulla esim. aivovaurio, solisluun murtuma jne. Sektiossa "vain" vesikeuhkot.

se hyöty että vauvan keuhkot puristuu tyhjäksi lapsivedestä alatiesynnytyksessä, sektiossa vauvan keuhkoista joudutaan jälkikäteen imaisemaan lapsivettä pois.

Toinen oleellinen hyöty on vauvan saamat hyvät bakteerit emättimen kautta syntyessään.

Kolmas on hyvä stressi mitä vauva kokee alatiesynnytyksessä, se tekee viimehetken kypsyttelyt keuhkoille.



Lisää syitä voit googlettaa.

Sortsi nyt vain.

Luoja mitä tampioita täällä vilisee.

olla riski vauvalle...

imettiin keuhkot lapsen jo synnyttyä...että ei se alatiesynnytys keuhkoja vielä tyhjennä.

Harva sovitussa sektiossa syntynyt lapsi on CP-vammainen, mutta lähes 20% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vaurion. Mitä isompi lapsi niin sitä todennäköisempi vaurio, näkyyhän tuo ADHD-lasten määrän kasvuna.

Keisarileikkaus eli sektio, joskus virheellisesti "keisarinleikkaus", latinaksi Sectio Caesarea, on leikkaus, jossa lapsi syntyy äidin vatsanpeitteiden ja kohdun läpi tehdyn viillon kautta. Se tehdään yleensä silloin, kun normaali alatiesynnytys aiheuttaisi lääketieteellisiä komplikaatioita.



* Hätäsektioon eli päivystyskeisarileikkaukseen joudutaan, jos lapsen hapensaanti on esimerkiksi istukan irtoamisen takia heikko, synnytys pitkittyy tai ollaan vaarassa menettää äidin tai lapsen henki.

* Elektiivinen sektio eli ennalta suunniteltu keisarileikkaus tehdään esimerkiksi lantion ahtauden, monikkoraskauden tai äidin sukupuolitaudin takia. Synnytyspelko on hyvin harvoin aihe elektiiviselle sektiolle.



Sisällysluettelo

[piilota]



* 1 Historia

* 2 Riskit

o 2.1 Äidin riskit

o 2.2 Lapsen riskit

o 2.3 Alatiesynnytys aiemman keisarileikkauksen jälkeen

* 3 Keisarileikkaus Suomessa

* 4 Eläinten keisarileikkaus

* 5 Lähteet

o 5.1 Viitteet



[muokkaa] Historia



Viittauksia keisarileikkauksiin esiintyy jo mm. kreikkalaisissa, hindulaisissa, egyptiläisissä ja roomalaisissa kansantarustoissa. Lukuisista teorioista huolimatta on edelleen epävarmaa, mistä toimenpide on saanut nimensä. Yleisesti arvellaan nimen johtuvan siitä, että roomalaisen Julius-perheen jäsen, mahdollisesti juuri kuuluisa Julius Caesar, olisi syntynyt keisarileikkauksella, kuten Plinius vanhempi (23–79 jaa.) on kirjoittanut.[1] Tätä vastaan puhuu se, että Julius Caesarin äiti oli muiden lähteiden mukaan elossa poikansa syntymän jälkeen, mikä on epätodennäköistä aikakauden lääketieteellisen tason huomioon ottaen. On myös esitetty, että keisarileikkauksen nimitys johtuisi Caesarin aikana käyttöön otetusta laista, lex caesareasta, jonka mukaan raskauden loppuaikana kuolleelle naiselle olisi tehtävä kohdunavaus lapsen pelastamiseksi. Muita mahdollisia tulkintoja ovat latinan kielen verbi caedere, leikata, tai äidin kuoleman jälkeen keisarileikkauksella syntyneistä lapsista käytetty termi caesones.

Keisarileikkaus.



Ensimmäisen kirjallisesti kuvatun keisarileikkauksen, josta sekä synnyttäjä että lapsi selviytyivät hengissä, suoritti noin vuonna 1500 sveitsiläinen Jakob Nufer omalle vaimolleen. Nufer oli ammatiltaan siankuohitsija. Hän leikkasi vaimon vatsan auki, sillä tämä oli kärsinyt päiväkausia synnytystuskia, eivätkä lääkärit tienneet mitä tehdä. Lopuksi haava ommeltiin umpeen.[2] Kertomuksen luotettavuus on kyseenalainen, koska tapahtuma kirjattiin muistiin vasta noin 82 vuotta myöhemmin. Menneiden aikojen lääketieteen kehittymättömyydestä kertoo vuonna 1480 annettu kätilöasetus, että keisarileikkaus on aina tehtävä vasemmalta puolen, koska naisen sydän on oikealla.[3]



Historiallisesti luotettavana pidetään selostusta vuodelta 1610 keisarileikkauksesta, jonka suoritti saksalainen kirurgi Jeremias Trautmann Wittenbergissä, ja josta äiti ja lapsi jäivät eloon. Keisarileikkausten tulokset olivat huonoja 1800-luvun alkuun asti: vain 14% naisista jäi henkiin leikkauksen jälkeen[4]. Synnytyssairaaloissa ja yleissairaaloissa alkoi kuitenkin vähitellen kehittyä taitotieto ja kokemus, jonka ansiosta leikkaukset tulisivat turvallisemmiksi. Merkittäviä parannuksia olivat 1800-luvun puolivälissä keksityt nukutusmenetelmät, 1860-luvulla kehitetyt antiseptiset käytännöt sekä aseptiikan tulo leikkaussaleihin 1880-luvulla. Leikkaustekniikat parantuivat: vuonna 1876 milanolainen gynekologi Edoardo Porro kehitti ns. Porron operaation, jossa sektion yhteydessä poistettiin kohdun runko-osa, minkä avulla hengenvaarallinen verenvuoto saatiin loppumaan[4]. Huomattava kehitysaskel oli kohdun haavapintojen ompelun aloittaminen vuonna 1882. 1900-luvun puolivälissä käyttöön otetut antibiootit vähensivät merkittävästi äitikuolleisuutta sekä keisarileikkauksissa että alatiesynnytyksissä. [5]

[muokkaa] Riskit



Keisarileikkaukseen liittyy enemmän riskejä kuin alatiesynnytykseen. Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa vaikeiden komplikaatioiden osuus on 4,5 %.

[muokkaa] Äidin riskit



* Leikkaukseen liittyvät riskit: Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee n. 6 % potilaista, kun spontaanin alatiesynnytyksen jälkeen osuus on 0,4-0,6 %. Riski joutua tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu, on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.

* Tulehdukset: Keisarileikkauksen jälkeinen kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi alatiesynnytykseen verrattuna (2,6 vs. 0,2 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla potilaista.

* Keuhkoveritulppa: Vaara kuolla keuhkoveritulppaan on keisarileikkauksen jälkeen 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Joissain riskitapauksissa on mahdollista käyttää ennalta ehkäisevää lääkitystä (ns. tromboosiprofylaksia).

* Seuraavat raskaudet: Keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa poikkeavaan paikkaan kiinnittyneen istukan riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampia sektioita naiselle on aiemmin tehty.[6]

* Kuolema: Keisarileikkaus on Suomessa ja muissa länsimaissa turvallinen toimenpide. Raskaus-, synnytys- tai lapsivuodeajan kuolema on hyvin harvinainen tapahtuma. Kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneessä brittiaineistossa vuodelta 1999 äitikuoleman vaara oli noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja hätäsektioissa 1/5 500. [7]



[muokkaa] Lapsen riskit



* Hengitysvaikeudet: Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy hengitysvaikeuksia sitä useammin, mitä varhaisemmin sektio tehdään. Raskausviikolla 39, jolloin suurin osa sektioista suoritetaan, riski on vielä kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %).

* Kuolema: Keisarileikkauksen jälkeen seuraavissa synnytyksissä perinataalikuolleisuus on kohdun repeämisriskin vuoksi jopa kahdeksankertainen verrattuna niihin synnyttäjiin, joille ei ole aiemmin tehty sektiota.[6]



[muokkaa] Alatiesynnytys aiemman keisarileikkauksen jälkeen



Keisarileikkauksella synnyttäneille naisille tehdään usein ns. synnytystapa-arvio seuraavan raskauden loppuaikana. Jos syy aiempaan leikkaukseen on liittynyt nimenomaan edelliseen raskauteen, ei estettä alatiesynnytykselle yleensä ole. Alatiesynnytys onnistuu noin kolmessa neljäsosassa tapauksista, joissa edellinen synnytys on hoidettu keisarileikkauksella. Kahden edeltävän keisarileikkauksen jälkeen ei alatiesynnytystä useinkaan suositella, koska kohdun seinämään keisarileikkauksista jäänyt arpi on heikompaa kudosta ja sillä on riski revetä. [6] Jos äidille on tehty hätäsektio pienillä raskausviikoilla (22 - 25) on riski paljon isompi, sillä leikattava kohtu on vielä paksu, jolloin lihaksiakin joudutaan katkaista enemmän. Yleensä pienillä viikoilla päädytään pystyviiltoon sekä vatsan osalta että kohdun osalta. Tästä syystä myöhemmät raskaudet on synnytettävä sektiolla repeämisriskin takia. Repeämisriski on suurempi, kun kaikki supistajalihakset on viilletty poikki.

[muokkaa] Keisarileikkaus Suomessa



Keisarileikkaukset alkoivat yleistyä Suomessa noin 30 vuotta sitten. Vuonna 2005 suomalaisista 16,0 % syntyi keisarileikkauksella, kun osuus vuonna 1975 oli 7,9 %. Tosin kymmenen viimeisen vuoden aikana keisarileikkausten osuus on lisääntynyt vain 0,3 prosenttiyksikköä. Keisarileikkausten yleistymisen syiksi on arveltu mm. monisikiöisten synnytysten lisääntymistä, synnyttäjien ikääntymistä sekä tapahtuneiden perätilasynnytysten vähenemistä. Vuonna 2005 hätäsektioita oli 6,6 % kaikista keisarileikkauksista ja 1,0 % kaikista synnytyksistä.[8] Suomessa suurin osa keisarileikkauksista tehdään spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa, jolloin äiti on hereillä ja saa nähdä vauvansa heti leikkauksen jälkeen. Vaikka keisarileikkaus on nyky-Suomessa turvallinen, sille on riskien vuoksi oltava selkeä aihe.[6]

[muokkaa] Eläinten keisarileikkaus



Eläimille tehtävät keisarileikkaukset eivät ole harvinaisuuksia. Suureläimistä lehmille suoritettava keisarileikkaus voidaan tehdä navetassa synnytysaputoimenpiteenä. Lisääntynyt tarve voi olla osittain seurausta roturisteytyksistä, jolloin vasikka voi olla suhteellisesti liian suuri lehmään verrattuna. Parantuneet kivunpoistomenetelmät ja muun teknisen valmiuden lisääntyminen ovat johtaneet siihen, että keisarileikkaus alkaa kuulua lehmälle tehtäviin rutiinitoimenpiteisiin. Hevosten keisarileikkaus on huomattavasti vaikeampaa, koska käytännössä hevosta ei voi leikata tallioloissa. Tammalla synnytysavun tarve on vähäisempää kuin lehmällä. Pienemmille hyötyeläimille, kuten emakolle, uuhelle ja kutulle, keisarileikkaus on mahdollinen, mutta sitä ei taloudellisista syistä juurikaan käytetä. Pieneläinten keisarileikkaus kuuluu hyvin varusteltujen eläinlääkärivastaanottojen rutiinitoimenpiteisiin.lähde?

[muokkaa] Lähteet



* Blech, Jörg: Miten meistä tuli potilaita?. Suomentanut Raija Nylander. Juva: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29604-X.



* Sirkkola, Tauriainen: Eläinten lääkintä ja hoito. OPH, 2009. ISBN 978-952-13-3477-1.



[muokkaa] Viitteet



1. ? Plinius vanhempi, Historia naturalis 7.47.

2. ? Blech 2004, s. 140-141

3. ? Isak Rantanen: Suuria lääkäreitä, sivu 61

4. ? 4,0 4,1 Blech 2004, s. 141

5. ? The American College of Obstetricians and Gynecologists: Cesarean section – a brief history. Booklet for exhibit of National Library of Medicine in Bethesda, MD.

6. ? 6,0 6,1 6,2 6,3 Saisto, Terhi; Halmesmäki, Erja (2003). "Keisarileikkauksen riskit". Katsaus. Duodecim 119(7):593-8.

7. ? Hall MH, Bewley S. Maternal mortality and mode of delivery. Lancet 1999; 354(9180):776. PMID 10475219

8. ? Stakes, Suomen virallinen tilasto, Terveys 2006, Tilastotiedote 18/2006, 30.10.2006

tulla ulos sektiolla :)

imettiin keuhkot lapsen jo synnyttyä...että ei se alatiesynnytys keuhkoja vielä tyhjennä.

eikä muuten ole keuhkoista mitään imetty :)

oli tuosta keuhkoasiasta, siinä syntyi lapsi sektiolla ja hän joutui hengityskaappiin samantien syntymänsä jälkeen koska keuhkokanavissa oli vielä lapsivettä. Imivät jollakin letkulla sitä sieltä pois, tutkiva lääkäri vain totesi että tämä tyypillistä sektiovauvoilla koska keuhkoista ei puristunut lapsivesi ulos vauvan tullessa synnytyskanavan kautta ulos.

Ja lisäsi että jos lapsivedessä on lapsenpihkaa (ulostetta) niin on suuri riski keuhkotulehdukseen joka on hengenvaarallinen koska keuhkoissa ei kuulu olla ulostetta eikä varsinkaan niin pienissä keuhkoputkissa.

kun taas toinen lapsi tuli alakautta ja imettiin keuhkoja mutta silti joutui teholle tarkkailuun!

kuin puristamalla vauvaa, ja yhtä lailla sitä ulostetta voi olla siellä alatiesynnyttäneen lapsen keuhkoissa.

oli tuosta keuhkoasiasta, siinä syntyi lapsi sektiolla ja hän joutui hengityskaappiin samantien syntymänsä jälkeen koska keuhkokanavissa oli vielä lapsivettä. Imivät jollakin letkulla sitä sieltä pois, tutkiva lääkäri vain totesi että tämä tyypillistä sektiovauvoilla koska keuhkoista ei puristunut lapsivesi ulos vauvan tullessa synnytyskanavan kautta ulos.

Ja lisäsi että jos lapsivedessä on lapsenpihkaa (ulostetta) niin on suuri riski keuhkotulehdukseen joka on hengenvaarallinen koska keuhkoissa ei kuulu olla ulostetta eikä varsinkaan niin pienissä keuhkoputkissa.

kysymyksenasettelussa: kuka "tavoittelee" alatiesynnytysta? Eiko se ole se normi, ja sektio on poikkeus, joka tehdaan jos siihen on hyva syy (ja sellainen voi minusta vaikka olla aidin fobia)?

haloon. Alatiesynnytys on NORMAALIA, ennen ja nykyään. Turhaan te siitä yritätte tehdä paskaa tapaa.

Nykyään myös sektio on normaalia.

Molemmissa on riskinä. Siitä ette pääse yli ettekä ympäri. Elämä on valintoja täynnä ja itse päätöksensä kanssa elää, ei muut.

haloon. Alatiesynnytys on NORMAALIA, ennen ja nykyään. Turhaan te siitä yritätte tehdä paskaa tapaa. Nykyään myös sektio on normaalia. Molemmissa on riskinä. Siitä ette pääse yli ettekä ympäri. Elämä on valintoja täynnä ja itse päätöksensä kanssa elää, ei muut.

elät sen lopputuloksen kanssa, vaikka se olisikin pahoin vammautunut lapsi.

Mikä voi olla syy,jos äiti ei synnyttää,vaan lapsi leikataan pois.täyttyy jonkinlainen syy siihen olla.leikataanko pelkästään äitin pyynnöstä?

Alatiesynnytyksessä lapsi kohtaa äidin emättimen normaalin bakteerikannan. Tämä valmistaa lasta kohtaamaan muita vieraampia ja äkäisempiä taudinaiheuttajia. On todettu, että alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän liuskatumaisia valkosoluja, monosyyttejä ja luonnollisia tappajasoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Jonkin verran tutkimusnäyttöä on siitä, että normaalireittiä syntyneillä lapsilla olisi vähemmän atopiaa ja astmaa.



Maija-Riitta Ordén

synnytyslääkäri, KYS