Eikö muka ole oikeasti ihastunut jos ei halua viettää kaikkea vapaa-aikansa hänen kanssaan?

Tää on taas näitä oman äidin viisauksia. En tiedä, onko viisauksia vai höpönlöpöä.

Olen tapaillut erästä tyyppiä tinderin kautta jokusia viikkoja ja olen kyllä todella ihastunut. Aikataulujen vuoksi emme ehdi nähdä kuin vasta 1,5 viikon päästä (viimeksi eilen), joka tuntuu itselle tosi pitkälle. Hän asuu noin 1h 15min päässä, eli ei superkaukana mutta ei niin lähelläkään. Kuitenkin itsellä on suunniteltuja reissuja ja vuorotyö painaa päälle, ja hänelläkin reissuja, niin sellainen kokonainen yhteinen vapaa on vasta tosiaan puolentoistaviikon kuluttua, että ollaan tosissaan koko päivä yhdessä aamusta iltaan.

Oishan tässä tietysti ehtinyt varmaan aiemminkin, mutten halua tunnin tai kahden takia mennä sinne tai pelkästään nukkumaan muutamaksi tunniksi. Haluan olla kunnolla ajan kanssa.

Äidin ja oikeastaan kavereidenkin mukaan ei sitten tarpeeksi tykätä toisistamme, kun "kyllä kun oikea tulee, siinä ajetaan vaikka 5h päähän vaikka vartinkin näkemisen takia".

Noh, en sitten tiedä. Mitä mieltä te olette?