Mies sanoi ettei ole onnellinen
Olen ollut tämän kyseisen miehen kanssa parisuhteessa noin vuoden verran. Minulla on entisestä liitosta kaksi alakouluikäistä lasta, miehellä taas ei ole omia lapsia. Emme asu vielä samassa taloudessa, mutta sitäkin on mietitty.
Kysyin tässä mieheltä taannoin, että onko hän nyt elämässään onnellinen? Hän vastasi, että pikemminkin ajattelee olevansa perustyytyväinen, että asiat on ok mallillaan. En tiedä teenkö kärpäsestä härkäsen, mutta jotenkin tuo pelkkä perustyytyväinen-toteamus jäi vaivaamaan. Teenkö tosiaan kärpäsestä sen härkäsen?
Kommentit (21)
Kyllä itse ainakin vähän miettisin että mitä tuolla tarkoittaa. Tuntuisi kivemmalta että sanoisi että "näin on oikein hyvin" eikä noin että "on perustyytyväinen"... vaikka kaiken sen jälkeen miten on "uhrautunut" suhteen eteen. Tai tulee kysymys että onko tehnyt sittenkään tarpeeksi. Vai alkaako sitä vain yliajattelemaan liikaa.
Monet voi tulkita onnellisuus-sanan jotenkin hötöksi. Tyytyväisyys voi olla osuvampi termi ololle.
Onnellisuus on aika kova vaatimus tällaisessa maailmassa missä elämme.
Rakastan kumppaniani ehdoitta, hän on paras asia mitä minulle on koskaan tapahtunut ja elämä ilman häntä tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta. En voi silti sanoa olevani onnellinen, koska siihen vaikuttavat monet muutkin asiat.
Siis pelkäätkö, että on tyytynyt sinuun, mutta ei ole onnellinen? Miksi ylipäätään ajattelet niin?
Miksi otat asian itseesi? Elämässä on muitakin asioita, kuin sinä. Et ole mikään maailman keskipiste, joka tuo ehdottoman onnen muille ihmisille.
Mikset vaikka keskustelisi miehen kanssa? Vaikka siitä, mitkä asiat hänelle on tärkeitä. Mitkä asiat tuovat hänelle onnellisuutta. Mitä hän ajattelee elämästä yleensä, mistä hän haaveilee. Jne.
Esitit kysymyksen aika laajassa mittakaavassa (oletko elämässäsi onnellinen), joten siitä ei voi vetää juuri mitään johtopäätöksiä suhteenne tilasta. Voisiko olla, että miehellä on saavuttamattomia unelmia? Muitakin siis kuin parisuhde-elämään liittyviä. Tai miksei toiveita parisuhteellennekin, jos vaikka haaveilee omasta perheestä?
Ehkä kannattaa miettiä että onnellisuus/perus tyytyväisyys merkitsee eri ihmisille aivan eri asioita.
Harva kai on pidempiä aikoja varsinaisesti onnellinen. Ennemminkin juuri perustyytyväinen. Toki minäkin voisin vastata että olen onnellinen perheestäni. Mutta jos kysyt olenko onnellinen niin saattaisin sanoa että perustyytyväinen. Vaikka minulla tosi hyvä perhe niin en minä nyt jatkuvasti ole onnellinen.
Miehet tykkää kun on mukavaa eli tulkitsisin niin, että aikoo jäädä suhteeseen (ainakin toistaiseksi).
Mitä jos kysyt, mitä hän tarkoitti? Voi olla taustalla toiveita parisuhteen, työn, maailmantilanteen tai minkä tahansa suhteen. Ei välttämättä liity sinuun mitenkään, tai ehkä liittyy tai ehkä mies ei vain ole hyvä keskustelemaan tunteista ja onkin oikeasti täysin onnellinen. Selvinnee juttelemalla
Onnellisuus on hetkellistä ja liikaa vaadittu, kuten edellä on mainittu. Toki kiva olisi kuulla lause: "Olen onnellinen, että minulla on sinut."
Jotkut miehet, tai naisetkaan, ei koe vahvoja tunteita, kuten onnellisuutta. Tyytyväisyys on heille jo iso juttu.
Esittäisin jatkokysymyksen, että mitä onnellisuus hänelle merkitsee ja mitkä asiat lisäisivät hänen onnellisuuttaan ja vastaavasti mitkä vähentävät sitä. Ja sitten miettisin miten nuo sopivat yhteen sinun käsityksesi onnellisuudesta ja omien tavoitteiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on aika kova vaatimus tällaisessa maailmassa missä elämme.
Rakastan kumppaniani ehdoitta, hän on paras asia mitä minulle on koskaan tapahtunut ja elämä ilman häntä tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta. En voi silti sanoa olevani onnellinen, koska siihen vaikuttavat monet muutkin asiat.
Oikeasti ehdoitta? Yleensä rakastetaan vain lapsia ehdoitta kun ei heille oikein mitään ehtoja voi asettaa. Minä en rakasta miestäni ehdoitta. Ehtoihin kuuluu että olemme toisillemme ainoat ja ettei hän ala väkivaltaiseksi tai päihteitä käyttämään. Noin esimerkiksi.
Jospa hän olisi halunnut oman perheen eikä jotain toisen miehen perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on aika kova vaatimus tällaisessa maailmassa missä elämme.
Rakastan kumppaniani ehdoitta, hän on paras asia mitä minulle on koskaan tapahtunut ja elämä ilman häntä tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta. En voi silti sanoa olevani onnellinen, koska siihen vaikuttavat monet muutkin asiat.
Oikeasti ehdoitta? Yleensä rakastetaan vain lapsia ehdoitta kun ei heille oikein mitään ehtoja voi asettaa. Minä en rakasta miestäni ehdoitta. Ehtoihin kuuluu että olemme toisillemme ainoat ja ettei hän ala väkivaltaiseksi tai päihteitä käyttämään. Noin esimerkiksi.
Kyllä, ehdoitta. Jotain sellaista voi käydä, ettei suhteemme jatkumiselle ole enää edellytyksiä, mutta uskon rakastavani häntä ainakin jollain tasolla aina.
Vierailija kirjoitti:
Jospa hän olisi halunnut oman perheen eikä jotain toisen miehen perhettä?
Ainakin kahdella tutullani on tällainen tilanne. Miehet olisi halunnut omiakin lapsia, mutta naisen lapsiluku on jo täynnä. Perheetöntä naista ei ole löytänyt yli kolmekymppisistä naisista ja ovat joutuneet ottamaan sellaiset naiset jotka on edes vähän heistä kiinnostuneita.
No jos muuten menee hyvin ja mies tyytyväinen, niin eiköhän kaikki ole silloin ok.