Onko tää nyt NIIIIN erikoista?

Exän kanssa oli pitkä suhde ja kaksi lasta. Erottiin ystävinä ja nyt minulla on uusi mies ja vauva. Miehet tulevat vallan mainiosti toimeen keskenään, vieraillaan puolin ja toisin, exä ja naisystävänsä ovat sanoneet ottavansa vauvankin hoitoon heti jos on tarvetta jne.



Lasten kannalta ihan parasta tilanne, kun aina löytyy aikuinen kuuntelemaan ja puuhaamaan. Emme riitele ja jos nyt on jostain asiasta eripuraa, niin ei puida lasten edessä.



Moni ihmettelee ja minä ihmettelen sitä, miksi aina pitäisi lähteä siitä oletuksesta, että eron jälkeen pitää vihata exää ja tehdä elämästä hankalaa.

mutta ainakin nostan hattua eksällesi, ja teille kaikille oikeastaan. Maailmassa on niin paljon nihkeilyä, kateutta, pahansuopuutta, ahneutta ja muuta negatiivista, että on hienoa, että aikuiset pääsevät yli eroissa syntyneistä ikävistä fiiliksistä ja kääntävät tilanteen kaikkien voitoksi. Hienoa, kun lapsilla on aikuisia, jotka välittävät. Niitä ei voi olla liikaa.

Itse tosin en voi esikoisen isän kanssa olla ystävä, koska suhteemme oli yksi katastrofi joka kesti aivan liian monta vuotta hakkaamisineen, pettämisineen jne.. Mutta varsinkin lyhyissä suhteissa, tai jos ei ole mitään eripuraa vaan on vaan ns. kasvettu erilleen, niin miksi ei voisi olla ystäviä?



AP

Meillä tosiaan niin lyhyt suhde, että ei kovin kummoisia tunteita ollut kummallakaan ja emme sopineet toisillemme ollenkaan. Exä ja hänen avovaimonsa ovat aina ite pyytäneet ja puhuneet molemmista lapsista. Olen heille myös sanonut, että arvostan sitä kuinka kohtelevat molempia lapsia tasavertaisesti.



Olen itsekkin seurannut läheltä perheitä, kuinka toisen lapsen isä ostaa satasilla/tuhansilla merkkivaatteita, vie sinne ja tänne ja toinen lapsi ei ikinä saa mitään, koska hänen isäänsä ei huvita tavata lastaan. Tai että nykyinen mies ei voi sietää lapsia ollenkaan.



Itse olen hyvin onnellinen tilanteestamme.



AP