Olisinko ihan out jos eroaisin?

En ymmärrä kysymystä.

Siis anteeksi sekava kysymys. Tarkoitin siis miesten mielestä olisinko out. Olisiko minun elämäni jo ohi siis että minua ei enään kukaan "fiksu" mies huolisi. Näillä krediiteillä mitä tuossa luettelin.

Onko se että saa miehen joku arvoasteikko...

Itse kun erosin,en miehiä edes haikaile vaikka niitä olisi tyrkyllä todella paljon...

Minua ei edes huoleta,vaikken koskaan enää seurustelisi tms.Niin rumat haavat jäi suhteesta...

t- onnellinen yh

Ajattelin että millainen kilpailu nykyään on yksinhuoltajilla? Taitaa tarjontaa olla aika paljon miehille mistä valita. Olisi kiva kuulla yksinhuoltajien mielipiteitä vai olenko väärässä?

on nuita miehii,kaikenlaisii.niille kelpaa pesä ku pesä.eri asia me naiset,kenet me huolitaan,D

SIEL SE MINUNKI EKSÄ VONKAA JOS JOKU HUOLIS.ei taia kauppa käyä-...

Eihän se mikään onnen tae ole tiedän sen myös parisuhteessa. Mutta eihän sekään kivaa ole olla eläkepäivinä yksin tai lasten todistuksista tai onnistumisista iloita yksin. Ei olisi sitä toista jolle kertoa murheet ja ilot. Ja ystävillä on yleensä se oma perhe. Tarkoitan sitä että kannattaako olla ahdistunut ja masentunut yksinhuoltaja vai sitten ahdistunut ja masentunut mutta parisuhteessa. Mutta täältä ei kannata kysyä mitään sehän tiedetään.

Ajattelin että millainen kilpailu nykyään on yksinhuoltajilla? Taitaa tarjontaa olla aika paljon miehille mistä valita. Olisi kiva kuulla yksinhuoltajien mielipiteitä vai olenko väärässä?

Minä olen eronnut kaksi kertaa ja en ole koskaan ajatellut olevani jotenkin markkinoilla. Kun on oma iloinen itsensä, kaikenlaista seuraa hakeutuu lähellesi. Älä ajattele heitä mahdollisina saaliina vaan mahdollisina hyvinä ystävinä. Sieltä se kasvaa.

Mä erosin koska en enää kestänyt olla parisuhteessa. Siis tässä tietyssä parisuhteessa oli paljon ongelmia, mutta iso pointti oli myös se, että halusin pois parisuhteesta eikä se että että etsisin "paremman" miehen.

Niin sitä en epäile etteikö seksin vonkaajia ole mutta se että kuka saa sen fiksun miehen nalkkiin ettei vaan olisi pelkkää seksiä hakemassa vaan joku jonka kanssa olisi sielullisesti yhtä. Niin ja minulta liikenisi suuruudenhullu, joka lisäksi työnarkomaani, liian kiltti, hyvä isä, rakastava puoliso! Niin mutta varjopuolena joutuu täysihoitamaan hänet! Puuttuu täysin elämänhallinta. Niin ja saa vielä mukavan masentuneen anopin kaupan päälle joka käy valittamassa asioita. Elää täysin poikansa kautta.

Niin mutta eikö näillä "vapailla miehillä" ole sitten paljonkin näitä iloisia naisystäviä mistä valita. Niin ja minä myönnän olevan katkera koska en omista yhtäkään miesystävää muuta kuin kaverien puolisot. Töissä vaan naisia. Mistä niitä miesystäviä saa jos ei aikaa käydä missään?

"kannattaako olla ahdistunut ja masentunut yksinhuoltaja vai sitten ahdistunut ja masentunut mutta parisuhteessa" No ei kannata kumpikaan! Miksi pitäisi jatkaa parisuhteessa jos ainut ja jatkuva tunne on masennus/vitutus? Jos koet, että kaikki on suhteen eteen yritetty tehdä (pari/perheterapia, puhuminen yms. kuviot) eikä silti mikään muutu miksi käyttäisit ainoa elämäsi eläen jatkuvan vitutuksen vallassa? Ei yh-elämä tarkoita sitä, että täytyy olla masentunut!

Kannattaa kuitenkin ensin miettiä loppuun asti tuo nykyinen parisuhde ennen kuin lähtee "mittauttamaan markkinaarvonsa" muiden miesten silmissä =)