Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävät tunnemyrskyt parisuhteessa! Mitä täällä tapahtuu?
26.01.2023 |
Ihan alkuun, kyllä, terapeutti olisi varmasti hyvä ratkaisu, mutta jonot sinne on pitkiä..
Olen seurustellut 2 vuotta nykyisen mieheni kanssa. Rakastuin häneen koska hän oli niin helposti lähestyttävä, emme riidelleet juuri koskaan mikä oli minulle uutta, teimme paljon asioita yhdessä, jaoimme kotityöt ja remontit, ruuan laitot ja lastenhoidon. Seksi oli mahtavaa ja kaikki tuntui olevan paremmin kuin hyvin..
Mitä siis olikin.
Ensimmäisen vuoden jälkeen tuli ensimmäinen riita, sitten toinen, kolmas ja huomaamatta meni yli puoli vuotta. Milloin mistäkin riitaa, tyhjänpäiväisistä asioista. Olimme kumpikin hämillään eikä kumpikaan halunnut riidellä. Käytiin keskusteluja paljon, mutta tilanne kesti aina hetken ja taas toisen naama ärsytti.
Edellisessä suhteessani mies oli sairaanloisen mustasukkainen ja kontrolloiva, toisin kuin nykyinen mieheni. Jostain syystä 1,5v suhteen keston jälkeen sain ihan älyttömiä mustasukkaisuus kohtauksia itsekseni, vaikka edellisessä suhteessa en ollut lainkaan mustasukkainen.
En tuonut kaikkia esille koska tajusin itsekin että se oli traumareaktio edellisestä suhteesta.
No vuoden riitelyjen jälkeen luottamus oli poljettu paskaksi. Nyt ei enää ole ollut riitoja...
Ei, kun ei toisen seura kiinnosta ollenkaan. Siis minua. En tiedä onko tunne molemmin puolinen, mutta siis osaako joku selittää mitä tässä tapahtui?
Lähinnä olen hämmentynyt näistä omista mielialan heittelyistä. Tunnistan vasta nyt että vastaavaa on ollut edellisessä suhteessa koska siinä oli niin paljon muutakin ongelmaa niin en ole tunnistanut kaikkia omia käytösongelmia.
Kaikki on hyvin ja yhtäkkiä minut vain valtaa tunne että mikään ei ole hyvin. Tekee mieli juosta karkuun, ahdistaa, olen varma ettei suhteesta tule yhtään mitään ja ainoa vaihtoehto on ero.
No tulee aamu ja seuraavan päivä ja olo taas ihan normaali. Keitetään kahvia ja jutellaan normaaleista aamun asioista.
Jos vertauskohteena olisi vain tämä nykyinen suhde pistäisin nämä tunnemyrskyt vain sen piikkiin että suhde on kestänyt niin lyhyen aikaa, eteni liian nopeasti ja dopamiini tason laskiessa tuli todellisuus vastaan.
Mutta mitäs kun edellisessä 15 vuoden suhteessa oli samoja juttuja? Välillä koin vahvaa tunnesidettä ja sitten en sietänyt toisen kosketusta, ahdisti, halusin erota, suhde oli väärä ym.
Taas hetken päästä olo oli aivan normaali eikä ahdistunut yhtään?
Kahdella lapsellani on diagnosoitu adhd ja oireilen itsekin vahvasti vaikka virallista diagnoosia ei olekaan. Voiko tämä liittyä asiaan?
Vähemmästäkin ahdistaa kun en tiedä mitä mieltä olen ja olenko sitä mieltä enää huomenna? Parisuhde tuntuu väärälle ja toisena päivänä siinä ei ole mitään vikaa ja mietin että mikä tässä nyt mättää? En uskalla tehdä mitään päätöksiä kun en luota omiin tunteisiini.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole millään mittarilla valmis parisuhteeseen.
Kuulostaa tutulta. Omissa suhteissani tuo on mennyt vain pahemmaksi ja lopulta on erottu todella huonoissa väleissä. Molempia osapuolia tuntuu vuosienkin jälkeen inhottavan kun sattumalta nähdään jossakin. Erotkaa ennen kuin kaikki on murskana ja kaikki inhottavimmat piirteet ehtivät tulla esiin.
Anteeksi, mutta en jaksanut lukea avausta kokonaan.
Jos sinullaon ollut samaa aiemminkin, niin ajattelen, että sinä olet tuollainen. Sisäinen epävakaus heijastuu parisuhteeseen noin. Oletan, että tunteesi menevät ylös-alas kaikessa muussakin elämässäsi, myös suhteessa työhön, lapsiin tms.
Jos ongelma on sinussa, niin se ei vaihtamalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aikuisena diagnosoitu adhd, ja ainakin oman kokemuksen (ja kirjallisuuden) mukaan adhd:lle on tyypillistä suuret tunnemyrskyt ja mielialanvaihtelut.
Minulla on myös ollut aiemmissa suhteissa sen verran muuta dramatiikkaa, että omat mielialan heittelyt on jääneet tavallaan huomaamatta, kun toinen osapuoli on käyttäytynyt jatkuvasti niin, että siitä olisi viilipytyllekin aiheutunut vahvoja tunnereaktioita.
Oman mielen liikkeet ovat tulleet vahvemmin näkyville myös miehen kanssa joka on tasainen ja ennakoitava.
Varmaan adhd:n selvittäminen itseltäsi (ilmenee naisilla usein eri tavoin kuin miehillä) olisi tarpeellista, tai ainakin itse asiaan tutustuminen. Adhd-lasten kanssa tuki liittyy niin vahvasti toiminnan ohjaukseen ja rutiineihin, että heidän oireistonsa kautta mahdollisesti saadut opit eivät välttämättä oman mielen liikkeitä valaise.
Olet ns. tunnehumppanainen, joka vauhkoaa kiertonsa mukaan.
En valitettavasti tiedä mikä helpottaisi. Oma kokemukseni on että kyseessä on sisäsyntyinen ominaisuus joka joko on tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä huoli ehkäisystä!
Ei enää lapsia.
Edellinen mieheni oli diagnosoitu epävakaa ja sun meininki kuulostaa aika paljon siltä. Aina pitää olla draamaa. Joka riidasta erotaan. Kun alun intohimo on laantunut, niin se pelkkä rakkaus ei riitä, aletaan etsimään vikoja suhteesta ja tylsistyyään, vaikka kaiken pitäisi olla ihan ok kaikella järjellä.
Tuo sun homma kuulostaa myös ristiriitaiselta kiintymystyyliltä, googlaa.
Itsellä ADD, mutta olen tasaisempi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin tulee mieleen ristiriitainen kiintymystyyli.
Toihan on tosiaankin sun omasta päästä johtuvaa. Kannattaa selvitellä sitä adhd:ta ja käydä terapiassa. Mullakin tunteet välillä heittelee ja mies tuntuu tyhmältä ja turhalta, mutta en päästele niitä tunteita hänelle ulos, koska tiedostan, että se on mun typerää draamailua ja vain pelkästään tunteita ja ajatuksia, jotka eivät kuvasta sitä todellista tilannetta vaan johtuu ehkä opitusta käytösmallista. Riidellään aika harvoin ja meillä on aika ongelmaton suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toihan on tosiaankin sun omasta päästä johtuvaa. Kannattaa selvitellä sitä adhd:ta ja käydä terapiassa. Mullakin tunteet välillä heittelee ja mies tuntuu tyhmältä ja turhalta, mutta en päästele niitä tunteita hänelle ulos, koska tiedostan, että se on mun typerää draamailua ja vain pelkästään tunteita ja ajatuksia, jotka eivät kuvasta sitä todellista tilannetta vaan johtuu ehkä opitusta käytösmallista. Riidellään aika harvoin ja meillä on aika ongelmaton suhde.
Minulla vähän samaa. Kaikki ongelmat johtuvat vain minun omasta päästäni. Kun olen sen tajunnut, niin olen lopettanut niiden kaatamisen miehen niskaan.
Nainen haluaa pahismiehen joten tuo suhteesi on liian huono koska miehesi ei aiheuta pelkoa eikä draamaa joten aloit itse aiheuttamaan draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kaltaisiesi kanssa seurustelleena, voin vain sanoa että se on yhtä helvettiä. Sinun ei pitäisi olla parisuhteessa, koska oikeutat itsellesi asioita sillä miltä sinusta tuntuu. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, sitä EI saa purkaa toiseen ihmiseen. Ole yksin ja selvitä ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Toihan on tosiaankin sun omasta päästä johtuvaa. Kannattaa selvitellä sitä adhd:ta ja käydä terapiassa. Mullakin tunteet välillä heittelee ja mies tuntuu tyhmältä ja turhalta, mutta en päästele niitä tunteita hänelle ulos, koska tiedostan, että se on mun typerää draamailua ja vain pelkästään tunteita ja ajatuksia, jotka eivät kuvasta sitä todellista tilannetta vaan johtuu ehkä opitusta käytösmallista. Riidellään aika harvoin ja meillä on aika ongelmaton suhde.
Miten hienoa lukea että joku ottas vastuun omasta käytöksestään ja niistä omista tunteistaan. 5/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toihan on tosiaankin sun omasta päästä johtuvaa. Kannattaa selvitellä sitä adhd:ta ja käydä terapiassa. Mullakin tunteet välillä heittelee ja mies tuntuu tyhmältä ja turhalta, mutta en päästele niitä tunteita hänelle ulos, koska tiedostan, että se on mun typerää draamailua ja vain pelkästään tunteita ja ajatuksia, jotka eivät kuvasta sitä todellista tilannetta vaan johtuu ehkä opitusta käytösmallista. Riidellään aika harvoin ja meillä on aika ongelmaton suhde.
Minulla vähän samaa. Kaikki ongelmat johtuvat vain minun omasta päästäni. Kun olen sen tajunnut, niin olen lopettanut niiden kaatamisen miehen niskaan.
Vau!!
No ainakaan tässä tapauksessa mies ei ole tehnyt mitään että ärsytys olisi oikeutettua.
Kannattaa keskustella avoimesti suhteen eri vaihtoehdoista. Asuminen eri osoitteissa, pidempi tauko suhteeseen että ehdit selvitellä omia ajatuksia. Ero? Valitettavasti yhtenä vaihtoehtona sekin.
Sanoita niin paljon kuin pystyt ja vielä hieman enemmän. Valitettavasti noin suhteen "alkuaikoina" toinen voi herkästi luulla että vika on hänessä ja pitää joko muuttua, kyynistyä tai ottaa välimatkaa omana itsenään. Vaikka se oma itsensä ja tyyli olla "riittäisi" myös suhteessa jatkumiseen.
Älkää ryhtykö parisuhteeseen ennen kuin olette löytäneet rauhan itsenne kanssa ja osaatte ottaa vastuun omista tunteistanne. Mikään ei ole niin rikkirepivää kuin suhteessa oleminen ihmisen kanssa, jonka tunteet ailahtelevat miten sattuu ja joka jatkuvasti etsii jotain vikoja suhteesta/kumppanistaan.
Epävakaa persoonallisuushäiriö
Soita aika terveyskeskukseen ja pyydä sinne aika, siitä sitten tutkitaan....
Musta vaikutat ihan normaalilta naiselta. Se on ihan sama miltä tuntuu, tunteet tulevat ja menevät, rakastaminen on päätös.