Lue keskustelun säännöt.
Entinen syömishäiriöinen, pystytkö laihduttamaan?
26.07.2010 |
Olen entinen syömishäiriöinen. Tai siis olin lukioaikoinan ajoittain syömättä - milloin mistäkin syystä. Vuosiin en ole mielestäni oireillut. Kymmenisen vuotta sitten saatoin vielä stressaantuneena reagoida syömättömyydellä, mutta mielestäni en enää. Ikää on reilu 40 vuotta.
Kolmen viimeisen vuoden aikana olen ryhtynyt keräämään painoa. Jokin aika sitten totesin painavani 72 kiloa, pituutta minulla on 168 cm. Koska BMI kertoo lievästä ylipainosta päätin, että nyt tarvitsee tehdä jotain. Ennen kuin ylipainoa on 10 kiloa.
Nyt sitten lasken kaloreita. Ja stressaan, että laukaiseeko tämä syömishäiriöni taas. Olen viimeksi laskenut kaloreita vuosia sitten, silloin saadakseni riittävästi ravintoa per päivä. Syömättömyyskausillani kun ei tarvinnut kaloreita laskea, minä vaan en syönyt.
Onko kukaan entinen syömishäiriöinen kyennyt laihduttamaan ilman, että syömisen kontrollihalu on noussut liian suureksi. Ts. pysyen normaalin rajoissa laihduttamisessaan. Onhan?
Kommentit (7)
Yritän keskittyä nyt ennen kaikkea syömään terveellisesti ja lisäämään liikuntaa. Ehkä siten pystyn laihtumaan ilman, että ryhdyn liikaa rajoittamaan syömistäni.
Kiitos myös ehdotuksesta miettiä terapeutin vastaanotolle menoa, se voisi olla ihan järkevää jo ihan varotoimena.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelisin että teet jotain (pysyviä!)muutoksia ruokavalioosi, kuten kasvisten/hedelmien/marjojen lisääminen jne.
Pidä kiinni ruoka-ajoista, syö vain silloin mutta syö aina itsesi kylläiseksi.
Liikunta kannattaa aina, mutta etsi itsellesi sellainen tapa liikkua että nautit siitä.
mutta saatoin elää lukioaikana päivän suffelilla tai omenalla ja kupilla teetä, näin siis viikkoja.
Lukion jälkeen menin syksyllä amiksen köksälinjalle ja opin syömään.
Sen jälkeen meni 10vuotta kunnes huomasin että paino on noussut liikaa, ensimmäinen laihdutus yritys loppui kun tajusin että on pakko syödä, syömättä ei jaksanut. Toisella kertaa onnistuin laihduttamaan 20kg eli normaalipainoon. Vaikeaa se oli, kun tahdon olla on/off joko syön kuin sika tai olen vallan syömättä.
Nyt olen taas lihonut mutta yritän opetella kohtuutta.
Minulla ensimmäinen laihdutus, joka onnistui tiukan ja orjallisen kalorinlaskennan ansiosta, oli juuri se joka laukaisi syömishäiriön (ahmimishäiriön, johon liittyi myös bulimian oireita). Toki taustalla oli paljon muitakin ongelmia ja syöminen oli sitten vain oire. Pääni ei kerta kaikkiaan kestänyt sitä ruokien punnitsemista grammalleen ja jatkuvia kieltäytymisiä.
Kertyneet kilot ahdistivat aikansa. Tie paranemiseen liittyi minulla henkisen hyvinvoinnin kohenemiseen muuten sekä sen huomaamiseen, etten ollut laihana yhtään sen onnellisempi kuin vähän lihoneenakaan.
Nyt olen sitten onnistuneesti taas pudottanut painoa ilman, että syömishäiriö on uusinut. Kaloritietoisuus menneiltä ajoilta on auttanut syömisten mitoitusta, mutta olen ehdottomasti pyrkinyt välttämään tarkkaa kalorikyttäystä. Runsas liikunta toimii minulla paremmin kuin liian askeettinen ruokavalio.
En osaa sanoa, onko tilanne erilainen niillä jotka ovat kärsineet anoreksiasta. Itse en ole koskaan reagoinut stressiin syömättömyydellä vaan enemmänkin ylensyönnillä. Neuvoisin ainakin olemaan varovainen ja priorisoimaan terveyden. Ja laihdutusfoorumeita ei kannata lukea!
ystäväni kärsi nuorena pahoista syömishäiriöistä, kävi psykologilla jne.
Lapsen odotusaikana ja saatuaan lihoi, ja alkoi sitten laihduttaa. Nyt on tunnustanut ettei syönyt silloin juuri mitään.
Siten oli hetken taas vähän "normaalimpi" kokoinen,mutta yhtäkkiä taas hirveän laiha.Silloin arvasinkin heti hänellä olevan ongelmia syömisessä.
Onneksi silloinkin lähti hakemaan apua. Täytyy tunnustaa, että tosi tarkkaan seuraan ystäväni kokoa. Ja toivoisin, että joskus pääsee kokonaan sairaudestaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka diagnoosi on ollut jotain anoreksian, bulimian ja ortoreksian sekoitusta. Syömishäiriö laukesi, kun reilu parikymppisenä aloin laihduttamaan - ja laihdutinkin 75 kilosta neljäänkymmeneenseitsemään kiloon, pituutta on 162.
Sitten aloitin lääkityksen ja terapian ja taistelin bulimian kanssa noin 7 vuotta. Paino pysyi koko ajan jossain 51-53 kilon tietämissä.
Ensimmäinen isompi "lihominen" tapahtui, kun lopetin tupakoinnin. Sain painon pudotettua ihan ok. Toinen lihominen ja kolmas lihominen-laihtuminen olivat raskaus ja sittemmin imetyksen lopettaminen. Nyt olen saanut painon taas jonnekin 54 kilon tietämiin ja olen tyytyväinen. Syömishäiriötä ei ole ollut, laskeskelen kaloreita sillai aika rennosti ja satunnaisesti. Tiedän sen verran hyvin, kuinka saan painon putoamaan (liikunta-kasvisten lisääminen-sokerin jättäminen-pieni hiilareiden tarkkailu), että enää ei tarvitse neuroottisesti vahtia kaloreita.
Tärkein syy syömishäiriön poispysymiselle on kuitenkin se oma eheytymisprosessi, joka minulla on lähes 8 vuoden terapian jälkeen hyvällä mallilla. Lääkkeitä en ole syönyt enää 4-5 vuoteen ja viimeisen kerran olen oksentanut joskus vuonna 2007, ennen raskautta. Olen lempeämpi itselleni, sallin repsahdukset ja painon pienen vaihtelun.
Jos edelleen tuntuu siltä, että syömishäiriö kolkuttaa oven takana, niin olisiko sulla vielä asiaa terapeutin vastaanotolle? Minulle ei ainakaan ollut mitään oikopolkua tai mekaanista kikkaa päästä syömishäiriöstä eroon, se tapahtui, kun terapiaprosessi eteni ja itsetuntemus kasvoi.
Voimia.
Yritän keskittyä nyt ennen kaikkea syömään terveellisesti ja lisäämään liikuntaa. Ehkä siten pystyn laihtumaan ilman, että ryhdyn liikaa rajoittamaan syömistäni.
Kiitos myös ehdotuksesta miettiä terapeutin vastaanotolle menoa, se voisi olla ihan järkevää jo ihan varotoimena.
t. AP