spin off lapsuuden ankeuttajista - miksi hyvä kielletään?

Kiellettiinkö teillä kaikki "hyvä"? Oli se sitten herkkuja, makeaa, hyvä ruoka, kavereiden luona käyminen ja sosiaaliset tilaisuudet, musiikki, nauru, tai läheisyys ja hellyys, välittäminen, kannustus, kehut?

Meillä aika moni noista asioista oli pannassa. Isoimpana harmina se että läheisyyttä ja välittämistä en koe saaneeni vanhemmiltani koskaan. Ei kehuttu, en muista että olisi pidetty sylissä (en muista nähneeni että pikkusisaruksianikaan olisi pidetty sylissä, ja sen ajan sentään muistan hyvin kun itse olin isompi)

Vanhempani sanovat jälkikäteen, että tarkoituksella toimivat näin, eivät kehuneet, "etteivät lapset luule itsestään liikoja".

Onko muilla tämän suuntaista kokemusta, ja mistä tällainen kasvatustyyli johtuu? Eihän se mikään normi ympäri maailman ole. Onko Suomessa tavallisempaa kasvattaa näin? Etelän lomilla lapsiin suhtaudutaan niin eri tavoin että se on häkellyttävää. Siis kaikkiin lapsiin, ei vain turistien.