Syntien anteeksisaaminen ev.lut.kirkossa?

että toisen uskovaisen KAUTTA. Ei kanssa. :)



AP

Eihän me olla katolisessa kirkossa, jossa pitää ripittäytyä saadakseen synnit anteeksi. Uskovaisella ihmisellä on koko ajan synnit anteeksi jos hän uskoo Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen. Sitten jos tulee ns. "isoja" syntejä jotka ahdistavat ja painavat, on hyvä mennä tunnustamaan ne jollekin joka vakuuttaa, että kyllä hyvä Jumala nekin synnit antaa anteeksi. Seurakunnassa voit jutella vaikka papin kanssa.

papin tai diakoniatyöntekijän kanssa sinua painavasta asiasta. Tätä sanotaan yksityiseksi ripiksi. Kirkon työntekijällä on rippisalaisuus. Hän voi lukea synninpäästön.



Mutta ihan joka sunnuntain jumalanpalveluksessa on myös synnintunnustus ja synninpäästö.



Jokainen voi myös itse päivittäinkin rukouksessa tuoda mieltä painavat asiat armollisen Jumalan huomaan. Virsikirjan ns loppuosassa on valmiitakin synnintunnustuksia, jos itse on vaikea sanoittaa. Muistathan, että Jumala ei "tarvitse" rukousta tässä mielessä, vaan rukous on oman itsen hengelliseksi rakennukseksi. Muista myös pyytää anteeksi siltä ihmiseltä, jota olet loukannut. Jumalan anteeksianto on eri tason asia kuin sopia riidat elävässä elämässä.



Terveisn ev.lut kirkon virassa työskentelevä diakoniatyöntekijä

Yleinen pappeushan kuitenkin ev.lut kirkosta löytyy, joten pyrin vastaamaan tietoni pohjalta.



Ensinnäkin kansan kirkon sisällä on luultavasti useita eri suuntauksia herätysliikkeiden vuoksi. Näistä en tiedä sen enempää, kuin että tietyillä on kuvaamasi kaltainen tapa.(Luultavasti aloituksesi perusteella kuuluit erääseen)



Riittää, kun kadut tekemääsi pahaa ja pyydät Jumalalta anteeksi.



Yleensä ei ole kuitenkaan helppoa uskoa tuota anteeksiantoa ja armahdusta, ellei toinen sitä julista. Jumalanpalveluksessa on synnintunnustus ja synninpäästö, jossa pappi kertoo synninpäästön.

Suosittelen, että käytät vaikka sitä, jos tuntuu, ettei oma katumisesi riitä mielesi tasolle.



Muuten me tavalliset ev.lutitkin tunnustamme joskus ihan ripissä syntejä, juuri sen tähden, että ne on helpompi uskoa anteeksi annetuiksi, kun ne joku toinen niin julistaa.



Vaikka teot/tekemättä jättämiset, ajatukset ym saa anteeksi, niin vastuuhan niistä teoista kuitenkin säilyy. Jos rikot lakia, niin vastuu maallisessa mielessä silti säilyy. Anteeksianto ei tee tekoja tekemättömäksi.

Hassua, että vaikk olen aina kuulunut ev.lut.kirkkoon, minulla ei ole ollut mitään käsitystä, miten anteeksiannosta ajatellaan, koska se on jokatapauksessa ollut minulle vain "epäuskoisten, muka-uskovaisten" tapa yrittää peitellä syntielämänsä. :)

Vaikea on karistaa ajatuksiaan siitä, mihin on kasvanut. Kun huonoa omaatuntoa pitäisi tuntea niin monesta asiasta, joista kukaan muu ei synnintuntoa tunne.

Mitä ovat synnit ev.lut.kirkon tavalliselle uskovaiselle? Voitteko kertoa esimerkkejä, mistä ihmiset kantavat syntikuormaa?

Itselleni ne olivat "entisessä elämässä" esim. meikkaaminen, huono musiikki, elokuvien katsominen jen. jne.



AP

Ajatukset, teot ja sanat. Kun rupeaa oikein syvällisesti pohtimaan, niin ihminen on läpeensä syntinen..

Jos nyt jotain mainitsen mitä itse yritän välttää, on esim .kiroileminen, valehtelu, alkoholi. Ja en yritä tehdä tätä ansaitakseni taivaspaikkaa, sitä ei voi ihminen ansaita vaan se lahjoitetaan Jeesuksen kautta.

hyvin vieraalta perus ev.lut uskoa ajatellen. Luterilaisen käsityksen mukaan syntiä ei voi rajata yksittäisiin tekoihin, joita karttamalla on puhdas. Mielestäni synti on sitä, missä joko omia tai toisen tai luomakunnan oikeuksia poljetaan. Jokainen ihminen tekee väärin lähimmäisiään kohtaan, on itsekäs, jne.



Synnintunnossa ei ole kyse ulkoaopetellusta syntilistasta, vaan siitä että todella tunnet sydämessäsi esim pettäneesi toisen ihmisen luottamuksen tai muuten toimineesi omaa moraaliasi ja lähimmäisenrakkautta vastaan.



Suosittelen kääntymistä paikkakuntasi seurakunnan työntekijöiden puoleen, sovi muutama keskustelukerta sellaisen henkilön kanssa joka tuntuu sinusta helpolta lähestyä, ja jolla on avara, armollinen ote elämään. Meitä kirkon työntekijöitäkin kun on tosi moneen lähtöön, eri herätysliikkeisiin ja suuntauksiin kuuluvia. Luota vaistoosi, jos ensimmäinen ei tunnu hyvältä, kokeile jotakuta toista.

Taivaaseen pääsee vain syntejään katuvat. Siksi kannattaa tehdä niin perkeleesti syntejä, jotta on olemassa materiaalia mitä katuisi.

Eri asia, koenko synniksi "oikeita" syntejä vai ihan jotain turhanpäiväisiä.

Kyllä mä ehdottomasti haen keskusteluapua tähän tilanteeseeni! Pitäisi kuitenkin kuusi lastakin jaksaa kasvattaa tässä sivussa ja tää pohtiminen vie hurjasti voimia!



AP

Pitääkö syntiä tehneen ( kenen tahansa) ymmärtää tehneensä syntiä ja kokea katumusta saadakseen syntinsä anteeksi. Vai onko Jeesukseen uskovalla taivaspaikka Jeesuksen veren kautta. Voiko siis päästää taivaaseen tietämättä tehneesä syntiä.  Tuntuisi oikeudenmukaiselta, että viimeistään taivaassa joku enkeleistä esittäisi saapujalle kaikki hänen elämässään tehdyt synnit, jotka siis on annettu anteeksi. On vaikeaa kuvitella, että taivas on täynnä sieluja, jotka olettavat saaneensa paikkansa synnittömän elämän perusteella. Tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä omien tekojensa vääryyttä. Itsekkäästi toivon, että taivaassa silmät aukaistaan.

Muistan jonkun tulleen uskoon näin, hän myönsi ettei osaa katua.  Kaikki on lahjaa.

Hyvä tahto, että haluaa toimia oikein, se on lähtökohta.  Vaikka miten oli ihmisiä joita sekin ärsytti kun joku tahtoi lähteä positiivisesti liikkeelle.

Kauheinta oli omassa elämässä ne kokemukset kun kaikki yritettiin pyöristää, ts riistää persoonallinen kokemus.  Jumala tahtoo myös tekoja.

Itse olen ev. lut. uskovainen ja uskon, että synnit saa anteeksi suoraan Jumalalta, ilman ihmisten välikäsiä. Voit saada ne anteeksi ihan yksin rukouksessasi, kun Jumalalle ne tunnustat ja kadut ja tahdot tehdä parannuksen. Sitten vaan uskot saaneesi synnit anteeksi. 

Messuissahan on synninpäästö, siinä voi miettiä ja katua syntejään ja antaa mielensä keventyä taakasta ja uskoa syntien olevan anteeksiannetut. 

Ei tarvitse kenellekään ihmiselle kertoa synneistään mikäli ei halua. Riittää, että Jumalalle kertoo asioistaan. Ei tarvita välikäsiä. 

Eikö Jeesus ole sovittanut jo syntimme ristillä.

Jeesus on synnit jo sovittanut, joten asiasta ei tarvitse stressata.

Riittää kun on hyvä toisille, pyytää ja antaa anteeksi rikkomukset ja loukkaukset.

Ei syntejään jaella kirkon tai sen kävijöiden tuomittavaksi, vaan henkilökohtaisessa uskossa pyydetään Jumalalta anteeksiantoa. Vain Jumala tietää kadutko aidosti ja voi antaa anteeksi.

Periaatteessa ev. lut kirkossa Jeesus on jo kuollut perisyntimme puolesta (perisynti on se jota jokainen kantaa vastasyntyneistä lähtien) ja se kuitataan kasteella, mutta jos on tietoisesti elänyt synnissä niin niitäkin tekoja täytyy aidosti katua, eikä vain ratsastaa ristiinnaulitun Jeesuksen reppuselässä taivaaseen.

Näin olen ateistina asian ymmärtänyt.

Joo ei hätiä mitiä. Luterilaisuus syntyi kun joku häiskä tajusi että kristinuskosta voisi tehdä vähän enemmän kivan ja vähemmän rasittavan version. Siispä hän haistatti katoliselle kirkolle pitkät ja pisti oman lafkan pystyyn, sellaisen josta Pohjoismaissa kiinnostuttiin. Sen sijaan että joudut jatkuvasti pyytää jotain toista tyhjentämään välimuistin, voit itse tehdä sen oman pääsi sisällä. Pääasia että uskot oikein kovasti. Mikä nyt muutenkin on uskonnoissa vähän niinkuin se juttu. Kunhan käyt luterilainen kirkko ltd:n tiloissa edes silloin kun menet ripille, niin sä olet good to go (lol, puhelin yritti korjata yhden o:n pois sanasta good). Voit hoitaa kaikki päivitykset ja muut toimet itse, oman pääsi sisällä. Kunhan uskot oikein lujasti, ja noudatat heidän manuaaliaan.

Niin ja maksat niille veroja. Tosin jotkut väittävät että voivat olla uskossa vaikkeivät maksaisi millekään kirkolle mitään. Nämä ihmiset eivät ymmärrä miten uskonnot toimivat. Jopa ne jotka halusivat pesäeron anekauppaan.

Vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Toinen uskovainen ihminen voi julistaa synnit anteeksiannetuiksi Jeesuksen ristinsovituksen kautta. Raamatun mukaan jokainen uskovainen ihminen (sekä mies että nainen) on pyhän papiston jäsen, ja sen takia uskovaisilla ihmisillä on "valtuus" julistaa synnit anteeksi sille, joka tunnustaa ne ja katuu niitä. Tätä kutsutaan yleiseksi pappeudeksi, joka on eri asia kuin pastorin seurakuntavirka.

Olennaisinta on muistaa, että Jumala antaa synnit anteeksi ne tunnustaneelle ja niitä katuvalle ihmiselle, koska Hän on Pojassa Jeesuksessa sovittanut ne ristillä. Mikään määrä syntien julistamisia ei riitä, jos ei ole henkilökohtaista sydämen suhdetta Jumalaan, uskonsuhdetta.

Vain Jeesus voi antaa synnit anteeksi. Nykykirkko palvoo Saatanaa.

Kun ihminen katuu ja tunnustaa Jumalalle syntinsä, hän saa anteeksi. Koska Jumala on antanut anteeksi, tulee ihmisen antaa itsekin anteeksi niille, jota ovat häntä vastaan rikkoneet. Koska Jumala on armahtanut, tulee ihmisen armahtaa vihamiehiäänkin

Jumalan anteeksianto kuluu kaikille niille ihmisille, jotka katuvat syntejään ja pyytävät iitä anteeksi.