Kuinka monta narsisimi-diagnoosin saanutta

Sukulaista epäilen narsistiksi. Täysin tunteettoman oloinen, riidoissa kaikkien kanssa, syy aina muissa, taitava manipuloimaan, korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa, valehtelee pitkin kyliä, todella statushakuinen. Jos hänen kanssaan on väleissä, hän on keskusteluissa mairea ja miten sen nyt selittäisi - koko ajan kaikki on mielettömän hienoa ja erityistä ja elämää suurempaa. Joku joka ei tunne häntä voisi ajatella hänet tavattuaan että siinäpä vasta harvinaisen hieno, sivistynyt ja erityislaatuinen ihminen. Ai niin joo, eikä koskaan ole ollut parisuhteessa, vaikka ikää on 40+. Tietääkseni.

Kun on tullut muitakin kouluja käytyä.



Aniharva tietää toisten ihmisten diagnooseja. Ainoastaan oman perheen jäsenet jos hekään. Onneksi kuitenkin ihmisille on tarjolla runsaasti tietoa narsismista jos aihe kiinnostaa, koska valitettavasti jokainen ihminen törmää heihin elämänsä aikana. Ja osa joutuu narsistin sabotoinnin kohteeksi. Tällöin on erittäin hyvä, jos ymmärtää, mikä ongelma kiusantekijää mahdollisesti vaivaa.

mentaalipuolen häikkää



itse en ole diagnosoinut ketään, suurin osa kotidiagnosoiduista on varmaan vaan harvinaisen suuria kuspäitä

kukaan narsisti ei mene lääkäriin siksi, että kertoisi mikä häntä vaivaa oikeasti!



Hän voi joskus mennä lääkäriin, jos sattuu jotakin todella kamalaa ja pyytää esim. rauhoittavia tai unilääkkeitä, mutta ei koskaan avaudu siitä, mitä sisällään tuntee ja millainen on oikeasti!



Heillä ei ole minkäänlaista sairaudentuntoa siitä, millaisia ovat, eikä se olekaan mikään sairaus mihin edes saisi mitään hoitoa, koska sitä ei juurikaan ole. He ovat pilalla!



Mutta jos joku oikeasti menisi lääkäriin ja sanoisi, että epäilee itsellään narsismia, niin todennäköisesti hän ei edes olisi narsisti juurikin siksi, että



naristit pitävät itseään luomakunnan kruunuina, eikä heissä ole mitään vikaa. Siksi he eivät mene lääkäriin ja saa mitään diagnoosia!

..minulla se todettiin vain lievänä ja ainoastaan siksi, koska oletin itselläni olevan ad/hd:n... Sitä ei ilman lapsuusajan tietoja pystynyt diagnisoimaan, joten psykologi tms sanoi testien jälkeen minulla olevan taipumusta lievään narsismiin.. Voi kyllä pitää osittain paikkansa, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että ad/hd on minulle sopivampi diagnoosi... :)

koska narsismista on tullut sellainen muotisana, diagnoosi ja selitys kaikkinaiselle pettymykselle parisuhteissa, että kyökkidiagnoosit tympivät.



Olen perillä narsismin olemuksesta sen verran kuin vain voi olematta itse psykiatrian alan koulutettu ihminen. Olen sh, luen paljon, mietin ihmisten käyttäytymistä. Mutta en nimitä ketään narsistiksi, ellei lääkäri ole antanut sellaista diagnoosia.

sitä pitäisi jotenkin "parantaa" vai pitäisikö maailman muuttua jotenkin järjevämmäksi? Pidän itsellesi nauramisen kyvystäsi ;) ap

koska heissähän ei ole mitään vikaa. Näin se vaan menee. Kuinkahan moni narsisti on diagnosoitu? Että jos se diagnoosista on kiinni, Suomen narsistit on muutaman käden sormilla laskettavissa.

..minulla se todettiin vain lievänä ja ainoastaan siksi, koska oletin itselläni olevan ad/hd:n... Sitä ei ilman lapsuusajan tietoja pystynyt diagnisoimaan, joten psykologi tms sanoi testien jälkeen minulla olevan taipumusta lievään narsismiin.. Voi kyllä pitää osittain paikkansa, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että ad/hd on minulle sopivampi diagnoosi... :)

Kuvaile itseäsi jotenkin. Oletko mies vai nainen? Miksi menit testeihin?

koska heissähän ei ole mitään vikaa. Näin se vaan menee. Kuinkahan moni narsisti on diagnosoitu? Että jos se diagnoosista on kiinni, Suomen narsistit on muutaman käden sormilla laskettavissa.

10 vuotta sitten ehkä 1-2/10, mutta tänä päivänä luulisin ainakin av.ta seurattuani, että 9/10!

Narsismin konkreettisin piirre kun on empatian puute ja sitä ei paljon av:lla näy?

Ää, en mä jaksa nyt paljoa, mutta kaipa mä jotain voin itsestäni kirjoittaa...



Testeihin menin, koska halusin saada tietää, miksi olen tällainen ja netin kaikki adhd-testit ja kuvaukset sopi minun nykyminään niin hyvin, että olin 99,9% varma, että minulla olisi adhd. Se olisi myös selittänyt monia teini-ikäni ja aikuisuuskynnyksellä tekemiäni päätöksiä ja tekemisiäni. Niistä en viitsi liian tarkkaan kertoa, koska täällä voi moni tunnistaa minut niiden perusteella.



Joka tapauksessa, minä olen kolmenkympin kiemuroilla oleva vilkkaan lapsen yh-äiti, joka on mielestään aina oikeassa ja melkoisen fiksu(vaikkei se näkynytkään koulumenestyksessä). Olen huomiota ja rakkautta kaipaava, mutta todellisia rakkaussuhteita pelkäävä/jännittävä persoona. En yleensä sano asioita, jotka minua vaivaavat, ihmisille suoraan vaan osoitan mielipiteeni syrjäänvetäytymällä ja pahoja ajatuksia ajattelemalla ihmisistä, jotka mielestäni ovat aiheuttaneet minulle pahaa - puhun heistä selän takana hyvinkin pahasti ja vihaan heitä. Sen sijaan ne harvat, jotka ovat minulle ihania, heitä rakastan ja heille haluan tuottaa vain hyvää oloa vaikka heitäkin saatan joskus vahingossa loukata, mutta koskaan en tarkoituksella vaan korkeintaan ajattelemattomuuttani. Öö, mitäs muuta kertoa voisin..minulla on hyvin lyhyt pinna ja suutun pienestä - osaan manipuloida ihmisiä taipumaan tahtooni ja hermostun ja ahdistun jos joku on tarpeeksi vahva olemaan ymmärtämättä minua ja siten saa uhkaillen ja kiristäen ajettua minut nurkkaan. Inhoan sitä, että ihmiset väittävät tuntevansa minut vaikka kukaan minua ei tunne ja inhoan, että minua ei ymmärretä - mulla on vain muutama ystävä - muut ovat kadonneet. En tiedä miksi. En ole vieläkään saanut opiskeltua ammattia enkä halua huonopalkkaiseen työhön, koska mielestäni on sama saanko saman rahan lorvimalla vaiko siivoamalla rappukäytäviä. Olen keskeyttänyt erinäisistä syistä ties kuinka monta koulua ja suuressa osassa vasta työharjoittelu saa minut jättämään opiskelun kesken. Olen hyvin sarkastinen ihminen ja harva ymmärtää huumorintajuani - asiat näyttävät minusta usein hyvin kaksimielisiltä ja niille itsekseni naureskelen...



On vaikka kuinka vielä kerrottavaa mutta en jaksa enempiä kirjoitella enää.. Toivottavasti riitti tällä erää... :)

..lapsuusaika(0-10v) oli hankalaa ottaa tapauksessani huomioon, koska ei ole mitään todisteita ajasta jolta minä en muista mitään..esitin aina olevani niin kiltti tyttö n.8-12 ikävuoteen asti ja koska muilla perheenjäsenilläni oli minua pahempia ongelmia joten jäin liian helposti syrjään silloin koska olin niin helppo ja hiljainen... Villiinnyin sitten vasta lukion kynnyksellä..ja psykologi/-atrin mielestä minulla olisi pitänyt olla häiritseviä ja näkyviä elementtejä liittyen adhd:hen jo ala-asteella ja sitä nuorempana... Siitä syystä mm. en saanut adhd-diagnoosia, mutta sanottiin sanottiin myös että he eivät sitä voi myöskään täysin poisulkea... Joten olen yhä ns. avoin tapaus ja en tiedä mikä mulla on...

että lapsi joutuu rajoittamaan persoonallisuutensa kehittymistä muiden perheenjäsen ongelmien takia. Onko sinulle siis suoraan ehdotettu narsistista persoonallisuushäiriötä? Narsismista voidaan puhua lievemmässäkin muodossa, häiriintyneenä narsismina. Minusta et kuulosta varsinaiselta narsistilta.

Mulle vaan sanottiin loppupalaverissa, että mulla on heidän mielestä lieviä narsistisia piirteita - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan... :o/

on lieviä narsistisia piirteitä ja eri persoonallisuushäiriöisillä on myös toistensa piirteitä. Loppujen lopuksi koko jutussa on kyse hyvin samantapaisesta perusongelmasta, jossa jollekin kerääntyy enemmän tietyntyyppistä käytöstä kuin toiselle. Tai sama psyykkinen dilemma ratkaistaan eri tavoilla.



Suosittelen kaikille persoonallisuushäiriöisille kirjaa Vainottu mieli (mikä typerä suomennos). Siinä lähdetään liikkeelle traumapsykologian puolelta ja ainakin minulle persoonallisuushäiriöisenä se oli todella silmiä avaavaa ja helpottavaa luettavaa. Tai helpottavaa ja helpottavaa, mutta auttoi suuresti ymmärtämään itseäni. Tollasissa kirjoissa perusasenne on aina se että luetellaan persoonallisuushäiriöisen vikoja ja puutteita. Paraneminen taas puolestaan lähtee ehdottomasta hyväksymisestä.