Katkenneet välit perheessä

Rajojen jatkuva yli käveleminen aiheutti sen etten enää ole yhteydessä lainkaan

Katkaisin tietoisesti välin sisareen ja sukulaisiin vuosia sitten. Eivätkä he ole sen kummemmin yrittänyt tavoitella tai kysyä kuulumisia, mikä tarkoittaa että oli osaltani aivan oikea päätös. Oikeastaan en ikävöi heitä eikä tunnu missään. Itsekin ihmettelen. Elämä vaan parantunut.

Äitiini 10 vee sitten. myrkyllistä. Nyt hyvä.

Päihteet.

Lapsen isä alkoi juoda jo hyvin pian lapsen synnyttyä. Paljastui, että hän oli aloittanut juomisen jo 13-vuotiaana, mutta salannut sen parin vuoden ajan, jona "tutustuimme".

Erosin pelastaakseni elämämme. Lapsen ja isän välit olivat etäiset, mutta lopulta sain tietää isän kääntäneen lapsen minua vastaan kaikkien vuosien aikana. Vain juominen, sosiaalitukien hyväksikäyttö, pimeät hommat, jos jaksoi, kouluviha jne olivat isän mielestä arvostettavia asioita elämässä. 18 vuotta täytettyään nuori katosi siihen maailmaan. Hän uhosi, etten voi heille mitään.

En ole jaksanut edes yrittää, koska tiedän, etten voikaan.

Minun oli pakko katkaista välit vanhempiini lähes viisikymppisenä. Olin koko ikäni kärsinyt epämääräisestä pahasta olosta ja aloitin terapian. Siten on noussut esiin lapsuudesta asioita, joita en kertakaikkiaan ole voinut hyväksyä. Tai siis asiat ovat olleet aktiivisessa muistissa, mutta vasta nyt olen ymmärtänyt miten väärin ja sairaasti minua on kohdeltu. Väkivalta, insesti, kaikenlainen henkinen alistaminen ja lyttääminen. Jatkuva rajojen rikkominen. Puolisonikin valitsin näiden traumojen pohjalta ja suhteessa toistan traumaa. Vanhempani irvailivat miten annan puolisoni kohdella itseäni niin huonosti. Toki annoin kun lapsuudessa eväät saatu vain äärimmäisen huonon kohtelun sietämiseen. Sisaruksenikin osallistui minun kaltoinkohteluun. Olen katkaissut välini kaikkiin yllämainittuihin ihmisiin ja nyt keskityn vain niihin, ketkä antavat minulle energiaa sen sijaan että kuluttaisivat sen loppuun. Hyviäkin ihmisiä on, minulta meni sen tajuamiseen lähes 50 vuotta.

Äitini on alkoholisti, on ollut sitä koko ikäni. Isästä sain tietä kun olin 19v. Kuolisi siittä sitten parin vuodeen päästä yliannostukseen. Tarviiko kertoa enempää?

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin tietoisesti välin sisareen ja sukulaisiin vuosia sitten. Eivätkä he ole sen kummemmin yrittänyt tavoitella tai kysyä kuulumisia, mikä tarkoittaa että oli osaltani aivan oikea päätös. Oikeastaan en ikävöi heitä eikä tunnu missään. Itsekin ihmettelen. Elämä vaan parantunut.

Sama juttu. Ei mitään varsinaista syytä, ketään vaan ei kiinnostanut mun elämäni, niin ajattelin että olkaa sitte.

Kyllä sitte soiteltiin ym kun joku kuoli. huoh.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on alkoholisti, on ollut sitä koko ikäni. Isästä sain tietä kun olin 19v. Kuolisi siittä sitten parin vuodeen päästä yliannostukseen. Tarviiko kertoa enempää?

Joo, tarvii, ap pakottaa.

Kuolisi siittä? Opettele kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P

"Erotit lapsen isästä vaikka et edes huomannut mitään merkkejä juomisesta eli joi maltillisesti.

****Et siis ymmärtänyt lukemaasi*****

"Paljastui, että hän oli aloittanut juomisen jo 13-vuotiaana, mutta salannut sen parin vuoden ajan, jona "tutustuimme"."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihteet.

Lapsen isä alkoi juoda jo hyvin pian lapsen synnyttyä. Paljastui, että hän oli aloittanut juomisen jo 13-vuotiaana, mutta salannut sen parin vuoden ajan, jona "tutustuimme".

Erosin pelastaakseni elämämme. Lapsen ja isän välit olivat etäiset, mutta lopulta sain tietää isän kääntäneen lapsen minua vastaan kaikkien vuosien aikana. Vain juominen, sosiaalitukien hyväksikäyttö, pimeät hommat, jos jaksoi, kouluviha jne olivat isän mielestä arvostettavia asioita elämässä. 18 vuotta täytettyään nuori katosi siihen maailmaan. Hän uhosi, etten voi heille mitään.

En ole jaksanut edes yrittää, koska tiedän, etten voikaan.

Itse olet raivoraitis, olet demonisoinut kaikki jotka vähänkin ottavat.

Erotit lapsen isästä vaikka et edes huomannut mitään merkkejä juomisesta eli joi maltillisesti.

Isä kertoi totuuden sinustakin, lapsi oli jo traumatisoitunut takiasi.

Nyt uhriudut kun kaksi perheenjäsentä ovat mieluummin keskenään, ilman sinua.

Oho.

Hän oli jatkuvasti työmatkoilla (=katuojissa). Ei hän maltillisesti juonut, mutta minä olin tyhmä. Hän sai reissuiltaan pahoinpitelysyytteitä ja kävi oikeusprosessitkin taitavasti salaa. Viimeiseen 30 vuoteen ei ole veroja maksanut senttiäkään ja opettanut saman lapselleen. Ylpeilee sillä, kuinka on luonut oman itsensä uudelleen, kuinka nuori lopetti koulun ja alkoi juoda ja ymmärtää sosiaalitukien varassa elämisen ilon.

Enkä ole raivoraitiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin tietoisesti välin sisareen ja sukulaisiin vuosia sitten. Eivätkä he ole sen kummemmin yrittänyt tavoitella tai kysyä kuulumisia, mikä tarkoittaa että oli osaltani aivan oikea päätös. Oikeastaan en ikävöi heitä eikä tunnu missään. Itsekin ihmettelen. Elämä vaan parantunut.

Ymmärrätkö, että he odottavat sinun aloitettasi? Sinä katkaisit välit. Sinulla on pallo ehdottaa välien korjaamista. "Eivät ole sen kummemmin yrittänyt" eli ovat edes jotenkin yrittäneet.

Hienoa, jos elämä sujuu hyvin.

Mielipiteeni sain yhteisissä asioissa kertoa, mutta perhe valitsi/teki aina päinvastaisen - jonossa siis paljon tyhmiä päätöksiä.  Lyttäävät kaikessa, minkä keksivät - lisäten sen ikävän ja järjetttömän kärjen, joka osuu minulla psyykeeseen.  Muussakin ympäristössä perheen jäsenet toimivat hullun lailla, kylmästi ja käskevästi, eivätkä kunnioita muita ihmisiä, päinvastoin. Vanhempani olivat sisäisesti ilkeitä ja se on valunut alaspäin.

Ei kannata enää taistella, oma terveys vaakalaudalla. Muut ystävät pitävät minua järkevänä ja antavat tukensa sekä päivittelevät sitä mitä saan kestää. Todellakin on tullut selväksi kantapään kautta, että hullujen kanssa ei kannata tapella. Eivät näe itse, mitä tekevät vaan ikäänkuin ottavat 'sulan'  itselleen aina kun peräännyn. Saavat varmaan sisäisiä kiksejä ja naureskelevat sisäisesti pikku voitoistaan.

Tulossa todellinen irtiotto, jota valmistelen parhaillaan.

Aina ei kannata antaa toista mahdollisuutta, tai toista ja toista, yleensä on yritetty jo kauan. Mutta hylätty osapuoli alkaa siinä vaiheessa vaatia tätä kuuluisaa toista mahdollisuutta kun mitään ei enää ole tehtävissä. Aina ei kannata selittää, kun mikään ei mene perille. Nämä toisen mahdollisuuden ja mahdollisuuden korjata asiat tinkaajat monesti vaan olettavat toisen jälleen kerran taipuvan heidän tahtoonsa ja toisen jopa pyytävän anteeksi heiltä. Joskus kertarepäisyltä vaikuttava irtiotto on ainoa mahdollisuus ja sen jälkeen täysi hiljaisuus.

Miehen siskoon katkesi välit kun ilmoitti etten ole perheenjäsen ja hiukan myöhemmin syytti jätesäkkirullan varastamisesta (en ottanut edes yhtä säkkiä saati koko rullaa ko paikasta) Hänen mielestään hän yksin hoitaa kaiken eikä kukaan auta ja kaikki on aina jonkun muun syytä, hän itse ei voi millekään asialle mitään. Eläköön sitten yksin surkeaa perheetöntä ja lapsetonta elämäänsä märehtien kurjaa tuuriaan - ollessaan täysin energiasyöppö ja kohtuuton vaatimuksissaan vuosia- Jaksoi mm. vähän ennen välien katkeamista marista siitä, kuinka paljon hän on aikoinaan veljenlapsiaan hoitanut. Harmittaa etten ollut näitä kertoja tarkkaan kalenteriini kirjannut mutta oman muistin mukaan niitä kertoja oli alle 10. Ja vaikka muistaisin puolet väärin, kertoja olisi alle 2/vuosi kymmenen vuoden aikana. Ja kaikki kerran olivat hänen aloitteestaan, halusi lapset yökylään. Ja sitten valitti kun oli niin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Minun oli pakko katkaista välit vanhempiini lähes viisikymppisenä. Olin koko ikäni kärsinyt epämääräisestä pahasta olosta ja aloitin terapian. Siten on noussut esiin lapsuudesta asioita, joita en kertakaikkiaan ole voinut hyväksyä. Tai siis asiat ovat olleet aktiivisessa muistissa, mutta vasta nyt olen ymmärtänyt miten väärin ja sairaasti minua on kohdeltu. Väkivalta, insesti, kaikenlainen henkinen alistaminen ja lyttääminen. Jatkuva rajojen rikkominen. Puolisonikin valitsin näiden traumojen pohjalta ja suhteessa toistan traumaa. Vanhempani irvailivat miten annan puolisoni kohdella itseäni niin huonosti. Toki annoin kun lapsuudessa eväät saatu vain äärimmäisen huonon kohtelun sietämiseen. Sisaruksenikin osallistui minun kaltoinkohteluun. Olen katkaissut välini kaikkiin yllämainittuihin ihmisiin ja nyt keskityn vain niihin, ketkä antavat minulle energiaa sen sijaan että kuluttaisivat sen loppuun. Hyviäkin ihmisiä on, minulta meni sen tajuamiseen lähes 50 vuotta.

Tämän viestin alapeukuttamista en ymmärrä. Alapeukuttajan mielestä siis lapsen pahoinpitely ja insesti on ok? Vai tunnistiko joku itsensä ja pahoitti mielensä.