En kestä hitaasti puhuvia ihmisiä
Ahdistun jos joku puhuu liian hitaasti, venytellen. Olen jo puolivälissä arvannut lopun ja esitän että kuuntelen. Tänään luin Hesarilta, ettei se välttis olekaan paha piirre jos tykkää puheen nopeasta vauhdista. Onko muilla sama?
Kommentit (27)
Minä en kestä liian nopeasti puhuvia ihmisiä. Mikä kiire?
Mitä tapahtuu kun kestämisesi loppuu ja ahdistaa liikaa? Oikeasti ei ole mitään syytä reagoida näin toisista ihmisistä.
Et voi kontrolloida kaikkia ihmisiä, he eivät ole huonompia ihmisiä vaikka puhuvatkin hitaammin kuin sinä ms. täydellinen.
Ei tapahdu mitään ja he tuskin tästä tietävät. Esitän kiinnostunutta ja käyttäydyn kohteliaasti. Välttelen tapaamisia toki, mutta aina ei voi niitä estää. Hitaasti puhuvat tuntuvat minusta muutenkin hitailta, you know olen hieman kärsimätön toki itse.
Haaveilen että huudan kesken hitaaaaaaaan jutun Arvasin jo lopun, päläpäläpälä
Minä en kestä hitaalla käyviä ihmisiä. Puhetyylille ihan sama.
On ihan normaalia, että nopeatempoista tuskastuttaa hidastempoinen. Pitää vaan harjoitella kuuntelun taitoa. Ollaan erilaisia. Nykyään maltan jo paremmin.
Mielummin hitaasti kuin täynnä tota ja niinku hoentaa.
Jep! Pahimpia on ne hitaat puolitutut, joihin törmäät väsyneenä prisman hyllyn välissä. Ne joilla syttyy ensin ilmeeseen into ja vasta sitten köhäistään ja sitten aletaan hidastellen kertomaan kesälomareissusta ja jäätelö sulaa ostoskorissa ja toisessa kädessä roikkuu väsynyt uhmaikäinen. Mutta hidas ei tajua tilannetta, se vaan jatkaa juttuaan. Kerran sanoin yhdelle että nyt en kuule ehdi kuunnella, näet varmaan että pitää mennä. Sinne jäi juttu kurkussaan.
En siedä säästöliekillä käyviä ihmisiä, jotka eivät omatoimisesti ymmärrä pitää naamaansa kiinni jos joku toinen puhuu. Äänenvoimakkuus nousee yllättäen 300 desibeliä kun juuri nyt heti on pakko huutaa päälle jotain tärkeää asiaa juuri nyt heti, ei ehdi odottaa omaa vuoroaan koska muuten varmasti kuolee.
Itseäkin ahdistaa jos pitää kuunnella hyvin hitaasti puhuvaa jonka asian haluan kuulla.
Se ahdistus johtuu siitä että mun on hyvin vaikea keskittyä hitaan puheen kuunteluun. Mitä hitaampi puhe, sitä nopeammin mun ajatukset vilisee laidasta toiseen ja huomio herpaantuu kun kettu hyppäs tielle, Ritvan paita on väärin päin, Kalevilla yskä ja pitää muistaa lotota.
Koska mua kiinnostaa puhujan asia niin ottaa koville yrittää kuunnella ja puheen jälkeen saatan väsähtää eikä pahimmillaa jäänyt mitään mieleen jota puhuja sanoi, mutta saatakin kesken kaiken lähteä ärrälle lottoamaan.
Mitenköhän ne hitaasti puhuvat itse kokee tän? Huomaako ne et toinen on jo vähän tuskissaan kun juttu venyy. Töissä tämä on oikeasti haaste, kun pitäisi jo siirtyä takaisin työpisteelle ja kahvitauko venyy
Pamela Tola oli viime Arto Nybergissä hyvä esimerkki. Koitanehdinköpuhuaviisilausettaviiteensekuntiin.
Eeeeeeennnnn miiiiiiiiinäkäääääääääään tyyyyyykkääääääääääää.
Erilaisuuden sietäminen on taitolaji.
Tunnetko yhtään hitaaaasti puuuhuuvaaa maaaisteria taai tooohtoriiia? Niinpä.
4 nuorta somalinaista jutteli kahvilassa. Kuuntelikohan kukaan toisiaan,kun puhuivat koko ajan toistensa päälle
Italiassakin näin joskus tälläistä
Ja nyt vielä meidän poliitikot!
Rauhallisuus ja hitaus on myös eri asioita. Harkinta ja rauhallisuus luo fiksun vaikutelman mut hitaus taas tyhmän. Hitauuuuuuuuus
Minä taas en tykkää olla ihmisten seurassa, jotka puhuvat liian nopeasti. ADHD-aivoni tarvitsevat rauhallisuutta, ahdistun muuten.
Onko ap: llä huonot hermot vai eikö malta, että pääsee itse ääneen? Huonoja juttuja molemmat.
Nopeutan videoilla ihmisten puhetta kaksi pykälää ja välillä laitan normaaliksi.