Voiko masennuksta mitenkään parantua ilman tukiverkostoja?

Itse istun vain kotona. Joskus käyn vakiopanoa moikkaamassa tai hän minua. Siinäpä se, elämää en jaksa enää yrittääkään saada muuksi koska se ei ole auttanut. Olutta vois juoda vaihteeksi. 

Masennus on kirjaimellisesti pääsi sisällä. Kenen luulet sinne sinua tulevan auttamaan? Kyllä jokainen toipuu ihan yksin. Sinä olet masentunut, ei muut. Ei siinä muiden horinat ja taputtelut vaikuta suuntaan eikä toiseen.

Ensinääkin tämä synkkyys masentaa. En tiedä minne vain lähteä kun ei ole rahaakaan. En edes asu alueella jossa olisi kaunis luonto. Kotona en tiedä mitä tehdä, en tykkää esim katsella leffoja kun en pysty keskittyä niihin. Mitään omaa intohimoa eiole koskaan ollut. T. AP

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kirjaimellisesti pääsi sisällä. Kenen luulet sinne sinua tulevan auttamaan? Kyllä jokainen toipuu ihan yksin. Sinä olet masentunut, ei muut. Ei siinä muiden horinat ja taputtelut vaikuta suuntaan eikä toiseen.

No itse luulen että olen masentunut sen takia kun olen koko ikänikärsinyt estyneestä personallisuudesta ja en osaa tutustua ihmisiin tämän takia ja se on vaikeaa. Eikö ihmiset ole kuitenkin tehty laumaeläimiksi? Kaikilla pitäisi olla ystäviä, tuttuja, ihmissuhteita jne tai muuten alkaa masentaa. Lisäksi tarvisi hirveästi virikkeitä esim matkustelua mutta ei ole rahaa. Kun ei pysty tehdä noista kumpaakaan, niin mitä jää.... ? T . AP

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kirjaimellisesti pääsi sisällä. Kenen luulet sinne sinua tulevan auttamaan? Kyllä jokainen toipuu ihan yksin. Sinä olet masentunut, ei muut. Ei siinä muiden horinat ja taputtelut vaikuta suuntaan eikä toiseen.

Kirjoittamasi sotii psykologiaa vastaan. Ihminen on sosiaalinen ja tarvitsee yhteisöä. Yksinäisyys altistaa masennukselle ja tukiverkostojen tärkeys toipumisessa on mittaamaton. Ei yhteiskunnan tarjoama teeveydenhuolto vastaa tai korvaa aidosti läheisiä suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kirjaimellisesti pääsi sisällä. Kenen luulet sinne sinua tulevan auttamaan? Kyllä jokainen toipuu ihan yksin. Sinä olet masentunut, ei muut. Ei siinä muiden horinat ja taputtelut vaikuta suuntaan eikä toiseen.

No itse luulen että olen masentunut sen takia kun olen koko ikänikärsinyt estyneestä personallisuudesta ja en osaa tutustua ihmisiin tämän takia ja se on vaikeaa. Eikö ihmiset ole kuitenkin tehty laumaeläimiksi? Kaikilla pitäisi olla ystäviä, tuttuja, ihmissuhteita jne tai muuten alkaa masentaa. Lisäksi tarvisi hirveästi virikkeitä esim matkustelua mutta ei ole rahaa. Kun ei pysty tehdä noista kumpaakaan, niin mitä jää.... ? T . AP

Kuvittele tilanne, että sulla olisi yksi ystävä. Mitä tekisit hänen kanssaan? Millaisiin asioihin sulla riittäisi rahaa? Mistä juttelisitte? Mieti sen jälkeen, mistä voisit löytää ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä kanssasi niitä asioita ja jutella kanssasi haluamistasi asioista.

Varmasti voi mutta vaikeaa se varmasti on? Minä olen ollut masentuneena nyt noin 5 vuotta ja kyllähän tämän masennuksen myötä sitä on tullut todella passiiviseksi ja yksinäiseksi kun missään ei oikeastaan tule käytyä.

Elämä on siis työ,koti ja kauppa. 

Mikään vaikea asteinen masennus minulla ei ole, toisinaan mietin itsemurhaa mutta missään ei kiinnosta käydä vaan kotona yksin olen koska mikään ei oikeastaan kiinnosta. Apua en ole hakenut ongelmiini koska en usko että kukaan voi minua auttaa.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kirjaimellisesti pääsi sisällä. Kenen luulet sinne sinua tulevan auttamaan? Kyllä jokainen toipuu ihan yksin. Sinä olet masentunut, ei muut. Ei siinä muiden horinat ja taputtelut vaikuta suuntaan eikä toiseen.

No itse luulen että olen masentunut sen takia kun olen koko ikänikärsinyt estyneestä personallisuudesta ja en osaa tutustua ihmisiin tämän takia ja se on vaikeaa. Eikö ihmiset ole kuitenkin tehty laumaeläimiksi? Kaikilla pitäisi olla ystäviä, tuttuja, ihmissuhteita jne tai muuten alkaa masentaa. Lisäksi tarvisi hirveästi virikkeitä esim matkustelua mutta ei ole rahaa. Kun ei pysty tehdä noista kumpaakaan, niin mitä jää.... ? T . AP

Kuvittele tilanne, että sulla olisi yksi ystävä. Mitä tekisit hänen kanssaan? Millaisiin asioihin sulla riittäisi rahaa? Mistä juttelisitte? Mieti sen jälkeen, mistä voisit löytää ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä kanssasi niitä asioita ja jutella kanssasi haluamistasi asioista.

Varmaan lenkeillä tai jotain. En tiedä. En osaa tehdä niitä ystäviä. Olen käynyt teinistä asti kaikenmaailman kursseilla, yms.Minä jäin joka paikasta aina ulkopuoliseksi vaikka olin ystävällinen. Ihmisten on vain epämukava sseurassani koska olen arka ja jännitän ja mulla ei ole sosiaalisia taitoja. Kukaan ei ole koskaan kysynyt, "hei saisinko yhteistietosi olisi kivaa jatkaa tutustumista". Kurssien yms jälkeen. Muille se ystävystyminen vain tapahtui.

Masennus on luulosairaus ja huomionhakua vaan että "mä oon masentunu" 

Lääkitys, terapia ja liikunta auttavat jos ei ole lähipiiriä. Ainakin itsellä luonnossa liikkuminen on mitä parasta terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kirjaimellisesti pääsi sisällä. Kenen luulet sinne sinua tulevan auttamaan? Kyllä jokainen toipuu ihan yksin. Sinä olet masentunut, ei muut. Ei siinä muiden horinat ja taputtelut vaikuta suuntaan eikä toiseen.

No itse luulen että olen masentunut sen takia kun olen koko ikänikärsinyt estyneestä personallisuudesta ja en osaa tutustua ihmisiin tämän takia ja se on vaikeaa. Eikö ihmiset ole kuitenkin tehty laumaeläimiksi? Kaikilla pitäisi olla ystäviä, tuttuja, ihmissuhteita jne tai muuten alkaa masentaa. Lisäksi tarvisi hirveästi virikkeitä esim matkustelua mutta ei ole rahaa. Kun ei pysty tehdä noista kumpaakaan, niin mitä jää.... ? T . AP

Kuvittele tilanne, että sulla olisi yksi ystävä. Mitä tekisit hänen kanssaan? Millaisiin asioihin sulla riittäisi rahaa? Mistä juttelisitte? Mieti sen jälkeen, mistä voisit löytää ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä kanssasi niitä asioita ja jutella kanssasi haluamistasi asioista.

Varmaan lenkeillä tai jotain. En tiedä. En osaa tehdä niitä ystäviä. Olen käynyt teinistä asti kaikenmaailman kursseilla, yms.Minä jäin joka paikasta aina ulkopuoliseksi vaikka olin ystävällinen. Ihmisten on vain epämukava sseurassani koska olen arka ja jännitän ja mulla ei ole sosiaalisia taitoja. Kukaan ei ole koskaan kysynyt, "hei saisinko yhteistietosi olisi kivaa jatkaa tutustumista". Kurssien yms jälkeen. Muille se ystävystyminen vain tapahtui.

Lenkkeilllä tai jotain. Mitä olisi tuo jotain? Jotta joku haluaisi tutustua toiseen ihmiseen, toisessa täytyy olla jotain kiinnostavaa. Joko keskustelunaiheet tai mahdollisuus tehdä yhdessä molempia kiinnostavia asioita. Mieluummin molemmat. Arkuus, jännittäminen ja sosiaalisten taitojen puute heikentää mahdollisuuksiasi saada ystäviä, mutta ei poista sitä. Kukaan ei ole koskaan sanonut sulle kaipaamisia sanoja, koska et ole ollut kenenkään mielestä tarpeeksi kiinnostava. Arkuus ja jännittäminen vähenee, jos sulla on keskustelun aiheena olevasta asiasta kiinnostusta ja tietoa. Kerroit, ettei sulla ole mitään intohimoja mihinkään. Voisitko saada sellaista? Jos osaat ja tiedät, on helpompi osallistua aihetta koskevaan keskusteluun. Silloin muutkin kiinnostuvat susta, kun huomaavat sun tietävän asiasta paljon. Valitettavasti pelkkä ystävällisyys ei yleensä riitä, jos toisen ihmisen kanssa ei tunnu olevan mitään yhteistä eikä mitään mielenkiintoista.

Narkkaus ja taiteilu.

Masennus voi tulla kelle vaan, se voi olla pohjaton suo. Synkkyys vailla valoa. Vaikka kaikki olisi hyvin, et näe sitä. Näet vain toivottoman tulevaisuuden vailla ulospääsyä. Et näe mitään. Parannuttuasi ihmettelet, miten mustaa oli. Sitä ei voi ymmärtää kuin muut vastaavaa kokeneet.

Joskus miltei toivoisin masennuksen jollekin, joka vähättelee asiaa.

Kirkasvalolamppu ja raudan syönnin lisääminen ovat auttaneet monia.

Onhan se monta kertaa helpompaa jos on tukea.  Mutta itse kuitekin olen kaikista eniten hyötynyt nettiterapiasta, joka käydään käytännössä itsenäisesti.  

Monesti myös masennusta on ulkopuolisten vaikea ymmärtää, joten se apu ei välttämättä ole niin hyvää mitä toivoisi.  Sinäsä aika yksinäistä puuhaa joka tapauksessa.

Ilmaisia tukimuotoja:

24h auttava puhelin

Kirkon diakonia ja papit, joiden vastaanotolle pääsee nopeasti.

Sitten on olemassa kaikenlaisia yhdistyksiä, jotka järjestävät yhteisöllistä tekemistä

Lisäksi, opintojen ja työn kautta saa kavereita. Oletko ajatellut kumpaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voi mutta vaikeaa se varmasti on? Minä olen ollut masentuneena nyt noin 5 vuotta ja kyllähän tämän masennuksen myötä sitä on tullut todella passiiviseksi ja yksinäiseksi kun missään ei oikeastaan tule käytyä.

Elämä on siis työ,koti ja kauppa. 

Mikään vaikea asteinen masennus minulla ei ole, toisinaan mietin itsemurhaa mutta missään ei kiinnosta käydä vaan kotona yksin olen koska mikään ei oikeastaan kiinnosta. Apua en ole hakenut ongelmiini koska en usko että kukaan voi minua auttaa.

M31

Kyllä tuo aika vaikea-asteiselta kuulostaa.  Ihan tyypillistä masentuneelle ajatella, ettei kukaan voi auttaa ja ettei mikään auta.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on luulosairaus ja huomionhakua vaan että "mä oon masentunu" 

:D just just.  Et siis tiedä aiheesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itse istun vain kotona. Joskus käyn vakiopanoa moikkaamassa tai hän minua. Siinäpä se, elämää en jaksa enää yrittääkään saada muuksi koska se ei ole auttanut. Olutta vois juoda vaihteeksi. 

Vika on tuossa asenteessa. Lopeta vellominen ja ala lisäämään positiivisia asioita elämääsi ja jätä negatiiviset pois. Ei se onnistu sormia napsauttamalla, vaan on pitkä prosessi, mutta kuitenkin toimii. Sinä itse vahvistat masennusta ja vain sinä voit auttaa itsesi siitä kuolemankehästä ulos. Aivot on muovautuvat vielä aikuisenakin ja kun saat ne ohjelmoitua uudelleen, et ole enää masentunut.