Olen liian herkkä tähän maailmaan. Ahdistaa elää täällä, suurin osa tästä on pelottavaa ja täynnä riskejä, haasteita ja epäonnistumisia. En vain kestä olla täällä.

Samoja huomioita olen tehnyt, mutta muistathan että ihan kaikki ei kuitenkaan ole noin pahantahtoisia, että on paljon kyvää tämän kaiken kauheuden keskellä. Pitää olla sitkeä, oppia sietämään elämää, sillä se on hankalaa, pitää oppia luovimaan sen kanssa mitä itse kestää. Tuo on juuri yksi selviytymiskeino että eristäytyy, itsekin teen niin, mutta olen avoin sille että jonkinlainen muutos voi tulla. Tähänkin asti elämä on muovautunut, minä olen muovautunut, elämä ei jatku kokoajan samanlaisena vaikka välillä tuntuu että kokoajan on samaa ja mikään ei muutu. Niin kauan kun on elämää, on toivoa.

On päiviä jolloin ei kiinnosta betonin rakosesta työntyvä voikukka, mutta voi tulla päivä jolloin iloitset tuosta voikukasta ja sen kauneudesta.

Maailma josta puhut on Internetin luoma dystooppinen maailma. Kannattaa mennä välillä ulos normaalien ihmisten pariin, niin huomaat että asiat eivät oikeasti olekaan niin huonosti. :)

Maski naamaan ja kellariin.

Tuon takia luonto, musiikki ja koirat = minun elämäni.

Totta. Joskus yksi ihminen voi olla kuin tuhat aurinkoa, kun hyvyys tulee esiin ja valo. Sen pimeyden keskellä. Luontokin puhdistaa ja raikastaa.

Vierailija kirjoitti:

Maailma josta puhut on Internetin luoma dystooppinen maailma. Kannattaa mennä välillä ulos normaalien ihmisten pariin, niin huomaat että asiat eivät oikeasti olekaan niin huonosti. :)

Kieltämättä internet luo vain tiukemmin käsityksen oikeaksi. Siltikin siellä näkyy pahaa oloa, jota he ovat kohdanneet "oikeassa" maailmassa. Se pahoinvointi kanavoituu sitten helpommin netissä. 

Oikeasta elämästähän tämä on kuitenkin lähtöisin. Minulla on ollut erittäinkin vilkas elämä ja ollut vaikka mitä, ystäviä, parisuhteita, töitä, rahaakin ja kaikenlaista. Ei enää ole mitään ja oikeastaan siksi, että ihmiset tallovat mielellään ne epävarmimmat, pitäisi olla enemmän munaa jaksaa puolustautua. Tuntuu, että saa koko ajan olla yläpuolella jos haluaa jaksaa. En kuitenkaan halua olla kenenkään varpailla ja sitten saa työntää toisiakin pois, ettei mene huonommin. Sellaista selviytymispeliä tämä on kaiken kaikkiaan. 

En siedä enää tätä elämän todellisuutta tai no, ehkä en siedä sitä, että tästä on tehty todellisuutta vaikka oikeasti uskon, että ihmiset ovat lähtökohtaisin hyviä jossain sisimissään ja kaikella pahalla on syynsä kyllä. En tiedä miksi se on kulminoitunut niin vahvaksi osaksi tässä elämässä ja haluaisi vain pois tästä leikistä. En pysty töitäkään tekemään, olen ihan loppu koska en vain selviä herkän luonteeni vuoksi täällä. 

-ap

Voi voi. Jossain vaiheessa nuoret ihmiset kärsivät maailmantuskasta. Oletko nuori? Jos olet, ohi se menee. Täytyy vaan olla rohkea ja ottaa riski ja elää tätä elämää. Minusta on hyvinkin hauskaa toisinaan....

Olen aika samaa mieltä kanssasi, enkä jaksaisi ellen olisi uskossa Jeesukseen.

Tämä maailman on hullu paikka, mutta täällä on saarekkeita, joissa vielä on mukavia ihmisiä ja hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Jossain vaiheessa nuoret ihmiset kärsivät maailmantuskasta. Oletko nuori? Jos olet, ohi se menee. Täytyy vaan olla rohkea ja ottaa riski ja elää tätä elämää. Minusta on hyvinkin hauskaa toisinaan....

Enpä tiedä. Oli joskus hauskaa kieltämättä kun vaan meni mitään ajattelematta mutta tuli oltua kyllä liian sinisilmäinen. Sitten sitä vain on pala kerrallaan kaikki romuttunut elämässä. Pelottaa jos tätä ei enää nouse, pelottaa aivan toden teolla, että en rohkaistu ja jään tähän tilaan. Kaikki valuu ohi vain.

Olen alle 30v. En tiedä miten tulen jaksamaan kaikkea, hyvä että edes nytkään jaksan vaikka en edes enää tee mitään. Hajosin vain kaiken kiireen ja paineen, väkivallan ja päihteiden keskellä tällaiseksi pelkuriksi ja tunnen valtavaa riittämättömyyttä elämässä. En luota muihin mutta en myöskään siihen, että osaan itse ohjata elämästäni parempaa.

On ihan tyhjän päällä ajelehtimassa.

Se lohduttaa kyllä hetkeksi kun mietin, että on ainakin katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, vettä tulee ja sitä rataa. Muuten en kyllä tiedä miksi olen näin kauhean araksi ja pelokkaaksi tullut. Elämä on omassa päässä kuin yhtä kauhunäyelmää, jossa on surua ja kaikenlaista epämiellyttävää.

En haluaisi olla tällainen, voi kun sitä jotenkin tästä pääsisi yli ja heräisi elämään kiinni takaisin.

-ap

Raamatussa puhutaan lopunajoista ja monet profetiat ilmestyskirjasta ovat käyneet toteen nyt. Siellä puhutaan kun synti kasvaa niin suureksi ja pahuus niin ihmiset muuttuvat kylmäksi vahaksi = ''zombeiksi'' eli eläviksi kuolleiksi. Paras paikka onkin olla kotona ja kotonta seurata tätä maailman menoa. Tuo Eveliinan tapaus antoi vain vahvistusta sille että kotona on paras olla. Aikanaan täältä pääsee onneksi pois.

Ei tämä maailma ole meidän koti. Ei ainakaan meidän kristittyjen.

Missä päin Suomea voikukat kasvavat tähän aikaan betonin raosta? Matkustaisin sinne mielelläni.

Up

Kyllä ap sinun kaltaisiasi ihmisiäkin tarvitaan vastapainoksi kaikelle pinnallisuudelle ja pahuudelle. Ja on muitakin, jotka ovat lopen kyllästyneitä jatkuvaan kiireeseen ja oravanpyörään ja ahdistuvat nykymenosta. Eniten huomiota saavat vain ne tilaa ottavat ekstrovertit ja narsistit, mutta onneksi suurin osa ei ole sellaisia todellisuudessa. Ehkä voisit yrittää elää elämääsi jollain vaihtoehtoisella tavalla, hieman yhteiskunnan ulkopuolella omassa rauhassa.

Omapahan oli valintasi syntyä valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan. Tälläkin hetkellä väkisin synnytetään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika samaa mieltä kanssasi, enkä jaksaisi ellen olisi uskossa Jeesukseen.

Tämä maailman on hullu paikka, mutta täällä on saarekkeita, joissa vielä on mukavia ihmisiä ja hyvä olla.

Amen!🙏

Tunnen samoin.  Olen aivan liian herkkä ja vääränlainen tänne.  

Aivan kuin omasta päästä ap!

Ja epäilijälle huomautan että itse olen kokenut tuon suuntaisia tunteita jo alle kouluikäisestä tänne yli kolmekymppiseksi.

Toiset vaan ovat syntyneet empaattisiksi yli oman tarpeen.

Olen myös eristäytynyt viimevuosina, ja yrittänyt tuoda näkyväksi omaa sisäistä maailmaani jossa on toisinaan ihan kaunista ja seesteistä. Siellä on turva ja kaikki hyvää. Kirjoitan kirjaa ja maalaan tauluja.

Vielä en ole täysin onnistunut, mutta tulen pikkuhiljaa aina taitavammaksi ja rohkeammaksi luomisessa. Saan siitä voimia olla lopettamatta tätä kaikkea. Joskus vietän vain päiviä unelmoiden.

Ammattilaisen apua. Tuo on kyllä tuttua että ihmiset käytävät hyväksi herkkää ihmistä mutta eivät useimmat vaan he ovat juuri näitä persoonia, jotka ovat ERITTÄIN erilaisia sinusta. Kannattaa olla ihmisten kanssa, jotka ovat hyviä eli samanlaisia kuin sinä ja semmoisia löytyy kyllä. Mutta nyt ensiksi ammattilaisen apua tähän ahdistukseen ja siihen että saisit isevarmuutta ja kukaan ei sinua käyttäisi hyväkseen ainakaan helposti. Suosittelisin myös itsepuolustusta, kun se antaa itsevarmuutta ja vahvuutta.

Olen myös herkkä ja olen masentunut. Mutta haluan silti elä,ä, en halua kuolla. Olen kyllä melko syrjäytynyt, en kestä vastoinköymisiä ja maailman pahuutta. olen aina ollut "ylikiltti" ja tahdon muille hyvää. 

Sama tilanne. Kuten toinen uskovainen myös totesi: Usko Jeesukseen on se asia jonka vuoksi kestän tätä maallista menoa. Hän on aina läsnä. Hänessä on turva jokaisessa hetkessä, myös kaikissa vaikeimmissa hetkissä. Hänessä on valo ja toivo. Kiitos Jeesus!💟

Voimia ja kaikkea hyvää ketjun ihmisille!