Lue keskustelun säännöt.
Olen liian herkkä tähän maailmaan. Ahdistaa elää täällä, suurin osa tästä on pelottavaa ja täynnä riskejä, haasteita ja epäonnistumisia. En vain kestä olla täällä.
16.01.2023 |
Olen jo eristäytynyt. Elämässä on ollut niin paljon kaikkea kamalaa, että en oikeasti uskalla tehdä enää paljon mitään. Koko maailmankuvasta on muodostunut sellainen, että täällä turvatonta olla ja rakkaudettomuus loistaa.
Ihmiset inhoavat toisiaan ja keksivät toisilleen asioita, mistä voisivat aiheuttaa kärsimystä ihan tahallaan.
Ketään ei aidosti kiinnosta toisten hyvinvointi, elämä vaikuttaa enemmänkin pelkältä pyrkimykseltä olla toistaan pahempi ja rikkaampi. En vaan jaksa olla täällä, en kestä tätä paikkaa. Tauteja, sairauksia, rahaa, kylmyyttä, väkivaltaa, pornoa ja jatkuvaa työntekoa, orjuuttamista. Tää ei ole yhtään oma paikkani.
Sitä vain toivoisi kuolevansa kun on ymmärtänyt tämän maailman todellisen menon.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Maailma josta puhut on Internetin luoma dystooppinen maailma. Kannattaa mennä välillä ulos normaalien ihmisten pariin, niin huomaat että asiat eivät oikeasti olekaan niin huonosti. :)
Osittain totta. Valitettavasti on kuitenkin tosiasia, että elämme voimakkaiden ideologisten vaikutusten alla reaalimaailmassakin ja osa ihmisistä on aika pyörällä päästään, jopa sekaisin osittain tämän takia. Ei enää tiedetä, mihin ja keneen voi luottaa, kun entiset luotettavina pidetyt auktoriteetit ovat osoittautuneet huojuviksi ja ennen perustavat totuudet muuttuvat lennossa uusiksi. Toiset hokevat innokkaasti että parempaan vain mennään ja juuri tämä suunta vie meitä kohti parempaa maailmaa. HYvin moni kuitenkin onneksi osaa epäillä terveen järkensä varassa, että kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. Kiltteyden hokemisesta on tullut yhdenlaista pakotamista, jolla haetaan samanmielisyyttä ja näennäistä ristiriidattomuutta, autenttisuuden ja rehellisyyden kustannuksella. Moni pelkää jo vaistomaisesti sanovansa jotain väärää kun uskoo olevansa tietämätön ja jäävi ottamaan kantaa. Toiset karjuvat muille oikeita oppejaan häpäisemällä vääräuskoisia julkeasti.
Ei tälläinen ilmapiiri innosta avoimeen keskusteluun kasvokkain. Liian moni pelkää häpäisyä ja syytöksiä. "Ethän sinä nyt noin voi ajatella!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut näin jo kohta pari vuosikymmentä. Tuona aikana olen kuitenkin harjoittanut "kovuutta" ja vihdoin se alkaa näkymään. Pitkät vesipaastot jostain syystä toimivat todella hyvin. Turhat huolet katovat ja jäljelle jäävät vain alkukantaiset vaistot. Vissiin keho keskittyy vain selviämiseen kun luulee nääntyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Samoin ajatuksin täälläkin. Ihmisten julmuus ja suoranainen pahuus iski kasvoille jo lapsena, ja kun niistä kotioloista selvisin, niin maailmalta löytyi lisää itsekkäitä hyväksikäyttäjiä. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan lähinnä raha, status ja se kuinka voisi hyötyä toisista.
Nykyään olen poissa oravanpyörästä, mutta aika yksinäistä tämä on. Kunpa jostain löytyisi samanhenkinen ystävä, jonka kanssa voisi kaikessa rauhassa parantaa maailmaa teemuki kourassa vaikka koko illan. Mutta ihmiset, joita tunnen, ovat koko ajan kiiruhtamassa jonnekin, harrastuksiin, kynsihuoltoon ja salille ja dinnerille ja kaikesta pitää tietysti tehdä myös somepäivitys. Koska muuten ilmeisesti putoaa jostain sosiaalisesta pelistä pois.
Onneksi on eläimet. Heillä on aina aikaa hengailla yhdessä eikä tarvitse miettiä, onko tämä nyt aitoa ystävyyttä vai ei.
Samat sosiaaliset pelit ja piirileikit tarjoavat myös kätevästi pakopaikan yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja oman tietoisuuden ja yhteisvastuun lisäämisestä. Aikuisikäisten halutaankin tässä ajassa taantuvan peilailemaan itseään ja napaansa ja esittelemään sitä toisille kaltaisilleen. Tälläistä aivotonta pelkurimaista massaa on ideologisten vallanpitäjien helppo paimentaa kulloistenkin muotioikkujen suuntaan kun kukaan ei uskalla poiketa yleisestä viiteryhmänsä mielipideblokista. On niin ihan turvallista olla samanlainen kuin kaikki muutkin! Siinä ei totisesti joudu riskeeraamaan mitään.
Tämä aivoton pelkuruus ällöttää nykyajassa ehkä eniten ja juuri tälläisiä meistä on kasvatettu jo vuosikymmenien ajan. Tekopyhiä läpeensä paapottuja vellihousuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keskityt hyvän näkemiseen näet hyvää, kun keskityt pahan näkemiseen näet pahaa
Itse olen myös todella herkkä, mutta en pysty huijaamaan itseäni sillä, että pistäisin pään pensaaseen ja kieltäytyisin näkemästä pahuutta. Minun on tiedettävä, otettava selvää asioista, koko ajan. Näen paljon rumempana maailman, jossa suljetaan silmät maailman pahuudelta ja tuijotetaan vain aivottomina ja sokeina salkkareita tai tositeeveetä, kuin maailman, jossa ihmiset kykenevät kohtaamaan pahuuden kasvoista kasvoihin ja toimimaan pahuutta vastaan. Se mikä on entistä rumempaa, on mm. se, että maailmalla soditaan, Euroopassakin, mutta turrutamme mielemme kaikella p*skalla illasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus laittaa elämän entistäkin pahempaan kuosiin.
Itse suosittelisin kokeilemaan itsesäälin ja maailmanpahuudessa rypemisen lopettamista ja vahvuutta.
Olipa ihmeellinen vastaus.
Millä tavalla Jeesus laittaa elämän pahempaan kuosiin?
Jeesus on tekosyy olla heikko. Sen sijaan, että tehtäisiin asioille oikeasti jotain, rukoillaan pelastusta, jota koskaan ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Jossain vaiheessa nuoret ihmiset kärsivät maailmantuskasta. Oletko nuori? Jos olet, ohi se menee. Täytyy vaan olla rohkea ja ottaa riski ja elää tätä elämää. Minusta on hyvinkin hauskaa toisinaan....
Enpä tiedä. Oli joskus hauskaa kieltämättä kun vaan meni mitään ajattelematta mutta tuli oltua kyllä liian sinisilmäinen. Sitten sitä vain on pala kerrallaan kaikki romuttunut elämässä. Pelottaa jos tätä ei enää nouse, pelottaa aivan toden teolla, että en rohkaistu ja jään tähän tilaan. Kaikki valuu ohi vain.
Olen alle 30v. En tiedä miten tulen jaksamaan kaikkea, hyvä että edes nytkään jaksan vaikka en edes enää tee mitään. Hajosin vain kaiken kiireen ja paineen, väkivallan ja päihteiden keskellä tällaiseksi pelkuriksi ja tunnen valtavaa riittämättömyyttä elämässä. En luota muihin mutta en myöskään siihen, että osaan itse ohjata elämästäni parempaa.
On ihan tyhjän päällä ajelehtimassa.
Se lohduttaa kyllä hetkeksi kun mietin, että on ainakin katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, vettä tulee ja sitä rataa. Muuten en kyllä tiedä miksi olen näin kauhean araksi ja pelokkaaksi tullut. Elämä on omassa päässä kuin yhtä kauhunäyelmää, jossa on surua ja kaikenlaista epämiellyttävää.
En haluaisi olla tällainen, voi kun sitä jotenkin tästä pääsisi yli ja heräisi elämään kiinni takaisin.
-apOletko kumminkin nyt jättänyt päihteet ja poistanut elämästäsi ne väkivaltaiset ihmiset? Olisiko aika etsiä ihan ammattiapua.
Sivusta. Osaatko sanoa sanottavasi herkälle ihmiselle muuten kuin tylysti. Olisiko aika miettiä, mitä ja miten.
Mutta tottahan hän kirjoittaa. Ei herkkyys minusta tarkoita sitä, ettei ihminen kestä tosiasioita. Se on vereslihaisuutta. Eli vaatii toimenpiteitä, korjausta. Herkkyys on positiivista, vereslihalla olo vaarallista.
Äitini oli kanssa ah niin herkkä. Voi sitä itkun ja ahdistuksen määrää. Mitään ei millekään voi, ja ruikutiruikun. Poistun huoneesta saman tien kun se alkaa raskaalla huokaisulla.
Mikä sinua ahdistaa? Ilmastoko? Mietipä mitä kaikkia valintoja voit tehdä joka päivä, ihan kauppareissulla. Ostatko Suomessa tuotettuja tuotteita? Lähellä tuotettuja? Valitsetko tuotteen jossa on vähemmän pakkausjätettä?
Juuri yksi työkaveri vaihtoi auton bussiin. Tietenkin voimme kaikki istua ringissä itkemässä että ei se yhden ihmisen valinta mitään auta. Mutta kun meitä on ihan miljoonia ympäri maailmaa, jotka teemme valintoja joka päivä. Jos yhtään tubesta esimerkiksi viitsit etsiä, löydät paljon ihmisiä jotka parantavat maailmaa joka päivä pienillä teoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi ap:n kaltainen. Olen jo 45 v, joten en odota tämän menevän ohi. Olen oppinut piilottamaan nämä ajatukset ja näyttelemään normaalia. Joskus auttaa, kun täyttää päivänsä esim. Työllä tai harrastuksilla, mutta siitä saa maksaa myöhemmin uupumuksella. Yritän pysytellä yksin mahdollisimman paljon, jotta en rasita muita. Minulla ei ole perhettä eikä juuri ystäviäkään, teen työt etänä. En oikein jaksa muita ihmisiä, koska otan tsempparin roolin ja ärsyttää, kun en itse koe voivani purkaa omia huoliani. Eipä oikein ole neuvoja antaa ap:lle, paitsi tuo että koita keksiä jotain konkreettista puuhaa mikä veisi ajatukset muualle. Helpompi ehkä turruttaa mielensä kuin velloa näissä turhuuden ajatuksissa. Moni on täällä kommentoinut uskon autuudesta. Olin itsekin uskossa muutaman vuoden nuorena, mutta luovuin uskosta koska koko kuvio vaikuttaa niin mahdottomalta. Eli sitä en suosittele.
Olisi ihana olla teidän muiden herkkien kaveri! Älkää uskoko mitään pahaa, mitä teistä sanotaan, maailma todella tarvitsee myös meidänkaltaisia ihmisiä.
Olen itse päässyt yli masennuksesta, vinkkejäni muille olisi
- yritä olla innostunut
- muista, että olet täydellinen juuri tuollaisena
- hyväksy erilaiset ihmiset sellaisenaan (esimerkiksi kehitysvammaiset, erilaisesti puhuvat), näin pystyt hyväksymään itsesikin
- usko, että paremmat ajat on tulossa
- pyri rakastamaan kaikkia ihmisiä
- hengellisyys (itse olen spirituaalinen, mutten uskonnollinen)
- laulaminen totuttaa omaan ääneen :)
- kohtaa pelkoja pienin askelin
Kaikkea hyvää teille, olette ihania sieluja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mietin itsemurhaa päivittäin.
Voimia myös sinulle. Älä kuitenkaan jätä elämää. Sinua myös tarvitaan. Ei jätetä tätä planeettaa pelkästään pahiksille, pinnallisille, hyväksikäyttäjille, kiipeilijöille... Liian kaunis planeetta heille. Ollaan mukana, ei luovuteta, ollaan ylpeästi omia itsejämme.
Oikea asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut näin jo kohta pari vuosikymmentä. Tuona aikana olen kuitenkin harjoittanut "kovuutta" ja vihdoin se alkaa näkymään. Pitkät vesipaastot jostain syystä toimivat todella hyvin. Turhat huolet katovat ja jäljelle jäävät vain alkukantaiset vaistot. Vissiin keho keskittyy vain selviämiseen kun luulee nääntyvänsä.
Ei itsestä kovaa kannata tehdä 😊
Itse joudun luovuttaa olen niin pahassa umpikujassa. Mietin mikä vaihtoehto olisi varmin ja luotettavin. Ettei jäisi kärsimään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huomenna paistaa aurinko, mene ulos. Käy kävelemässä vähän ja osta kaupasta joku runebergin torttu tms ja keitä ulkoilun jälkeen teetä ja syö torttu ja lue sitten jotain kivaa kirjaa. Kyllä se siitä sitten taas lutviutuu elämäkin.
Nyt oikeasti! Jos ap:llä ja muilla herkillä ihmisillä ainoa ihmiskontakti on erilaiset some kanavat ja tämä av - palsta, en ihmettele maailman kaatuvan päälle.
Ihan todella suosittelen nyt laittamaan sen puhelimen jäähylle ja mennä nauttimaan ulkoilusta. Sään salliessa metsään polkuja tarpomaan ja sieltä jokin mukava ajatuksia vievä harrastus, kuten valokuvaus, lintujen bongailu tai kasviston kerääminen ja tunnistaminen.
Some ei tee hyvää herkälle kielelle, koska täällä on täysin epärealistisia näkemyksiä ja maailmankuvia, joiden suhteuttaminen reaalimaailmaan käy entistä hankalemmaksi, kun erakoituu somen kanssa kotiin.
näkymämätöntyttö kirjoitti:
Itse joudun luovuttaa olen niin pahassa umpikujassa. Mietin mikä vaihtoehto olisi varmin ja luotettavin. Ettei jäisi kärsimään enää.
Voi ei! :( Voimia sinulle ihana tyttö, lupaan että tulevaisuus on parempi kuin nykyhetki.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kanssa ah niin herkkä. Voi sitä itkun ja ahdistuksen määrää. Mitään ei millekään voi, ja ruikutiruikun. Poistun huoneesta saman tien kun se alkaa raskaalla huokaisulla.
Mikä sinua ahdistaa? Ilmastoko? Mietipä mitä kaikkia valintoja voit tehdä joka päivä, ihan kauppareissulla. Ostatko Suomessa tuotettuja tuotteita? Lähellä tuotettuja? Valitsetko tuotteen jossa on vähemmän pakkausjätettä?
Juuri yksi työkaveri vaihtoi auton bussiin. Tietenkin voimme kaikki istua ringissä itkemässä että ei se yhden ihmisen valinta mitään auta. Mutta kun meitä on ihan miljoonia ympäri maailmaa, jotka teemme valintoja joka päivä. Jos yhtään tubesta esimerkiksi viitsit etsiä, löydät paljon ihmisiä jotka parantavat maailmaa joka päivä pienillä teoilla.
Mikään noista teoista ei auta ilmastoa yhtään sen todellisuuden edessä, että niin Kiina, Intia kuin Afrikkakin tulee lisäämään päästöjään saadakseen nostettua köyhimpien kansalaistensa elintasoa.
Eikä länsimailla ole siihen mitään oikeutta eikä nyt kauheasti mahdollisuuksiakaan puuttua, jos ei ole mitään oikeaa vaihtoehtoa tarjota. Et sä Intian etkä Afrikan elintasoa ja teollisuutta millään tuulimyllyillä nosta.
Niin, onhan tää yhteiskunta rakennettu tällaiseksi. Töitä töitä töitä. Ei aina elämisen arvoista niille, joitten pitää käydä töissä. Mutta sitä ei kannata ottaa niin vakavasti. Tekee asialle minkä voi, eli on iloinen olemassaolostaan, terveydestään ja pienistä jutuista.
Siinäpä se.
Voimia myös sinulle. Älä kuitenkaan jätä elämää. Sinua myös tarvitaan. Ei jätetä tätä planeettaa pelkästään pahiksille, pinnallisille, hyväksikäyttäjille, kiipeilijöille... Liian kaunis planeetta heille. Ollaan mukana, ei luovuteta, ollaan ylpeästi omia itsejämme.