Aivan loppu

Sinun on pakko nostaa kissa pöydälle.



Ennemmin tai myöhemmin räjähdät vielä noihin paineisiin!



Jo tänään otat asian esille vakavasti, käytä vaikka ääntä jos ei mene muuten jakeluun!



Etsi jokin harrastus heti, esim kahvakuula tms. jossa pääset tapaamaan ihmisiä ja hymyilemään.

jossain, vaikka neuvolan psykologilla. Vaikka ongelmasi on "vain" lapsiperheen elämäntilanteesta johtuva, kannattaa tosiaan miettiä jaksamisen keinoja mieluiten jonkun ulkopuolisen kanssa. On tosi tärkeää että äiti jaksaaa, lasten kannalta. Mutta ihan oman itsesikin takia.

Nyt ei ole enään pitkämatka kun helpottaa!



Meinaan kun uskallat puhua aiheesta, se on jo merkki että kohta asiat muuttuu.



Perheessäsi ei vielä ymmärretä millaista sinulla todellakin on, nyt on tärkeää että teet sen jyrkästi selväksi!



Voimia sinulle, halaus!

voin kuvitella,mun mies on yrittäjä,ja tekee 24/7 melkien hommia.viikonloppuisn on joskus vähän kotonaolo aikaa.mihin vain meen,meen lasten kanssa.oma asennetta on ollut pakko muuttaa-muutne ei jaksais,mun aika on sitten joskus..meillä mies kuitenkin on se joka voin leivän päälle tuo..



voitko saada keltään apua? vaikka tiiän,helppoa se ei ole.meilläkään kun ei ole ketään joka vois tula lasten kanssa,anoppi joskus vain suureen tarpeeseen..eli n kerran vuoteen.

hyviä neuvoja saitkin muilta..



tämä mun kommentti on lähinnä nyt niille lukuisille palstan mies lukijoille:

MÄ EN VOI KÄSITTÄÄ ETTÄ SUOMESTA LÖYTYY MIEHIÄ JOTKA JÄTTÄÄ VAIMON NOIN YKSIN HOITAMAAN IHAN KAIKEN, JA MILLÄ OIKEUDELLA MIES HARRASTAA 4-5 KERTAA VIIKOSSA!!!!!!!!!



ap, pärjäile!!!!

hyviä neuvoja saitkin muilta..

tämä mun kommentti on lähinnä nyt niille lukuisille palstan mies lukijoille:

MÄ EN VOI KÄSITTÄÄ ETTÄ SUOMESTA LÖYTYY MIEHIÄ JOTKA JÄTTÄÄ VAIMON NOIN YKSIN HOITAMAAN IHAN KAIKEN, JA MILLÄ OIKEUDELLA MIES HARRASTAA 4-5 KERTAA VIIKOSSA!!!!!!!!!

ap, pärjäile!!!!

Melkein kaikki äidit passaa jo poikansa pilaalle heidän ollessa teinejä. Pojista kasvaa laiskoja, kotitöitä vieroksuvia lusmuja! Onneksi ihan kaikista ei tällaisia tule.

Vaikka he antavat työnantajalleen kaikkensa, eivät he VOI laiminlyödä omaa rakastaan täysin!

Pistäkää jo kasvatusvaiheessa pojat "oppiin"!

mulla aika samanlainen tilanne. ja usko mua mä olen jopa nostanut sitä ääntä!!! mutta eipä sekään tehoa olen jopa uhkaillutkin ja tiedän niin ei pitäisi tehdä. mutta hankala puhua kun mies ei kuule eikä suostu ite puhumaan. väittää vaan naama vakavana että kyllähän mä teen vaikka mitä. vaikka aikasemmin on myöntänyt että suurin vastuu eli 95% vastuusta on mulla. ja mies vielä kehtaa valittaa sit siitä kun mä olen ruvennut jättää jätskipaperit pöydälle yön ajaksi vaikka ite jättää enempi ja on poissa koko ajan melkeenpä..en vaan jaksaisi keskittyä lapseen koska olen niin loppuun palanut enkä tiedä mitä tekisin..

mites toihin paluu ? miten pienet sun lapset on. saisit tyokontakteja ja paiviin muutakin kun sita kotona olemista. ja sun miehes pitais nyt vahan karsia tota menemista niinkun tuolla edella jo vastattiinkin, ukko joka ilta menossa.

vain sinä voi auttaa itseäsi. ei mies luovu omista menoistaan kuin sillä että pakotat. ilmoitat että kaksi iltaa viikossa sinä harrastat, ja mies luopuu joistain menoista. nyt heti kesällä alat käydä viikonloppuisin esim kavereiden luona, kirjastossa, yksin rannalla, shoppailemassa.... pikku hiljaa ahdistus alkaa helpottaa, kun saat omaa aikaa.



todellakin tiedän mistä puhut, mulla myös 3 poikaa, iät 8,3,2. hoidan heitä yksin viikot, mies reissutöissä, vkonloput rakennetaan taloa. omaa aikaa ei tähän asti ole ollut mut syksyllä pienet menee hoitoon ja itse jatkan opiskelua. kesällä olen tehny pari yhden yön reissua kavereiden ja sukulaisten luo, yksin, suosittelen!



muista, kun sinä voit hyvin, myös lapset voivat hyvin. ja myös lapset tarvitsevat ja ansaitsevat aikaa isänsä kanssa keskenään! teet kaikille palveluksen kun järjestät sitä.

Voin vaan kuvitella miten raskasta sulla on



Itsellä 7 ja puoli kuukautinen tyttö. Rakennetaan taloa ja mies yrittäjä. Tien päällä hommissa. Tällä hetkellä ei tee töitä juurikaan vaan painaa tontilla hikihatussa ja siitä suuri kiitos. Illalla ei jaksa tehdä mitään ja ymmärrän sen ja olen siihen jo asennoitunutkin.



Välillä tulee silti kriisejä. Mitä sitten kun talo on valmis ja miehen täytyy taas painaa pitkää viikkoa, että saa rahaa koron maksuun? olen yksin pienen lapsen kanssa opiskelut kesken ja riippuvainen miehestä taloudellisesti.



Isovanhemmat asuvat kyllä ihan vieressä, mutta ovat aina menossa ja mummu ei jaksa olla pienen lapsen kanssa parkinsonin taudin vuoksi. Onneksi on kuitenkin laaja ystäväverkosto johon voi tukeutua.



Minulla vaan ongelma on se että en OSAA pyytää apua. Keinoja kuitenkin olisi.



Toivon että löydät jonkin mieluisan harrastuksen ja saat ukkosi pysymään vähän useammin kotona. Toiset miehet vaan tuppaavat olemaan aika jääriä. Oma isäni on sellainen ja ihmettelen miten äitini on kestänyt häntä kohta 40 vuotta....

joutuu pettymään. Itse(kin) rakastan miestäni, mutta hänen kanssa on kyllä välillä hirveän rankkaa koska ei osaa ottaa minun tarpeitani juurikaan huomioon, omansa pistää kyllä koko perheen edelle.



Kun kaikki vastuu kaatuu yksin äidin harteille, ei ole helppoa saati kivaa.



Minäkin olen 3-kymppinen (2 lapsen äiti). Nämä pohdinnat liittynevät myös tähän ikään ja siihen että lapset alkaa olla vähän isompia jolloin on aikaa miettiä edes pari ajatusta loppuun ja sisäistää sen ettei ole onnellinen, aiemmin on ollut niin tohina päällä ettei ole ehtinyt moisia ajatella edes. Meillä on 4v poika ja 6v tyttö.



Yritä nyt löytää jotain omaa ja ihanaa, jotain mistä saat voimia. Lapset on vielä pitkään pieniä ja vielä kun ovat aikuisiakin, tahdon olla äiti heitä varten, mutta pikkuhiljaa voisi yrittää mahduttaa elämäänsä jotain muutakin sisältöä.



Itselläni on se ongelma, ettei rahat riitä. Maksan yksin kaiken lapsiin liittyvän, mies tuhlaa älyttömästi itseensä (merkkivaatteisiinsa, ulkona syömiseen, omiin matkusteluihinsa) ja me loppuperhe kitkutellaan rahallisesti hyvin tiukilla.



Tsemppiä!

luin viestisi pariin kertaan, vähän jäi hämäämään, kumpi sun oikea ongelma on, sekö ettei sulla ole muuta tekemistä kuin olla lasten kanssa kotona, vai ettet "pääse" pois kotoa miehen harrastusten vuoksi.



monille meidän ikäisille tulee varsinkin täs vaiheessa kun lapset on tehty, sellainen kriisi et mitäs nyt sitten, varsinkin jos ammatillinen identiteetti on jotenkin pielessä tai vielä hakusessa. sun täytyy vaan ottaa sitä omaa aikaa, jos se on sitä mitä sä tarviit. mut esim toi ammatillinen identiteetti ja työ on ihmisille tärkeä, onko sulla työpaikka mihin palaat, vai miksi mietit mitä muuta olet kuin äiti?



itte pohdiskelen näit asioita kavereiden kanssa, onko sulla samassa elämäntilanteessa olevia kavereita?