Älkää pyytäkö ketään ystävää kummiksi

Älkää pyytäkö ketään kummiksi.

Älkää kuuliko kirkkoon niin siitä kummivaivasta pääsee helposti eroon.

Mä Olen kummi ja en kuulu kirkkoon

Ei kannata pyytää ketään. Ihmiset on itsekkäitä kusipäitä ei sellaisilta voi välittämistä odottaa

Minä taas ajattelen, että on epäreilua muita sisaruksia kohtaan, jos sen yhden (ensimmäisen lapsen) kummeja ovat ainoa täti ja ainoa setä tai jotain vastaavaa.

Joskus joku loukkaantuu ja ihmettelee kun ei pyydetä parhaan ystävän lapsen kummiksi, mikä on ihan ymmärrettävää että järkyttyy siitä. Vaikka toisaalta ei ehkä halua kummiksi tai koe olevansa sopiva siihen, että sanoisi ei kiitos. Mutta se jää ilmaan mietityttämään, onko niin epäluotettava toisen mielestä tai miksi ei haluttu. 

Ei ole kummia. Lasta ei ole kastettu.

Kummi kuuluu kirkkoon. Nimiäiset ymv eivät ole ristiäiset joten virallista kummia ei ole. Kummi on lapsen henkinen kasvattaja.

Ei niitä tarvi kun ei liitä lastaan puolustuskyvyttömänä kirkon jäseneksi. 

Mitä on "kisma"? Onko se jotain samaa kuin "tressi"?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pyytää ketään. Ihmiset on itsekkäitä kusipäitä ei sellaisilta voi välittämistä odottaa

Millaista välittämistä odotit ja miten petyit?

Kummius on luottamustehtävä. - Kummiksi kannattaa pyytää sellasita, johon haluaa ja uskoo voivansa luottaa, eikä ole mikään tae siitä, että luottamus olisi isompi jotain kohtaan vain siksi, että hän on samaa sukua. Mutta vaikka olen itse kummi niin olen myös kieltäytynyt kummiudesta, kun olen aistinut, että meillä on erikäsitys siitä mitä on olla kummi. -  Minä olen kummi en esimerkiksi lahja-automaatti. Eikä tämä tarkoita sitä, ettenkö muistaisi kummilapsiani. Mutta ei kummiudesta kieltäytymistä minusta sen kummemmin tarvitse perustella. Parempi se on suoraa ja selkeästi kieltäytyä, ellei oikeasti halua toimia ja olla kummi.  - Joka itselleni lähinnä tarkoittaa, että olen kummilapsilleni yksi luottoaikuinen, heidän vanhempiensa rinnalla ja jolla on suunnilleen samantapainen arvomaailma kuin heidän vanhemmilla.

Kummisetä

Lapseni ovat jo aikuisia ja heillä on ystävät kummeina. Oli hyvä valinta ja lapsilla hyvät suhteet kummeihin myös aikuisena.

Olen AP:n kanssa täysin eri mieltä.

Kummin tehtävä nykyään on olla lahja-automaattina ja satunnaisena lapsenvahtina.

Älkää alkako kummiksi.

Olen usean lapsen kummitäti ja lapsillani on kummit, oma kummini on elossa. Olen myös kieltäytynyt kummin tehtävästä.

Olen kummina siskon lapselle, ystävän lapselle, serkun lapselle, ystäväni siskon lapselle ja mieheni sisarusten kahdelle lapselle. Nuorin lapsista on lukiossa, vanhimmat kolmekymppisiä. Voin suoraan sanoa, että kolmea kummilastani en tunnistaisi, jos he tulisivat vastaan ja en pidä heihin oikeastaan mitään yhteyttä ja he tietenkään minuun. Siskon lasta ja mieheni sisarusten lapsia näen muutaman kerran vuodessa, mutta ei enempää. Heille laitoin jouluna tilille hieman rahaa ja kaikilta tuli kiitokset. Olen onnellinen, että periaatteessa kummiuteni on nyt ohi ja en meinaa enää lahjoa heitä kuin ehkä naimisiin mennessä. En ole saanut kummiudestani oikeastaan mitään sen enempää iloa kuin jos en olisi ollut lasten kummina.

Lapseni ovat jo aikuisia ja he näkevät kummejaan silloin tällöin, mutta eivät kummin roolissa, vaan sukulaisen/minun ystävän roolissa. Heillä ei ole kummeihinsa mitään erityissidettä.

Oman kummitätini kanssa olen jutellut viimeksi vuosia sitten. Hän on äitini sisko ja iäkäs rouva, joka ei ole ollut ajatuksissani oikeastaan koskaan.

Olen kieltäytynyt kummiudesta aikoinaan ja nyt en välitä enää yhtään koko kummiajatuksesta, vaan sen voisi puolestani unohtaa vanhentuneena. Olen eronnut myös kirkosta. Sanoisin mielummin, että hoitakaa suhteitanne perheenne kanssa muuten läheisiin päin kuin kummiuden kautta. Olkaa setiä, tätejä, ystäviä tai mitä vaan, mutta kummiudet voisi jättää unholaan. N48

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pyytää ketään. Ihmiset on itsekkäitä kusipäitä ei sellaisilta voi välittämistä odottaa

Huolehdi vaan ihan omasta välittämisestäsi. 

Pitäisi poistaa koko kummius varsinkin kun nykyään ei juurikaan ketään kummin tehtävät kiinnosta. 

Kokisin ahdistavaksi sitoutua sellaiseen kun ei ole mitään tunne siteitäkään vieraaseen lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat jo aikuisia ja heillä on ystävät kummeina. Oli hyvä valinta ja lapsilla hyvät suhteet kummeihin myös aikuisena.

Olen AP:n kanssa täysin eri mieltä.

Väitätkö etteivä kummit valita täällä lähes joka päivä tehtävän rankkuutta?

Sun aikuiset lapset ei ole verrattavissa nykylapsiin ja sinä heidän vanhempiinsa, vaatimustaso on muuttunut.

Paras olisi tietenkin, ettei lasta pakkoliitetä kirkkoon, mutta se onkin eri juttu.

ap.

Minä menin nuorena suostumaan poikaystäväni lapsuudenkaverin lapsen kummiksi. Se oli iso virhe, sillä meillä tuli pian sen jälkeen ero. En kuullut enää mitään kummilapsestani sen jälkeen vaikka olisi ollut kiva kuulla. Aikuinen hänkin jo on. En tiedä poistivatko mun nimen sitten niistä papereista, onko sellainen mahdollista?

Pojan kummeina on ystäväpariskunta ja heillä on lämpimät välit . Poika on teini ja pitävät yhteyttä kuten me aikuisetkin. Lahjakoneena emme ole pitäneet ja he itse tarjoutuneet hoitamaan kun halunneet. Itselläni on kummiini rakkaat välit ja hän on pysynyt mukana läheisenä aikuisena. Se on pääasia että lapsella on ympärillä turvallisia aikuisia vanhempien ja isovanhempien lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä nykyään on olla lahja-automaattina ja satunnaisena lapsenvahtina.

Älkää alkako kummiksi.

Kummiutesi on sellaista kuin sinä sen teet. Kummiudesta voi kieltäytyä hyvin, oli kummiksi kysyvä sitten sisar, ystävä tai kuka vain. Jos et halua olla lahjojen antaja, niin se on hyvin ok.

Itse en ole ollut ikinä kummilasteni lapsenvahtina, mutta olen kyllä käynyt esimerkiksi musikaalissa kummilapseni ja oman saman ikäisen lapseni kanssa.