Miten kotiäidit jaksatte!!

Tai tee lisätöitä.

muuten olisinkin jo lähtenyt takaisin töihin ja joutunut laittamaan lapset hoitoon. mietinkin vain miten ne kotiäidit jaksavat jotka ovat kotona vuodesta toiseen.. -ap

Jos ei pää kestä "pelkkää kotonaoloa".

kolmessa erässä ollut kotiäitinä,tää viimeisin kausi on nyt kestänyt pian 5v.lapsia toki on 6,joten vapaa-ajan ongelmia ei ole,lasten kanss apuuhastelu,kotihommat,eläintenhoito ja harrastukseni kokkailu sekä leipominen+mll,lasten harrastukset pitää huolen,että vrk tunnit ei taho riittää:)

ollut vasta vuoden lapsen kanssa kotona ja en todellakaan jaksaisi enää, mutta lapsen vuoksi pitää kai vähän kärsiä? En ole onneksi koskaan enempää lapsia halunnutkaan, että jää sitten ainoaksi kerraksi...

Töissä on paljon helpompaa. Pojat meni hoitoon vähän reilu 1-vuotiaina. Onneksi löytyi ihana ryhmis läheltä ja kaikki on mennyt tosi hyvin.

Työpäivän lisäksi en jaksaisi opiskella, mutta kotipäivän jälkeen se sujuu mainiosti.

Onhan tää joskus ihan työstä käyvää,mut silti nautin.Joka lapsesta olen 3vuotta ollut kotona ja hyvin oisin kauemminki viihtynyt.Totta on et töissä pääsin helpommalla,mut en kyl tätä kotonaoloo vaihtais työhön.Se vaa potuttaa ettei ikinä oo rahaa,hyvä et laskuihin riittää.

Ja mulle on joskus joku mamma tokassu "Ei kaikista ole kotona olemaan" kun palasin putkeen hankittujen lapsien jälkeen töihin. Olin siis ollut 2 vuotta kotona, olis kai tarttenu jäädä lisää. Johan siinä olis menny 5 vuotta mukavasti kotona.. :)



Nyt "taas" lomailemassa, meillä nelonen vauvana ja jään kotiin koko hoitovapaan ajaksi kaikkien lapsien kanssa. Jos ei olis välillä käyny töissä niin menis 9 vuotta kotona.

Jos taas olis lapset tehny 3 vuoden välein niin olisin kotona 12 vuotta.



Kotona on kivaa, mutta kyllä minusta työpaikallakin voi käydä jos semmonen sattuu olemaan! ;)



Saan aikani kulumaan ihan mainiosti kotona.

Joskus kun lapset muuttaa kotoa niin pitää luppoaika käyttää miehen kanssa. Että siltä pohjalta lähdetään; pitää elää yksin, kaksin ja yhdessä.

Kello on pian 17 ja muutama tunti ENÄÄ aikaa lapsien kanssa puuhailuun tänä päivänä ennenkö alkaa iltameiningit!



En ymmärrä miten joku nyt ei kotonaan jaksaisi! Tai sitten sää olet sielä liikaa. Me just tultiin, pyöritin pizzaa ruuaksi ja nyt odotellaan että päästään maisteleen lopputulosta.

TEE JOTAIN -ei siivoamista-

kotiäitiyttä takana ja vielä on edessä päin matkaa jäljellä.



Pakko sanoa, että välillä on sellaisia aikoja, että olisi ihanaa käydä töissä..viedä lapset päiväkotiin valmiisiin ruokapöytiin ja heistä huolehtisi välillä joku muu...mutta meidän perheen tilanteessa tämä on meille helpoin ratkaisu. Minä hoidan lapset kotona ja mies on töissä.

Hänellä kun on sellainen työ, mistä ei voi lähteä silloin kun kahdeksan tuntia tulee täyteen...

Mutta, nyt kun nuorin täytti jo kolme ja vanhin on sen 15.v. osaan jo nauttia tästä. Olen oppinut "vain" olemaan ja osaan jopa ottaa ilon irti kotitöistä. Onhan tässä etuna se, että koko kesän saa nauttia lasten kanssa mökillä olosta, eikä tarvitse sumplia lomien kanssa.

Kaksi vuotta olen minäkin ollut nyt kotona eli siis hoitovapaalla.

Meillä on pihaa ja puutarha mitä suunnitella ja rakentaa, tykkään perehtyä kasvien maailmaan vähän syvällisemminkin kuin vain miltä näyttävät, joten luen pohjatietoa perennoista, hyötykasveista ja pensaista ennenkuin istuttelen. Neulon, luen romaaneja, käyn kävelylenkillä joko ystävän tai vanhan koiran kanssa. Käyn jumpassa ja tapaan ystäviä.

Eniten tietty ottaa aikaa lasten hoito (nuorin 3kk) ja perheen kanssa yhdessä tekeminen, mikä on itseasiassa elämäntapa ja parasta tekemistä heti puolison kanssa kahdestaan tekemisen jälkeen.

Shoppailu on minulle pakkopullaa, mitä harrastan teini-ikäisten tyttärieni kuskin ja maksajan roolissa ;-D On meillä kivaakin, mutten ikinä osta mitään vain ostamisen ilosta, enkä varsinkaan sovita!

Eläkeikään on vielä neljännes vuosisata, kodin ulkopuolisessa työssä ehdin vielä puurtamaan, nyt todella nautin tästä ajasta!

mulle tulee aina sellaisia ahdistuksen ja levottomuuden aaltoja, et mun oma elämä menee hukkaan kotona. Mutta toisaalta, mun lapsi kukoistaa kotihoidossa ja tällä tavalla mä voin tarjota paljon sellaista mitä en vois tarjota jos oisin töissä; lapsi ei esimerkiksi näkisi isovanhempiaan juuri koskaan, ja nyt saa viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Hänellä on myös sairaus jonka vuoksi mä joutuisin olemaan paljon pois töistä joka tapauksessa. Mä siis koen kotona olon arvokkaaksi ja mielläni hoidan lapseni kotona, mut ei se tarkoita sitä että aina nauttisin tästä. Tätä tää äitiys mun mielestä on; tarjotaan lapselle kehitystason mukaista hoivaa, ja tällä hetkellä se paras hoiva on omassa kodissa isän ja äidin kanssa.

Niin, mutta sua ei kiinnosta TYÖNTEKO, vaan se että pääsis helpommalla. Tätä en tajua. Mikä siinä työnteossa sitten on kamalaa?



Itse tykkään ansaita rahaa, eläkkeellekään en näin 30- vuotiaana toivo jääväni heti kun mahdollista. Ei sillä että kotona on kamalaa vaan minusta työ kuuluu elämään.



10

Jos on töissä, niin samat asiat joutuu silti tekemään töiden jälkeen... Siis ruuan laittoa, pyykinpesua, siivoomista..



Nauti nyt hyvä ihminen.

oikein jaksa, samoja fiiliksiä kuin ap:lla. Olin tässä välissä puoli vuotta töissä ja se oli kyllä ihanaa kahden vuoden tauon jälkeen! Nyt taas homehdun kotona. Kuvittelin aina, että viihtyisin kotona hyvin, mutta nyt on pakko tunnustaa, että musta ei ole kotiäidiksi. Kunhan nyt puolitoistavuotiaaksi vähintään jaksaisin hoitaa lapset kotona. Ja on huono omatunto näistä ajatuksista.

Kotiäitejä haukutaan ihan turhaan. Jos haluaa lasten päivästä mielekkään, pitää kodin kunnossa, tehdä itse ruuat ja koittaa vähän harrastaa omia menojakin, se käy enemmän työstä kuin työsskäynti+kotonaolo.



Vähitellen elämään kyllä oppii löytämään mielekkyyttä ja ehtii tosiaan harrastamaan enemmän. Oppii tyytymään pienempiin kuvioihin ja nauttimaan ihan vain omasta seurastaan ja perheestään. Se on jotenkin kypsyttänyt ja tasoittanut.



*Viisi lasta ja kotona kuudetta vuotta, ensimmäistä kertaa elämässä.