Lue keskustelun säännöt.
Vaihdoin aikuisena hoitoalalle, hoitajien p*skanjauhanta hämmentää
11.01.2023 |
Onhan naisvaltaisten alojen toksisuudesta puhuttu aina, mutta silti hämmentää kokea se itse. Varsinkin potilaista, omaisista, uusista työntekijöistä (varmasti minustakin) sekä opiskelijoista puhutaan niin ilkeään sävyyn, että hirvittää. Monesti kokoonnutaan oikein rinkiin juoruamaan jonkun tekemisistä tai siitä miltä tämä näyttää, haisee, kuulostaa ym. Olen pettynyt siihen että aikuiset ihmiset ihan nuoresta vanhempaan hoitajaan heittäytyvät töissä niin epäammattimaiseksi ja käyttäytyvät kuin yläasteella. Ymmärrän, että kiire ja huono palkka saavat katkeraksi, mutta vaihda hoitaja vaikka työpaikkaa jos huomaat itsessäsi näitä piirteitä ja yleistä elämään kyllästymistä. Pääset sinäkin kokemaan miltä tuntuu olla yksin uudessa paikassa ilman niitä bestiksiä, joiden kanssa jauhaa p*skaa muista. Olisi oman kehittymisen ja yleisen työyhteisön hyvinvoinnin kannalta ihan tervettä vaihtaa työpaikkaa 5-10 vuoden välein.
Kommentit (22)
Totta, työpaikkojen monimuotoisuuteen tulisi johdossa panostaa. Omalla työpaikalla on eri sukupuolia, eri ikäisiä ja eri maalaisia, siitäkös johtunee, mutta hitsi miten on hyvä ilmapiiri , keskitytään hoitamaan vaan työt eikä kyräilemään toisiamme, joten ihan ymmärrän harmituksesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on aikaa vielä p*skanjauhantaan? Eikös ole koko ajan niin kiire. Liikaa aikaa?
Samoja kokemuksia, ihan kuin olisin siirtynyt aikakoneella takaisin 90-luvun ylä-asteelle kun vaihdoin akateemisen pätkätyön hoitotyöhön!
Kiire, työmäärä, vastuu tai edes huono palkka eivät olleet pahimpia asioita sh:na, vaan ne järkyttävät työilmapiirit.
Lähes 10 vuotta tahkosin hoito-alalla, mutta burn out tuli kun viimeiset 5 vuotta yritin pysyä järjissäni ihan hirveässä työ-yhteisössä.
Eikä tämä ollut ainoa, jo opiskellessa ja sitten sijaisuuksia tehdessä tuli nähtyä kaikenlaista.
Ihanin työyhteisö, jossa olin, oli perusterveydenhuollon yksikkö, jossa tein pitkän sijaisuuden. Aivan ihanat työkaverit ja aina oli kiva tulla töihin. Haaveilin jo vakinaistamisesta, kunnes tuli organisaatiomuutos ja sijaisuus loppui.
Sain vakipaikan toisesta, vähän vastaavan kaltaisesta paikasta ja pidin itse työstä, pidin potilastyöstä, mutta työyhteisö oli kaiketi sairastunut huonosta johtamisesta jo kauan sitten. Ihan hirvittävä paikka!
En kuitenkaan ymmärrä, miten aikuiset, koulutetut ihmiset, joiden työnä on toisten ihmisten hyvinvointi ja terveys, voivatkaan käyttäytyä niin kammottavilla tavoilla.
Nyt olen lähtenyt hoitotyöstä, lopen uupuneena, enkä aio palata enää.
Eikös hoitoalalla pitänyt olla ihan kauhea kiire ja työtä paljon? Mites siellä muka on aikaa vielä juoruilla? Pelkkää kusetusta taisi taas olla hoitajien ulinat. Ja vielä lisää palkkaakin noille laiskoille juoruämmille pitäs antaa?
Mä oon ajatellut lähteväni alalta pois. Oisko jotain ideaa heittää?
Joku siisti sisätyö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se palkka nyt edes NIIN huono ole. Huonoa johtamista on kyllä helppo uskoa esiintyvän paljon.
Mä olin juuri ekassa lähihoitaja-harkassani, siellä oli aivan ihana työilmapiiri, kaikki kannustivat ja auttoivat toisiaan, minut opiskelijana otettiin ihanasti vastaan ja neuvottiin kaikessa. Seuraava harkka pelottaa, jos siellä tuleekin sitten tuo kauhea työilmapiiri vastaan ja romuttaa mun positiivisen fiiliksen alasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai jaa. No ei kyllä minun työpaikassani ole tuollaista. T.sh
Aloituksessa mainittu on tyypillistä liki kaikissa naisvaltaisissa. Nuorempana tuli tehtyä/nähtyä kaikenlaista ja eron todella huomasi, miesvaltaisilla työpaikoilla ei puukotettu kavereita selkään tai ainakin se oli hyvin harvinaista. Tosin koskaan ollut missään sarasvuo-tason "myyntihommissa" joissa selkäänpuukotus lienee vaatimuksenakin ihan sukupuolista riippumatta?
m52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se hoitajien kohtelu vanhuksille! Se kielenkäyttö on kamalaa, ei ihmisille saa noin puhua.
Käsidesipäissään läppä on yleensä vähän ronskinpaa. Kannattaa jutella vuoron alussa ennenkuin on känni päällä.
Hoitsu45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset tarkastelevat asioita tunteella s.o. miltä heistä itsestään tuntuu ja on pakko vaihtaa niitä ajatuksia toisten samanlaisten kanssa. Loukkaannutaan, näytetään se tietenkin. Keskiössä ei ole se mitä tehdään. Raskasta sille, joka on tottunut erilaiseen yhteisömalliin tai on itse erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Eikä se palkka nyt edes NIIN huono ole. Huonoa johtamista on kyllä helppo uskoa esiintyvän paljon.
Aikuisia ihmisiä pitää johtaa, etteivät ne taannu perseileviksi teineiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin saman ja olin aivan ymmälläni. Aloitusta lukiessa mietin, että olenko minä kirjoittanut tämän mutta ei, en ollut. Ajatukset ovat kuitenkin olleet samanlaisia. :D
Paljon menee energiaa siihen, että ihmiset keskittyvät epäkohtiin työpaikalla ja selän takana haukutaan milloin ketäkin. Ahdistavaa.
En kestä hoitoalaa. Se olisi muuten varmaan minun juttuni mutta en jaksa sitä ihmeellistä ilmapiiriä enkä vihaisia omaisia ja asiakkaita. Työssä itsessään ei niinkään vikaa mutta en tunne oloani kovin hyväksi kentällä kun saa olla koko ajan karvat pystyssä mihinkin suuntaan että mitä seuraavaksi ja keneltä??
Olen vain todennut, että liian herkkä olen ja haluan tehdä jotain aivan muuta. En vain tiedä vielä mitä.
Onneksi he eivät ole vartijoita. Muuuten kuolisi sata päivässä ainakin.
Kirjoittaako ne potilaan tietoihinkin näitä ikävyyksiä? Siten etteivät mene kantaan, eikä näy potilaalle.
Kiinnostaa, koska muutamat hoitoalan henkilöt ovat käyttäytyneet kummallisesti minua kohtaan.
Tuo on ennen kaikkea huonon työyhteisön merkki eli siellä on runsaita ongelmia - ja yleensä esimiehistä lähtöisin. Ei tuota hyvissä työyhteisöissä esiinny. Hankalille esimiehille kovin ominaista myös lietsoa eripuraa omien työntekijöidensä välille.
-sh
Vierailija kirjoitti:
Mä olin juuri ekassa lähihoitaja-harkassani, siellä oli aivan ihana työilmapiiri, kaikki kannustivat ja auttoivat toisiaan, minut opiskelijana otettiin ihanasti vastaan ja neuvottiin kaikessa. Seuraava harkka pelottaa, jos siellä tuleekin sitten tuo kauhea työilmapiiri vastaan ja romuttaa mun positiivisen fiiliksen alasta :D
Mulla taas oli opiskeluaikoina niin kauheita paikkoja, että en uskonut jatkavani alalla. Onneksi ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka olikin sitten ihan muuta. :)
Nyt joudun 10 vuoden jälkeen vaihtamaan työpaikkaa, ja kyllä pelottaa, että millainen tuleva paikka on. Paha olo tulee niistä opiskeluajan muistoista edes ajatella.
Tuota se on. Naiset luulevat että tulla tavalla tullaan suosituiksi, eivätkä halua itse joutua kiusaamisen kohteeksi.
Joukosta saa erottua, se on vaan hyvä, itseluottamusta pitää olla ja silloin uskaltaa olla erilainen.
Aha.