Lue keskustelun säännöt.
Voiko koiraa opettaa olemaan purematta?
03.08.2010 |
Meillä on tuommoinen kaksivuotias pieni sekarotuinen kodinvaihtajakoira, joka on iloinen ja ystävällinen otus. Sitä ei kuitenkaan ole ilmeisesti opetettu olemaan purematta pentuna. Tarttuu siis leikkiessä helposti käsiin kiinni, puree myös hihnaa ja näykkii jos ei tykkää jostain käsittelystä tai sitä komentaa. Puree välillä lujempaa ja välillä hiljempaa, ei kuitenkaan niin lujaa, että olisi mennyt iho rikki.
Meillä on miehen kanssa ollut ennenkin koiria, mutta tämmöiseen ongelmaan ei olla törmätty, kun ollaan opetettu jo pennulle, ettei ihmiseen saa käyttää hampaita. Me kyllä tuon koiran kanssa pärjätään, mutta meille on tulossa ensi keväänä vauva ja haluttaisiin opettaa koiralle, ettei saa ottaa ollenkaan hampailla kiinni. Kaivattaisiin siis hyviä ja asiallisia vinkkejä!
Kommentit (5)
ja on vähän sellainen omituinen luonteeltaan, eli on toisaalta kovis ja kokeilee paikkaansa, mutta toisaalta on aika arka ja herkkä otus. En lähtisi sitä kovin kovaa ottamaan, vaikka välillä näykkiikin vastalauseeksi. Ennemmin haluaisin jotakin kautta opettaa, että ihmisiin ei hampailla kosketa.
Ollaan kokeiltu tuota, että kielletään hampaiden käytöstä ja lopetetaan leikkiminen/huomion antaminen heti, jos käyttää hampaita. Tuntuu kuitenkin siltä, että koira ei ole tämän puolen vuoden aikana oppinut yhtään mitään ja siksi olen alkanut epäillä, että voiko puremattomuutta enää edes opettaa aikuiselle koiralle.
Tää on jotenkin tosi vaikeeta, kun edesmennyt koira opetettiin pentuna olemaan purematta ja se varoi koko ikänsä ettei vahingossakaan koske hampaillaan ihmiseen. Tähän nykyiseen koiraan ei vaan tunnu tepsivän samat menetelmät kuin pennulle aikanaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen pitää vaan antaa rauhassa purra koko loppuikänsä. Kaikki koirat on sellaisia, ne puree jos haluaa, ei niille kannata mitään yrittää muutenkaan opettaa. Meilläkin kolme koiraa puree jatkuvasti lapsia ja huonekaluja.
Sen pitää vaan antaa rauhassa purra koko loppuikänsä. Kaikki koirat on sellaisia, ne puree jos haluaa, ei niille kannata mitään yrittää muutenkaan opettaa. Meilläkin kolme koiraa puree jatkuvasti lapsia ja huonekaluja.
vaan sitä, että jos puremista ei voi enää aikuiselta koiralta kokonaan kitkeä pois, niin meidän täytyy vakavasti miettiä, että pitäisikö meidän etsiä koiralle uusi koti. En ole ajatellut, että koira saisi vapaasti käyttää meidän vauvaa puruleluna.
ap
niin leikki loppuu heti ja tiukka EI silmiin tuijottaen ja käsi niskakarvoissa. Opetat että puremisesta tulee rangaistus. Kun se kääntää katseen, pyydä tassu, kehu ja anna heti tilalle puruluu. Ihan sama onko se aikuinen vai pentu, sama metodi!
Ja toistoa, toistoa. Protestinäykkimiseen: vaikka se olisi herkkä koira, auttaa kun laitat sen selälleen ja rähiset ja muriset matalalla äänellä ja tuijotat tiukasti silmiin. Se on uhkaus koirien kielellä. Päästät vasta kun se kääntää katseen pois, silloin se alistuu.
Itse olen selättänyt murisevan 45 kiloisen saksanpaimenkoiran ja istunut polvi-istunnalla koira jalkojen välissä, ja se meni perille kertalaakista, että olen fyysisesti vahvempi ja pomo. Se tosin vaatii hiukan koiranlukutaitoa ja sekuntiakaan et saa näyttää pelkoa. Koira tuli minulle kodinvaihtajana ja edellisessä kodissa sillä ei ollut mitään järjestystä, pelkkää lässytystä vain. Se luuli että minulle voi ruveta uhittelemaan, mutta luuli väärin.
Tottista, tottista. Aina tottista ja joka päivä monta harjoitusta. Seuraa- ja Vapaa-käskyn opettelu ja lisäksi pitää vähän miettiä, mitä ne leikit on, joissa koira ylikiihtyy, näykkii ja lopettaa ne, vaihdatte ne tottikseen, noutamiseen ja vaikka sienien etsimiseen. Kun se väsyy aivoistaan, se ei jaksa hillua.
Jos tottis ei talven aikaan tuo tulosta, en laittaisi riskieläintä uuteen kotiin. Ja jos se tuo tulosta, ei tottista saa lopettaa vaan joka päivä koko sen elämän ajan harjoitellaan.
Miksi laittaisit koiran kärsimään kiertolaiselämästä kodista toiseen, kun eläinlääkäri hoitaa homman kivuttomasti?
Eli jos innostuessaan ottaa kiinni käteen, lopeta leikki heti siihen, ja ota etäisyyttä koiraan. Pikkuhiljaa tämän pitäisi tehota.
Hihnaan voisi laittaa etikkaa, tai vaihtaa metalliseen, joka tuntuu suussa inhottavalta.
Näykkiikö siis myös vastalauseeksi? Se on jo vähän eri juttu ja kertoo kunnioituksen puutteesta. Koiran luonnetta tuntematta on vaikea sanoa, miten siihen pitäisi reagoida - oman koirani (terrieri) pistäisin heti maahan ja kovaa, mutta herkälle koiralle se on täysin väärä tapa...