Lue keskustelun säännöt.
Onko 5 km kävely kolme tai neljä kertaa viikossa yhtä tyhjän kanssa
10.01.2023 |
Jos muut ajat istuu töissä ja kotona istuu tai makaa? Vai voisiko nuo kävelyajatkin maata sohvalla hyvillä mielin?
Kommentit (48)
Kaloreita jos laskee niin yllättävän vähän kävely niitä kuluttaa. Muutaman kilsan lenkillä ei pala kuin parisataa kaloria. Totta kai ulkoilusta on muuten hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä kuntoa kohenneta, mutta mieli saattaa tykätä kun näkee ihmisiä ja maisemat vaihtuu.
Tuo on huomattavasti parempi kuin jos et liikkuisi yhtään. Erittäin hyvä alku!
Yksikään otettu askel ei ole haitaksi.
Jatka vain...ehkä se matka/määrä pitenee👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuolla nyt bikini fitnessiin pyritä, mutta hyvää liikuntaa se on varsinkin jos muu elämä koostuu lähinnä istumatyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aika mitä et istu tai makaa (varsinkin jos se tapahtuu somea selaillen ja suklaata mässyttäen) on terveydelle plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä matka 5km.. Tee sitä 3-4krt viikossa aluks ja ehkä keksit miten voit 6krt viikossa liikkua ainakin vähän, mutta kyl tollakin jo paino pysyy terveissä lukemissa ja rasvakin palaa. Myös estää riskiä sairastua sydän tauteihin, korkeaan verenpaineeseen, syöpään ja 2-tyypin diapeetekseen. Lihakset ja luusto tykkää. Kunhan ei syö älyttömästi kaikkea "herkkua" ja mättöruokaa vaan kohttudella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienistä puroista ne isot joetkin syntyy.
Juokse ensin osa matkasta, kohta jaksat juosta koko matkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä määrä
In one small study, women with obesity who walked for 50–70 minutes three times per week for 12 weeks, on average, reduced their waist circumference and their body fat. The fat directly under the skin (subcutaneous) and the hidden fat within your abdominal cavity (visceral) were both significantly reduced in the exercise group in comparison to the control group (21Trusted Source).
Another study found that people on a calorie-controlled diet who walked for 1 hour five times per week for 12 weeks were able to lose inches off their waistlines as well as more body fat, compared with those who followed the diet alone
Parantaa unen laatua ja ruokahalua.
Olen m47, entinen metsuri ja nykyinen eläkeläinen- puu kaatui päälleni!
Ennen saatoin olla viikon helposti metsuroinassa teltassa asuen ja lumessa tai puroissa puhdistautuen, töitä tein urakkatahtiin mutta yleensä hakeuduin rauhallisille seuduille minne metsäkoneillakaan ei päässyt.
Lapissa ja erämaissa hoitelin mökkipalstoja puita hoitaen ja kaataen, iltaisin usein lenkkeilin tai hiihtelin tarkkaillen alueiden metsiä laajemmin että oma hoitoni metsälle olisi parasta ja luontaisinta.
Olin siis valtavan hyvässä kunnossa. Kymmenen tuntia helposti yhteenmenoon heiluttelin sahaa ja raahasin valtavia pölkkyjä kasoihin niitä lopulta kirveellä useinkin mökkiläisille polttopuiksi tehden- helposti hankikannon aikaan hyvästä koivikosta tein 10 kuution kasan klapeja päivässä!
Tuollaisina päivinä aamuisin ja iltaisin viimeisen työtalveni keväällä olin ihanalla työkeikalla erään järven saaressa, ranta oli vielä kestävän jääkuoren alla mutta ihana virtaamaton sula, hiekkapohjainen poukama oli suoraan tettani edessä- telttani tuollainen saunateltta jossa saunoin iltaisin. Uin tuossa poukamassa aamuin illoin jäiden seassa vähintään 500 metriä. Olin siis tosiaan hyvässä kunnossa, ennenkuin puu kaatui päälleni!
Olin siis metsässä ja istuin rauhallisesti kannolla kun läheisestä puusta puolet kaatui päälleni!
Katkaisemani iso puu oli huomaamattani pahoin horjuttanut toisen puun vakautta, sen tarkemmin en asiasta tiedä edelleenkään.
Metsä kuitenkin pelasti minut ja raahauduin tielle kolmessa kauheassa päivässä, ehjiä luita raajoissani oli vain vasemmassa kädessäni, molemmat nilkat murskina, kaikki sormet karrkenneet joten jouduin lähinnä kierimään!
En olisi ehkä selvinnyt ellei minulla olisi ollut Lauantaipussia mukanani, aina määritin kannon tai kiven tai puun jonka luokse kierisin palkitsemaan itseni namusella!
Sairaalassa olin viikkoja, laihduin kovasti kun en edes voinut syödä valjuja sapuskoita, minä joka elin riistalla ja kalalla, marjoilla ja sienillä!
Luitani joudutaan edelleen ainakin vielä pari kertaa katkomaan kun murtumia ja katkelmia oli niin paljon että osan oli annettava luutua äkkiä vain jotenkuten, minun ei oltaisi haluttu olevan hengissä kaiken kokemani jälkeen- vieläkään ei kunto saa palautua kun uusien hoitojen myötä lihaskunto taas romahtaa!
Tarinani opetus on että varokaa etenkin tuulisella säällä putoilevia puun oksia tai rungon palasia ja nähdessänne kuntoilemassa ihmisen joka selkeästi heikkokuntoinen niin ette voi tietää mitä tuo huonokuntoinen on kokenut!
Minut pelasti lauantaipussi- viimeistä sientä säästelin ylivoimaisen pitkään kunnes pääsin tielle, siinä makasin ja laitoin sienen suuhuni rutistuneesta pussista kielelläni kaapien!
Heräsin sairaalassa ja minulle kerrottiin että olin ollut vähällä tukehtua punaiseen vaahtosieneen!
Tuo vaahtosieni oli lopulta pakkomielteeni lopullisessa suon ylityksestä kun ryömin suonsilmäkkeissä välillä kellutellen lumen seassa, muut karkit olin jo syönyt- uskon että jos olisin pysähtynyt lepäämään tai vain syönyt tuon sienen, en olisi milloinkaan päässyt tielle!
Ei ole yhtä tyhjän kanssa, se laskee mm verenpainetta ja stressiä. Sen sijaan rauhallinen käveleskely ei nosta hapenottokykyä tai lisää lihaskuntoa. Se vaatisi aktiivisempaa ja tehokkaampaa liikuntaa. Mutta yleisen terveyden kannalta erittäin hyvä asia!
Vierailija kirjoitti:
Parantaa unen laatua ja ruokahalua.
Olen m47, entinen metsuri ja nykyinen eläkeläinen- puu kaatui päälleni!
Ennen saatoin olla viikon helposti metsuroinassa teltassa asuen ja lumessa tai puroissa puhdistautuen, töitä tein urakkatahtiin mutta yleensä hakeuduin rauhallisille seuduille minne metsäkoneillakaan ei päässyt.
Lapissa ja erämaissa hoitelin mökkipalstoja puita hoitaen ja kaataen, iltaisin usein lenkkeilin tai hiihtelin tarkkaillen alueiden metsiä laajemmin että oma hoitoni metsälle olisi parasta ja luontaisinta.
Olin siis valtavan hyvässä kunnossa. Kymmenen tuntia helposti yhteenmenoon heiluttelin sahaa ja raahasin valtavia pölkkyjä kasoihin niitä lopulta kirveellä useinkin mökkiläisille polttopuiksi tehden- helposti hankikannon aikaan hyvästä koivikosta tein 10 kuution kasan klapeja päivässä!
Tuollaisina päivinä aamuisin ja iltaisin viimeisen työtalveni keväällä olin ihanalla työkeikalla erään järven saaressa, ranta oli vielä kestävän jääkuoren alla mutta ihana virtaamaton sula, hiekkapohjainen poukama oli suoraan tettani edessä- telttani tuollainen saunateltta jossa saunoin iltaisin. Uin tuossa poukamassa aamuin illoin jäiden seassa vähintään 500 metriä. Olin siis tosiaan hyvässä kunnossa, ennenkuin puu kaatui päälleni!
Olin siis metsässä ja istuin rauhallisesti kannolla kun läheisestä puusta puolet kaatui päälleni!
Katkaisemani iso puu oli huomaamattani pahoin horjuttanut toisen puun vakautta, sen tarkemmin en asiasta tiedä edelleenkään.
Metsä kuitenkin pelasti minut ja raahauduin tielle kolmessa kauheassa päivässä, ehjiä luita raajoissani oli vain vasemmassa kädessäni, molemmat nilkat murskina, kaikki sormet karrkenneet joten jouduin lähinnä kierimään!
En olisi ehkä selvinnyt ellei minulla olisi ollut Lauantaipussia mukanani, aina määritin kannon tai kiven tai puun jonka luokse kierisin palkitsemaan itseni namusella!
Sairaalassa olin viikkoja, laihduin kovasti kun en edes voinut syödä valjuja sapuskoita, minä joka elin riistalla ja kalalla, marjoilla ja sienillä!
Luitani joudutaan edelleen ainakin vielä pari kertaa katkomaan kun murtumia ja katkelmia oli niin paljon että osan oli annettava luutua äkkiä vain jotenkuten, minun ei oltaisi haluttu olevan hengissä kaiken kokemani jälkeen- vieläkään ei kunto saa palautua kun uusien hoitojen myötä lihaskunto taas romahtaa!Tarinani opetus on että varokaa etenkin tuulisella säällä putoilevia puun oksia tai rungon palasia ja nähdessänne kuntoilemassa ihmisen joka selkeästi heikkokuntoinen niin ette voi tietää mitä tuo huonokuntoinen on kokenut!
Minut pelasti lauantaipussi- viimeistä sientä säästelin ylivoimaisen pitkään kunnes pääsin tielle, siinä makasin ja laitoin sienen suuhuni rutistuneesta pussista kielelläni kaapien!
Heräsin sairaalassa ja minulle kerrottiin että olin ollut vähällä tukehtua punaiseen vaahtosieneen!Tuo vaahtosieni oli lopulta pakkomielteeni lopullisessa suon ylityksestä kun ryömin suonsilmäkkeissä välillä kellutellen lumen seassa, muut karkit olin jo syönyt- uskon että jos olisin pysähtynyt lepäämään tai vain syönyt tuon sienen, en olisi milloinkaan päässyt tielle!
Tämä on kyllä elokuvan arvoinen selviytymistaistelu! Montako kilometriä oli tielle?
Jos laihtua haluaa niin kyllä pari tuntia pitää kävellä 4 kertaa viikossa että se alkaa paino putoomaan. Pitää tietenkin syödä sitten terveellisesti myös joitakin kuukausia.
Ei ole yhtä tyhjän kanssa mikään kävely. Pienemmätkin lenkit edistävät terveyttä. Laihduttamista jos ajattelee, mieluummin jättää viinerit ja suklaat väliin niin pääsee vähemmällä.
Eipä tuo juuri terveyttä edistä noilla spekseillä.