Voiko suhde muuttua ystävyydestä rakkaudeksi
Pitkään tapailemani mies kertoi, ettei ole rakastunut minuun, mutta tykkää minusta ja voimme olla ystäviä ja tapailla edelleen. Hän kertoi myös, ettei tilanne tule muuttumaan. Ymmärrän, että jos ei anna tunteiden kehittyä ja aktiivisesti ajattelee, ettei rakastu, niin ei käy. Onko kenellekään käynyt siten, että tunteet ovatkin muuttuneet ja kuitenkin rakastunut ihmiseen, jonka kanssa suhteen ei ole tuntenut heti lähetvän lentoon? Itsellä nyt vähän erikoiset tuntemukset, tuhlaanko aikaani vai jatkanko yhdessä oloa, koska tuntuu hyvältä olla yhdessä.
Kommentit (8)
Kuulostaa että haluaa olla kaveri ja päästä sänkyyn. Mutta ei aio seurustella ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta, etsii toisen ellei ole jo. Tulkitsen näin koska olen nähnyt tuollaisia miehiä ja käyttävät naisen ihastusta hyväksi, naisen on vaikea irrottautua - nainen elättelee vain toiveita vuosia. Mutta en tiedä mikä tässä tapauksessa on kyseessä, olisiko toivoa, vaikkei rakastumista löydy.
Kyllä kai se on aika tavallistakin, että ystävyys voi muuttua rakkaudeksi. En sitten tiedä onko se kovin romanttista rakastumista. Voiko olla ystävyyden jälkeen romanttista rakastumista? Siitä sitten syvään kiintymykseen ja rakkauteen. Olisi tylsää jos se romanttinen vaihe jäisi kokonaan pois.
Usein kiihkeä rakkaus muuttuu ystävyydeksi, välittämiseksi ja syvälliseksi rakkaudeksi, mutta vaikea nähdä kehitys kaaren olevan päinvastainen.
Mene ja tiedä.
Mietin voisiko olla kyse pelosta sitoutua ja kun toinen on hidas syttymään, vaatii enemmän aikaa toiselle ymmärtää niiden hitaamman osapuolen tunteiden syttymistä ja luulee rakkauden kokonaan hävinneen vaikka kuitenkin haluaa olla lähellä ja tekemisissä? Voiko perhosia vatsassa tunne tulla uudelleen ajan myötä kun oikeasti oppii tuntemaan toista ihmistä?
Ei tuo ole ystävyyttä, olet pelkkä p*no. Hän pyörittää muitakin siinä sivussa, on mahdollisesti naimisissa ja antaa sinulle juuri sopivasti toivoa että et jätä häntä kokonaan.
Toisiin voi ihastua ja rakastua, toiset vain ovat kaveriainesta. Me oltiin vaimon kanssa aluksi kavereita, mutta ainakin minulla kyti pinnan alla jo valmiiksi muitakin tuntemuksia.
Kiva kun voi käydä niinkin, että itse pystyy muuttamaan sen rakkauden ystävyydeksi, mutta se toinen aluksi ystävälinjalla ollut rakastuukin vähitellen. Sitten ei pystykään enää itse tuntemaan romanttisesti, vaan rauhallinen ystävyys tuntuu luonnollisemmalta. Tai se, että lopettaa koko ystävyydenkin kun tuntuu niin monimutkaiselta kun se toinen lopulta kokeekin rakastuneensa. Mitähän tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä?