Isäni ei luota että löydän töitä, mitä teen? Tällä hetkellä olen työtön

Eikö ketään?

Mä taas olin 15h/vko töissä ja sain burn outin, jouduin psykoosiin. Isä sanoi että arvasihan tuon.

Oletko ajatellut kouluttautua jollekin hyvin työllistyvälle alalle?

Minä olen neljäkymppinen, ja vieläkään isäni ei luota siihen, että osaan hoitaa asiani itse. Linkit vain sivuutan, ja jos hän kyselee livenä tai puhelimessa, sanon vain, että homma on hoidossa, ja vaihdan puheenaihetta. Olen joutunut opettelemaan jämäkkyyttä.

Välillä joutuu tekemään sellaistakin työtä mistä ei tykkää. Silloin voi vaikkapa opiskella työn ohella sellaiseen ammattiin, mikä kiinnostaa.

Ei lähtökohtaisesti voi ajatella, että olen sitten tekemättä mitään jos en löydä heti ihannetyötä.

Yhteiskunta ei pidemmän päälle kestä vapaamatkustajia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen neljäkymppinen, ja vieläkään isäni ei luota siihen, että osaan hoitaa asiani itse. Linkit vain sivuutan, ja jos hän kyselee livenä tai puhelimessa, sanon vain, että homma on hoidossa, ja vaihdan puheenaihetta. Olen joutunut opettelemaan jämäkkyyttä.

Lisään vielä, että olennaista on se, ettei rupea keskustelemaan asioista ja esimerkiksi perustelemaan, miksi joku idea on huono. Esiintyy vain jämäkästi ja on sen oloinen, että tietää, mitä on tekemässä.

Meillä kyllä on tapahtunut jonkin verran edistymistä tässä vuosikymmenten varrella, ja nykyään neuvoja tulee jo hiukan vähemmän kuin parikymmentä vuotta sitten.

Miten sanot isällesi että lopettaa?  Esim. näin:  olen aikuinen ja vastuussa itsestäni. En tarvitse holhoojaa. Huolendin itse asioistani joten lopeta ahdistelu.

Opettele asettamaan rajat. Olet 24 vuotias! On isäsi ongelma mitä hän uskoo ja mitä ei ja mihin hän luottaa tai ei. Sinä elät omaa elämääsi, sinä olet oman elämäsi asiantuntija. Vai oletko holhouksen alainen?

Vierailija kirjoitti:

Välillä joutuu tekemään sellaistakin työtä mistä ei tykkää. Silloin voi vaikkapa opiskella työn ohella sellaiseen ammattiin, mikä kiinnostaa.

Ei lähtökohtaisesti voi ajatella, että olen sitten tekemättä mitään jos en löydä heti ihannetyötä.

Yhteiskunta ei pidemmän päälle kestä vapaamatkustajia.

Ei kun... nimenomaan kouluttauduttava ammattiin missä ei joudu töihin.

Ala poliisiksi!

Vierailija kirjoitti:

Välillä joutuu tekemään sellaistakin työtä mistä ei tykkää. Silloin voi vaikkapa opiskella työn ohella sellaiseen ammattiin, mikä kiinnostaa.

Ei lähtökohtaisesti voi ajatella, että olen sitten tekemättä mitään jos en löydä heti ihannetyötä.

Yhteiskunta ei pidemmän päälle kestä vapaamatkustajia.

Vasta neljä täysin töitä vieroksuvaa yksilöä ilmottautui.

Onko vaikeaa ensi alkuun haketua esim. Prisma ,Citymarket? He kouluttavat työntekijänsä.Sitä se lähtisi menemällä kyseisien ketjun netti sivulle ja sieltä läytyy myös työnhaku kaavakeet. Kun aikasi siellä poikii keties jotain muuta,muut alat tai likeet.Kun alla edes jotain työkokemusta.Eikö enää työvoimatoimistot5 ole oppisopimuspaikkoja?  

Vierailija kirjoitti:

Miten sanot isällesi että lopettaa?  Esim. näin:  olen aikuinen ja vastuussa itsestäni. En tarvitse holhoojaa. Huolendin itse asioistani joten lopeta ahdistelu.

Opettele asettamaan rajat. Olet 24 vuotias! On isäsi ongelma mitä hän uskoo ja mitä ei ja mihin hän luottaa tai ei. Sinä elät omaa elämääsi, sinä olet oman elämäsi asiantuntija. Vai oletko holhouksen alainen?

Tietysti vanhempien huoli on ymmärrettävä, mutta kun kuitenkaat et tunnu olevan mikään ongelmatapaus, vaan haet töitä, niin koeta sanoa, ettei turhaan huolehdi.

Vankilaan.   Töitä ei kannata tehdä kun koko maailma niin korruptoitunut.

Mulla äiti hössöttää kintereillä jatkuvasti, vaikka olen yli 40v. Todella raskasta välillä. Välillä en jaksa noteerata soittoihin ja viesteihin, välillä annan taas hyysätä ja hössöttää, kun se tuntuu olevan sen elämän sisältö, eikä koe itseään tarpeelliseksi muuten.

Älä nyt mitään isäsi luottamuksia kuuntele. näytä sille ja heitä se elämästäsi.

Opiskele lähihoitajaksi.

Kuule, mä oon 57-vuotias ja mulla on kaks akateemista loppututkintoa ja olen nyt elämäni 7:nnessä työpaikassa kun opintovuosien kesätöitä ei lasketa. Äitiys- ja hoitovapaata lukuun ottamatta olen ollut pois työelämästä varsinaisesti työttömänä yhden kerran, siis YHDEN kerran ja sekin kesti vain 2 kk. Silloin ja joka kerta muulloinkin työn vaihdon yhteydessä isäni (nyt 86 v) ulisi ja moitti ja marisi että mitä menit irtisanoutumaan, et ikinä saa sitä tai tätä työtä ja sitten tulet meiltä rahaa pyytämään, ei me äidin kanssa voida sua elättää, ei riitä rahat. Voi hyvää päivää kun ikinä en ole heidän rahojaan pyytänyt tai tarvinnut!!! Taidan ite ehtiä eläkkeelle ennen kuin tuo valittaja edes dementoituu....

Vierailija kirjoitti:

Välillä joutuu tekemään sellaistakin työtä mistä ei tykkää. Silloin voi vaikkapa opiskella työn ohella sellaiseen ammattiin, mikä kiinnostaa.

Ei lähtökohtaisesti voi ajatella, että olen sitten tekemättä mitään jos en löydä heti ihannetyötä.

Yhteiskunta ei pidemmän päälle kestä vapaamatkustajia.

Olutteollisuus romahtaisi ilman työttömiä. Työttömyys on ammatti kuin muukin. Huonosti palkattu mutta ammateista leppoisin ja hermoja vaativin. Siksi oluttakin menee paljon, täytyypä kipaista pari iltaista.

Sinulla on kolme vaihtoehtoa:

1) Uskot isääsi, etkä edes hae töitä, tai haet vain sellaisia töitä, joihin et edes voi päästä.

2) Päätät näyttää isällesi, että hän on väärässä, ja haet töitä, joihin uskot pääseväsi.

3) Et kuuntele isäsi vähättelyä lainkaan ja elät omaa elämääsi.

Älä välitä. Omat vanhempani eivät usko yhtään minuun. Eivät, vaikka olen ollut työelämässä jo 6v yhtenäisesti, olen korkeakoulutettu,tienaan yli 100k/vuosi ja olen jo itsekin äiti. Heille ongelma on, että asun kerrostalossa eli olen heidän mielestään uusavuton... Jos olisin kuunnellut elämässäni vanhempiani niin sosioekonominen statukseni olisi paljon matalampi kuin nykyään. Eli vähättelevä puhe toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.