Vakituisessa parisuhteessa tarjoaminen vs. itse maksaminen - näkemyksiä?

Mikä vaan on ok, mikä on parille ok. Mulle sopisi noista ainoastaan vaihtoehto c.

f) lasku maksetaan yhteiseltä tililtä jonne menevät joko kaikki rahat tai jolle molemmat siirtävät rahaa yhteisiin kuluihin

Parisuhteessa kulut kuuluu jakaa aina 50/50, eli maksetaan vuorotellen tai jaetaan muuten, oli sitten kyseessä asuntolaina, vuokra tai ravintolalasku. Vuonna 2023 ei kenenkään kuuluisi enää alistua taloudelliseen hyväksikäyttöön. Perinteisesti mies on ollut maksueunukki, joka maksaa ja tarjoaa. Mitään perustetta sellaiselle törkeälle hyväksikäytölle ei ole.

Meillä maksaa se joka jaksaa jos käydään kahvilla, pitsalla, mökissä tai Rossossa tms. Jos on kalliimmat syömiset jossain paremmassa paikassa niin se joka ei sillä kertaa maksa siirtää sit vaikka satasen ruokatilille.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa kulut kuuluu jakaa aina 50/50, eli maksetaan vuorotellen tai jaetaan muuten, oli sitten kyseessä asuntolaina, vuokra tai ravintolalasku. Vuonna 2023 ei kenenkään kuuluisi enää alistua taloudelliseen hyväksikäyttöön. Perinteisesti mies on ollut maksueunukki, joka maksaa ja tarjoaa. Mitään perustetta sellaiselle törkeälle hyväksikäytölle ei ole.

Käytät maksueunukki sanaa ihan eri tarkoitukseen kuin mitä se oikeasti tarkoittaisi 😂

Meidän tapa puuttuu listasta. Mies maksaa aina, mutta yhteisistä rahoista.

Se joka pyytää, maksaa.

Meillä on ollut käytössä aina tuo c-vaihtoehto. Molemmilla on omat tilit ja rahat, mutta pingottamatta maksetaan vuorotellen. Minä maksan useammin noita yhteisiä juttuja, mutta toisaalta vain miehellä on auto jota minä tankkaan suhteellisen harvoin.

Ainoana outona ratkaisuna pidän näitä miehiä, joille on kunnia-asia maksaa niin ravintoloissa kuin kaupan kassalakin ja sitten rahat pyydetään kotona takaisin naiselta. Totta kai kulujen on mentävä tasapuolisesti, mutta mikä pointti tuossa teatterissa on?

Pariskunnasta riippuvainen. 

Itse en tuntisi oloani mukavaksi muussa kuin tuossa vaihtehdossa C. Rahojen laskeminen on totaalinen turn off, mutta niin on myöskin raju epätasapaino. Vakavassa suhteessa tietenkin jos toisella on taloudellisesti tiukkaa, niin toinen kompensoi, mutta pääsääntöisesti itse haluan suhtautua suhteessa rennosti rahankäyttöön. Se maksaa joka ehtii ja osapuilleen vuorotellen mutta ilman pakkomielteistä kyttäämistä ja laskeskelua. 

Mikä vaan, kunhan se sopii molemmille.

Meillä on yhteinen taloustili, jolta yhteiset menot maksetaan, joten se menee taloustililtä vingutti korttia kumpi tahansa. Yleensä mies kuitenkin pyytää laskun ja maksaa.

Jos käydään ulkona ilman puolisoa esim. kaverien kanssa, maksetaan omalta tililtä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut käytössä aina tuo c-vaihtoehto. Molemmilla on omat tilit ja rahat, mutta pingottamatta maksetaan vuorotellen. Minä maksan useammin noita yhteisiä juttuja, mutta toisaalta vain miehellä on auto jota minä tankkaan suhteellisen harvoin.

Ainoana outona ratkaisuna pidän näitä miehiä, joille on kunnia-asia maksaa niin ravintoloissa kuin kaupan kassalakin ja sitten rahat pyydetään kotona takaisin naiselta. Totta kai kulujen on mentävä tasapuolisesti, mutta mikä pointti tuossa teatterissa on?

Halutaan näyttää ulospäin varakkaalta ja anteliaalta herrasmieheltä.

Tiedän aikuisen, ok toimeentulevan pariskunnan, jotka toimii juuri noin, että mies maksaa molempien laskun ja nainen sitten maksaa "oman" osuutensa takaisin. Siinä tuntee kyllä myötähäpeää ja jotenkin nolottaa naisen puolesta kun kahvilassa käydessä nainen kaivaa pöydässä että onkohan mulla kolikoita, joo tässä onkin 2,40, että jään sulle nyt 10c velkaa. No olkoon, tää riittää, sanoo mies suurpiirteisesti ja laittaa kolikot taskuunsa.

Jotakin todella häiriintynyttä siinä on, ettei parin euron kahvia voi omalle puolisolleen maksaa.

C on se meidän ratkaisu, aina ollutkin. Tallataan yhdessä ne myötä- ja vastamäet, ja luoja tietää, että niitä on riittänyt. Jollakin ravintolalaskulla ei ole enää yhtään mitään merkitystä.

Mun mies jäi pysyvälle tk-eläkkeelle juuri nelikymppistensä alla. Ei ole käynyt pienessä mielessäkään, ettenkö jatkaisi korteni kantamista yhteiseen kekoon samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Meillä käytössä c. Aiemmin mies maksoi lähes aina. Nyt hänellä tulot pudonneet niin minä naisena maksan useammin. Ei lasketa kumpi maksaa ja meneekö puoliksi. Se maksaa kummalla on paremmin rahaa. Meillä omat tilit ja ollut omat lainat.

Jotenkin en pidä pariskuntana noin niinkuin tunnetasolla sellaisia, jotka laskevat euroja ettei toinen vain "hyödy" ja juurikin pienissä ostoksissa kuten kahvilassa tönöttävät peräkkäin ja kumpikin maksaa oman kahvinsa ja sitten menevät yhteiseen pöytään sitä juomaan. Tai ruokakaupassa maksavat omat tavaransa omiin kasseihin ja lähtevät samalla autolla yhteiseen kotiin. Ei se ole mikään parisuhde vaan jonkinlaista p-nokaveruutta tai kämppiskaveruutta "luontoiseduilla".

Rahalla ei tietenkään ketään pidetä tai toiseen käytetty määrä korreloi tunteiden kanssa, mutta jos euroakaan ei toiseen voi käyttää (nämähän eivät yleensä osta lahjojakaan) niin kyllähän se jotakin kertoo. Siihen haluaa käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa, mikä on itselle tärkeää. Jos ei halua niin homma lienee aika selvä.

Eipä ole tuollaisia ongelmia, kun rahat on yhteiset eli ihan sama kumpi maksaa.

Niin helppoa.

F ja jos ei oo yhteisen tilin korttia mukana, niin kotona toinen maksaa takaisin. Pienempiä kahveja etc tarjotaan aina välillä toisillemme.

En lue, sanon vaan; jos ei ole muuta tekemistä elämässä kuin näitten typeryyksien tehtaileminen niin ap, ole hyvä ja hyppää järveen, sinun elämäsi on täysin turha ja mitätön. Kevyet mullat!

Meillä menee taloustilille tarpeeksi rahaa, jolla kattaa laskujen lisäksi satunnaiset ulkona syömiset. Joskus voidaan tarjota puolin ja toisin vaikka pullakahvit, jos ollaan esim viikonloppuna kävelemässä.

Maksetaan erikseen.

Meillä C.