Miksi suomalaisissa elokuvissa dialogi on sellainen "tönkkö"?

Ruotsalaiset osaavat tämän(kin) paremmin.

Olen pistänyt merkille saman. Luonnollisuus puuttuu. Joku näyttelijä joskus sanoi, että näytteleminen on reagointia. Reagoit autenttisesti tilanteeseen. Hän ei halua tietää mitä vastanäyttelijä tulee sanomaan tai tekemään, koska hänen reaktioidensa pitää tulla olemaan aitoja reagointeja vastanäyttelijän sanomiseen/tekemiseen. Tämä puuttuu suomalaisilta.

En tiedä yleisesti, mutta Aki Kaurismäen elokuvissa se on ihan tarkkaan harkittu tyylikeino. Mutta ei niissä muutenkaan paljon puhuta mitään.

Koska suomalaiset alan ihmiset on aika paskoja.

Suomessa myös lapsinäyttelijät on yleensä ei niin kauniita ja ei niin hyviä näyttelemään.

Luultavasti ovat jonkun näyttelijän lapsia, joilta ei sitten vaadita suun avaamista enempää.

Poikkeuksena Onnelin ja Annelin ensimmäiset näyttelijät. Oli jo yritystä.

Katsoin juuri ruotsalaista komediasarjaa Äntligen. Hyvät näyttelijät eivät korostaneet huumoria puhumalla komediallisesti. Kun taas tämä suomalainen sisko sarja ( en muista nimeä kun en ole voinut kuin vähän katsoa, mutta jossa Lahtinen, Sorvali yms) . Se on komedia jossa puhutaan ja näytellään niin yli,, että mahdotonta katsoa. Tårta på tårta.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri ruotsalaista komediasarjaa Äntligen. Hyvät näyttelijät eivät korostaneet huumoria puhumalla komediallisesti. Kun taas tämä suomalainen sisko sarja ( en muista nimeä kun en ole voinut kuin vähän katsoa, mutta jossa Lahtinen, Sorvali yms) . Se on komedia jossa puhutaan ja näytellään niin yli,, että mahdotonta katsoa. Tårta på tårta.

Silloin kun vitsiä tai huumoria pitää alleviivata (hei katsoja, tajuatko, että olen nyt hauska!) mennään metsään. Alleviivaaminen tarkoittaa huutamista yleensä Suomessa. Sen takia pidän brittiläisestä lakonisesta ja sarkastisesta huumorista, jossa vitsi tulee ikään kuin sivulauseessa.

Suomalaisissa elokuvissa ei näytellä, vaan luetaan vuorosanat.

Koska suomalaisten arkinen puhetyylikin on pääosin sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa elokuvissa ei näytellä, vaan luetaan vuorosanat.

Tämä mielikuva väistämättä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaisten arkinen puhetyylikin on pääosin sellainen. 

Ei ole.

Suomessa tekijät ovat rehellisesti todella kaavoihin kangistuneita, kaikkitietäviä ja omituisia. Olen työni puolesta törmännyt hyvin useaan elokuvatekijään, ja heistä paistaa kaikista tietty kuplautuneisuus. Kaikenlainen luovuus puuttuu, näyttelijöiden omat luovat suoritukset nollataan, muiden ehdotuksia ja ideoita ei oteta tosissaan. Kerrankin yksi näyttelijä ehdotti kuvauksissa, että eikö tätä voi hoitaa näin että se sujuisi luonnollisemmin, niin ei millään käynyt. Lopputulos oli todella puolivillainen ja mietin asiaa kun elokuvaa lopulta katsoin. Olen myös huvittunut muutaman elokuvaohjaajan haastattelusta, jossa he kertovat suoraan miten yleisö luulee itsestään liikoja ja he kyllä tietävät mitä tekevät. 

Suomeen ei voi edes missään vaiheessa pesiytyä Lynchin tai muiden tapaisia ohjaajia, koska täällä elokuvateollisuus on todella kangistunutta. En myöskään ymmärrä miksi leffoista pitää tehdä niin yliampuvan omituisia juonenkäänteiltään. Melkein kaikki suomileffat sisältävät jonkin niin omituisen ja luonnottoman käänteen, että itkettää. 

Turhapuroissa kyllä dialogi on toisinaan hyvinkin soljuvaa. Tekstiä tulee paljon, ja tunteella.

Joitain hyviäkin elokuvia on. Esim. Näkymätön Elina. Harvinaista herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Joitain hyviäkin elokuvia on. Esim. Näkymätön Elina. Harvinaista herkkua.

Eikö siinä ollut mukana ruotsalaisia tekijöitä?

Olen samaa ihmetellyt. Harvoin kuulostaa luonnolliselta sananvaihdolta. Tämä häiritsee varsinkin "laadukkaissa" tuotannoissa, toisaalta eipä pienessä maassa ole paljon tusinatuotantoa. Ehkä koossa onkin ongelman syy, lähes kaikki koulutetaan samassa oppilaitoksessa samojen opettajien toimesta.

Ei haluta tai ei ole laittaa rahaa ja aikaa käsikirjoitukseen.

Lapimmies kirjoitti:

Turhapuroissa kyllä dialogi on toisinaan hyvinkin soljuvaa. Tekstiä tulee paljon, ja tunteella.

Vähän huonosti yleistettävä esimerkki. Turhapurot oli liukuhihnalta tuotettuja sketsistä laajennettuja elokuvia, joissa samat näyttelijät veti vuosia aina saman roolin, joten pystyivät varmasti improvisoimaankin ison osan. Kyllähän niissäkin huomaa eron alkupään ja loppupään välillä.

Minua häiritsee usein korostettu kirjakieli, jota ei oikeassa elämässä käytetä. Sitten taas joskus mennään toiseen ääripäähän, jossa väkisin väännetään murretta jota ei osata

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tekijät ovat rehellisesti todella kaavoihin kangistuneita, kaikkitietäviä ja omituisia. Olen työni puolesta törmännyt hyvin useaan elokuvatekijään, ja heistä paistaa kaikista tietty kuplautuneisuus. Kaikenlainen luovuus puuttuu, näyttelijöiden omat luovat suoritukset nollataan, muiden ehdotuksia ja ideoita ei oteta tosissaan. Kerrankin yksi näyttelijä ehdotti kuvauksissa, että eikö tätä voi hoitaa näin että se sujuisi luonnollisemmin, niin ei millään käynyt. Lopputulos oli todella puolivillainen ja mietin asiaa kun elokuvaa lopulta katsoin. Olen myös huvittunut muutaman elokuvaohjaajan haastattelusta, jossa he kertovat suoraan miten yleisö luulee itsestään liikoja ja he kyllä tietävät mitä tekevät. 

Suomeen ei voi edes missään vaiheessa pesiytyä Lynchin tai muiden tapaisia ohjaajia, koska täällä elokuvateollisuus on todella kangistunutta. En myöskään ymmärrä miksi leffoista pitää tehdä niin yliampuvan omituisia juonenkäänteiltään. Melkein kaikki suomileffat sisältävät jonkin niin omituisen ja luonnottoman käänteen, että itkettää. 

Niinpä. Onko kotimaista elokuvaa jossa ohjaaja rohkeasti päättäisi olla näyttämättä seksiä, tai ainakin paljasta pintaa, koska uskoo sen vetävän katsojia.