Epävakaa persoonallisuus, adhd vai jotain muuta?
Olen jo vuosia pannut merkille, että minussa on huomattavan paljon piirteitä näistä diagnooseista, joista kumpaakaan minulla ei siis ole -erilaisia masennus- ja syömishäiriöoireiluun liittyviä nuoruusvuosilta kyllä. Kahvia ja sokeria kovempia päihteitä en ole nyt käyttänyt yli vuoteen ja ylipäänsä iän myötä tunteiden säätely on helpottunut, joskin haasteita on edelleen näin vanhempanakin ja selvinpäin. Jonkinlainen tyhjyydentunne kalvaa myös sekä omakuvan häilyvyys. Vaikka elo on tasoittunut hurjasti nuoruusvuosista, joskus huonompina hetkinä mietin edelleen, olisiko nyt hyvä aika lähteä puhumaan näistä asioista terapiaan tmv. Se vaatisi varmasti aika paljon, joten en tiedä, olisiko minulla vieläkään voimia siihen. Olisiko siitä, terapiasta ja ehkä sen myötä selviävästä diagnoosista enemmän hyötyä kuin haittaa? Mitä te tekisitte?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Jos vaan hyväksyisit itsesi, että olet ihan hyvä tyyppi. Kykenet itsereflektioon, ja se tarkoittaa että sulla on hyvät kyvyt kehittää itseäsi.
Kiitos sanoistasi. Joskus vain epäilen sitä suuresti. Siis että olenko hyvä vai en ja että kykenenkö järkeilemään näitä ajatuksia yksin menemättä entistä enemmän solmuun. Vai pitäisikö vain yrittää olla miettimättä kokonaan. Voi kun olisikin aivoissa katkaisija!
Jos vaan hyväksyisit itsesi, että olet ihan hyvä tyyppi. Kykenet itsereflektioon, ja se tarkoittaa että sulla on hyvät kyvyt kehittää itseäsi.