Millaisia on tuntemanne yrittäjäperheet?

ja yhteensä oltiin kimpassa 18 vuotta. Oma mieheni oli AINA töissä, ei pitänyt koskaan lomaa, koskaan ei käyty missään. Käytännössä olin lasten yksinhuoltaja aivan lasten syntymästä saakka. Työ meni aina kaiken edelle. Mitään ei tehty yhdessä, koskaan ei käyty missään, ei edes ystävien luona.



Onneksi tuo elämä on jo miltei 6 v. sitten jäänyt taakse, kun otin avioeron.

Mun mies on ollut aina kova tekemään töitä ja noin muutenkin on sellainen että ei oikein osaa vaan olla, aina pitäis olla jotain tekemistä.



Mä olen tähän tottunut. Kun mietin niin olis varmaan tosi vaikeaa totuttautua sellaiseen kahdeksasta neljään mieheen. Ja miehellä on pitkä pinna ja energinen ja aikaansaava.



Nykyään ei enää tee ihan hirveesti töitä kun jo firma pyörii ihan kivasti. Nytkin on pitänyt kuukauden kesälomaa, välillä vaan pari asiaa tsekannut.



Mä en koe että olisin ollut mitenkään kovilla, mies on kuitenkin aina mua auttanut jos ollut tarve vaikka suurimmaksi osaksi minä olen lapsia kasvattanut. Lapset on ihan normaaleja, jos nyt tälläin voi kenestäkään sanoa?

Isot lapset jo.



Ja jos nyt rahasta puhutaan, niin sitä on ja se on hyvä. Mä olen päässyt nauttimaan miehen ansioista sellaisista asioista joista en muuten varmaan olisi.

käy vaan kotona kiukuttelemassa. Vaikkei töitä olisikaan on kyllä riittämiin omia menoja "töiden vastapainoksi". Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei meillä ole.Missään ei käydä, mitään ei puhuta, yh.elämää minäkin viettelen. Onhan tietenkin persoonakysymys. Omassa tapauksessani olen kanssa heittäytynyt välinpitämättömäksi niin monen pettymyksen jälkeen.

Jottei vaan jäisi joutoaikaa niin mies nyt sitten opiskelee yrittäjyyden lisäksi... Kotona on sitten viikonloppuisin ja lyhyitä päivän-parin lomia pitää joskus. Rahat on niukassa, mies on pienituloinen, samoin minä itse vaikka tienaankin puolet enemmän kuin yrittäjämieheni.



Minä pääsääntöisesti kasvatan lapset, mutta myös minun mies on joustava ja auttaa jos täytyy (työ joustaa, opinnot tosin ei yhtä hyvin).



Rakastan kuitenkin miestäni ja kunnioitan sitä että on yrittäjä ja eteenpäin opiskeluaankin. Täällä kotonakin kun on niin kyllä koko ajan tekee jotain, kotitöitä, on lasten kanssa, korjailee jotain, fiksailee jne.



Myös tosin mun miehellä on paljon omia menoja yrittäjyyden vastapainoksi.



Itse olen tosin aina ollut sellainen paljon itsekseen viihtyvä tyyppi, kaipaan omaa rauhaa ja tuskin pitäisin siitä että mies koko ajan "henkisi niskaan". Tykkään elämästäni näin. Rahaakaan en enempää kaipaa, näin tullaan toimeen ja se on hyvä.



Omia lepohetkiä saan esim. viikonloppuisin jos mies on kotona, vie lapsia esim. uimaan/leikkipuistoon ja saan sillä välin ihan vaan olla. Järjestää näitä mun omia hetkiä pyytämättäkin ja erityisesti jos kerron että väsyttää.



Kahdenkeskinen aika miehen kanssa on tietty aika vähissä, mutta sitäkin aina välillä järjestellään. Niin mies on kyllä uskomaton organisaattori, saa kyllä aina asiat järjestymään jos on jotain ongelmaa jossain :)



Lapset on ihan iloisia, normaaleja.



Ihan tavisarkea elellään. Tai no ehkei nyt tavis, ehkä ollaan aika omalaatuisia ihmisiä kaikkikin, mutta mielestäni hyvällä tavalla. Onnellisia ollaan. Lapset saa lämpimän ruoan kahdesti päivässä, ollaan heidän kanssa jne.