Kuinka humalassa miehesi on, kun menette baariin tai johonkin
tapahtumaan juhlimaan? Mitä mieltä sinä olet asiasta?
Kommentit (36)
Ei ole tapana puhaltaa missään vaiheessa.
Toki hän osaa viinaa juoda, kuten minäkin, mutta ihan kävelykunnossa aina on :) Joskus ottaa enemmän, joskus vähemmän, ei mitään säännöllistä kaavaa. Mukavaa hänen kanssaan on olla, seuramies.
olisi mennessä varmaan selvä ja takaisin tullessa korkeintaan huppelissa
toisen/parin pariskunnan kanssa. Mieheni juo niin, että hän ei pysty puhumaan enää mitään järkevää, hoipertelee loppuillasta. Arvatkaa, onko minun iltani mukava? Asiaa on käsitelty vuosia, mutta eihän se mihinkään muutu. En halua, että minun mieheni on sellainen tökerö juntti. Mä en jaksa enää.
ap
Mieheni ei juo väkeviä, pelkkää kaljaa vain. Harvoin edes huomaa että olisi humalassa ja jos huomaa niin sitten on nukahatamistilassa kotiin tultaessa. Tätä tapahtuu aniharvoin. Sitä en tiedä missä kunnossa sitten on kun käy poikien kesken.
Minua ei ne överit haittaa, koska tapahtuu kanssani niin harvoin että voin laskea yhden käden sormissa. Baarissa emme välttämättä edes juuri yhdessä ole..riippuu niin illasta ja seurasta. En kuitenkaan koskaan kontrolloi aikuisen ihmisen juomista, eikä ole kyllä ollut tarvettakaan.
ettei tunne rajojaan eikä huomaa kun on sitten niin päissään että kanssaolijat nolostuvat? Ehkä kannattaa tosiaan miehen kanssa puhua tuosta vielä kerran (ja toisenkin) vakavasti, toivoa että syö hyvin sinä päivänä, juo välillä vettä ym.
joskus sais ottaa enemmänkin, mutta hyvä näin
Mies on hiprakassa, juttelee ja nauraa silloin enemmän. Ei ole humalassa.
mies pyytää anteeksi ja sama toistuu seuraavalla kerralla. Sanon juomisesta illan aikana, turhaan. Yhden kerran hän on toiminut tarpeeksi sivistyneesti. Viimeksi olimme jo lähdössä pois ja jouduin kaksi kertaa viemään lasin häneltä kädestä. Se tuntui jo lohduttomalta, kun oli ihan pakko saada vielä viimeiset tipat.
ap
en itsekään sylje kuppiin, mutta mieheni on usein humalassa (ne harvat kerrat kun käymme jossain) ja usein myös mielestäni liikaa. olemme sopineet että toiselle voi kauniisti esim.ehdottaa lasillista vettä välillä jos tuntuu että alkaa mennä liian lujaa, mutta tuollaisessa tilanteessa hän suuttuu minulle (minä en ole miehelleni vastaavassa tilanteessa suuttunut). ja koskaan hän ei myönnä olevansa humalassa... vuosi sitten synttärijuhlani hän pilasi olemalla niin huonossa kunnossa että kävimme kaupungilla vain kääntymässä ja liki 100e taksimaksut tuli... joskus hän ottaa kotona juhlia edeltävänä iltana ja on vähän kankkusessa sitten juhlissa, mistä en myöskään pidä. mutta tätä ei onneksi tapahdu usein.
nykyään mies tissuttelee paljon, mutta ei ota humalaan asti kuin harvemmin. olemme keskustelleet paljon alkoholin käytöstä ja olen itse ehkä vähän skitso koska jouduin liian kauan katsomaan alkoholisti isäni toilailuja. onneksi en vertaa miestäni isääni koska heistä ei voi puhua samassa lauseessa! kuitenkin joku minussa sanoo että jos tällainen käytäntö jatkuu, niin mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan, eli vähän myös pelottaakin...
itse olen iän myötä (vaikken vanha olekaan) alkanut suhtautua alkoholiin niin että olisi mukavampi ottaa jotakin ruuan kanssa, saunan jälkeen tms tai seurustelujuomana, mutta pysyä ennemmin selvänä tai pienessä hiprakassa kuin humalassa ja ettei lasten läsnäollessa juotaisi kuin 1-2 annosta... on tullut myös sellainen olo välillä että puolikkaan siiderin jälkeen ei enää teekään mieli ja se jää siihen.
nyt tietysti olen täysin juomatta kun odotan neljättä lastamme. voi olla että senkin vuoksi pinna kiristyy alkon suhteen herkemmin.
näin meillä.
usein tumma puku -tilaisuuksia, jazzfestareita ym. Minä laittaudun juhlaan, maksamme lipuista joskus satasia (joskus olemme kutsuvieraina) ja mies kehtaakin juoda itsensä umpihumalaan. Mitä minun pitäisi tehdä?
ap
en halua enää sellaista miestä elämääni, joka käyttäytyy niin. Äsken mies kävi sanomassa, että alkaa laittaa pyörää, ellen minä halua tehdä jotain muuta. Niin mikäs tässä ollessa. Vaimo vihjailee eron mahdollisuutta ja mies alkaa laittaa pyörää. Jos meillä ei olisi lapsia, pakkaisin nyt laukun ja antaisin miehelle pyöränkorjausrauhan.
ap
Sama kuvio tosin toistuu aina, oli sitten oikea juhlatilaisuus tai lähiöbaarireissu, yksin tehty tai yhdessä tehty. On puhuttu ja jauhettu loputtomiin asiasta, mutta ei se muutu. No, nykyään en enää suostu lähtemään miehen kanssa baariin tai juhliin, vaan menemme erikseen. Miehelle olen sanonut, että itsensä voi nolata, mutta minua hän ei enää nolaa - eli yksinään mennessään ryypätköön itsensä ihan mihin kuntoon tahansa, mun kanssa menemiset on nollatoleranssi-linjaa.
Olimme kuukausi sitten siskoni häissä, ja siellä todellakin noudatimme tätä nollatoleranssia. Mies ei juonut pisaraakaan alkoholia, enkä juonut minä. Sen jälkeen molemmat ovat käyneet kavereidensa kanssa juhlimassa, minä omieni kanssa ja mies omiensa. Minä tulin kotiin pyörällä pari siideriä juotuani, mies konttasi umpikännissä sisään ja sammui kylpyhuoneen lattialle. Onneksi meillä on myös toinen vessa, ja kylpyhuoneen oven saa lukittua myös ulkopuolelta, laitoin sisäpuolelle oveen lapun, että mies voi koputella oveen ja päästän ulos sitten, kun on sellaisessa kunnossa, että voi tulla lasten näkyville, ja lukitsin oven. Kolmen aikaan seuraavana päivänä kuului, miten mies kävi suihkussa, ja koputteli sitten oveen, että pääsiskö täältä pois. Lapset on onneksi vielä niin pieniä, etteivät ihmetelleet koko asiaa.
koska jaamme arjenkin. Mulla vaan ei taida olla sellaista miestä :( Meillä onnistuu vain arki.
ap
yhteistä aikaa ja juhlavuutta.
ap
enkä minäkään juo paljon.
Ei ole vissiin eläissään ollut krapulassa. Itsetunto on kohdallaan, ei tarvitse rohkaisua juomalla.
ei ikinä mene mihinkään humalassa. Juhlissa voi toki juoda oluen tai jotain. Kerran vuodessa ehkäpä humalassa loppuillasta.
Mä ihan oikeesti luulin et vaan teinit juo itseään humalaan mentäessaä jonnekin koska heille ei alaikäisinä tarjota mitään itse "juhlapaikassa".
Useimmiten baarireissut päätyvät putkaan, siitä sittne käräjillä kun ukko vetelee turpaan puolta baaria.
En siis tiedä.