Masennus lamauttaa
Pakko purkaa, vaikka en välttämättä osaakaan.
Elämäni on pelkkää ilotonta suorittamista. Talvi ja pimeys saavat masennukseni pahenemaan sellaiseksi, että jaksan tehdä vain välttämättömät asiat. Hoidan työni, mutta se tuntuu turhalta ja hyödyttömältä. Koen onnistumisen tunteita hyvin harvoin.
Toimintakykyni on laskenut: vapaapäivinä en meinaa saada itseäni sängystä ylös. Tiedän, että minun tulisi vain pakottaa itseni nousemaan ja tehdä jotain. Asioiden aikaansaaminen toisi mielihyvää ja energiaa. Jne.
Tässäon masennuksen paradoksi tiivistettynä: Juuri silloin, kun pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ei vain jaksa. Ei vain pysty.
Kommentit (5)
Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?
Ap
Ja tämähän ei ollut oikea ap.
Täällä tuntuu olevan erittäin epämiellyttävää porukkaa. Kertonee ehkä enemmänkin suomalaisten mielenmaisemasta...
- ap
Minä en ole siivonnut ainakaan puoleen vuoteen. Pesullakaan en ole käynyt varmaan kuukauteen. Pitää tuoksahtaa aivan mädälle kunnes viimein on pakko käydä kun ei siedä sitä hajua.