Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset, joihin ette pidä yhteyttä
04.07.2010 |
Onko teillä sukulaisia, joihin ette pidä yhteyttä? Mikä on syynä siihen, että ette pidä yhteyttä?
Kommentit (9)
kenties se, että äiti jätti minut "hoitoon viikonlopuksi" n. 2 vuotiaana ,eikä se viikonloppu ole vielä päättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia lapsiani toki lukuunottamatta. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, pieni suku eikä ole tapana kauheasti soitella tai järjestää mitään tapaamisia. Hautajaisissa nähdään silloin tällöin.
Ei ole mitään tarvetta pitää yhteyttä. Jaa, on mulla yks serkku facebook-kaverina.
Omiin vanhempiini ja siskojen/veljien perheisiin pidän yhteyttä.
Isovanhempien kuulumisia kuulen vanhempieni kautta, mutta itse en soittele, ja harvoin käyn kylässä.
Osa tädeistäni ja serkuistani on Naamakirja-kavereita mutta emme pidä varsinaisesti yhteyttä.
En katso tarpeelliseksi olla yhteydessä ihmisiin, vaikka samaa sukua olisi, jotka eivät ota myöskään minuun ikinä kontaktia!
en pidä hirveästi yhteyksiä sellaisiin sukulaisiin jotka on koppavia ja luulevat olevansa parempia kuin muut. esim. periaate "raha tuo onnea" yms, en jaksa kuunnella.
ja se ylimielinen asenne! argh
pidä yhteyttä sukulaisiin, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä ja jotka eivät ymmärrä minun elämäntapaani ja ovat itse sovinistisia, rasistisia tms. mitä en itse hyväksy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emme ole millään tavalla läheisiä ja lisäksi välimatka suuri
ISO suku ja en edes tunne kaikkia pikkuserkkujani. Ja serkutkin on vähän siinä ja siinä. Meitä on yhteensä 18 serkusta ja olen parven kuopus. Vanhin serkku on nyt 64v ja itse olen 27v (isälläni ja hänen vanhimmalla veljellään oli 17 vuoden ikäero ja isäni on sisarusparven kuopus) eli.. Ainoastaan kaksi serkkua on suunnilleen mun ikäisiä (30v), loput onkin sitten joko reippaasti yli 40v (okei, siskoni on vielä alle 40v) tai reippaasti yli 50v eli en edes tunne noita niin hyvin.
Pikkuserkuistani tunnen tasan tarkkaan 4, loput on tuntemattomia, äidin suku on vielä vieraampi, vaikka tuo onkin pieni suku.
Sedät on jo kaikki kuolleet, yksi täti on vielä hengissä eikä tosiaankaan kuulu mun suosikki-ihmisiin. Enoja on enää elossa kaksi (kaksi kuoli jo lapsina). Toinen pisti välit poikki koko suvun (paitsi omien lastensa kanssa) kanssa, kun mummi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Toisen kanssa nähdään joskus (=lähinnä jouluna).
Siskoni laittoi välit poikki melkein koko suvun kanssa isäni kuoleman jälkeen seitsemisen vuotta sitten eli..
Toisen siskoni kanssa nähdään usein, koska hänen keskimmäinen on kummipoikani.
Eli sukua tulee nähtyä vain ja ainoastaan häissä ja hautajaisissa (lähinnä isän puolen sukua, koska äidin puolen suku alkaa käymään vähiin..).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtä lukuunottamatta ja sitten sitä lähempiin. Isosedät ja -täditkin tapaan jotain kerran 2 vuodessa. Myös muutama pikkuserkku on.
Ja olen aika aktiivinen, sillä asun näistä muista kaukana, yli 500 km. Jotenkin tullut siten tarve pitää yhteyttä (kait vähän koti-ikävää) ja sen eteen näkee vaivaa, koska siitä kokee saavansa niin paljon iloa. Jos olisin asunut lähellä, niin en varmaan olisi tällaista juttua huomannutkaan.
Lisäksi olen serkuksista vanhin. Taidan joutua sukumatriarkan rooliin tässä kohtapuolin. Mulle jo nyt soitellaan joulun aikaan ja tsekataan suvun postiosoitteet joulukortteja varten.
Omia lapsiani toki lukuunottamatta. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, pieni suku eikä ole tapana kauheasti soitella tai järjestää mitään tapaamisia. Hautajaisissa nähdään silloin tällöin.