stressiä opiskelusta

Pääsen kyllä tentit läpi ja saan suorituksia, mutta pelottaa se hirveä stressi. Työt kasaantuvat väkisinkin ja välillä olen niin väsynyt että ei sanat riitä kuvaamaan. Olen pienen lapsen äiti, sillä on kai osansa väsymykseen, koko ajan kun opiskelee stressaa lapsesta samaan aikaan. Pitäisi saada nopeasti tutkinto, että saa rauhoittua.. Ehkä ahnehdin liikaa. :(



Tsemppiä, eiköhäns itä taas selviä yhden pimeän ja sairaan talven yli.

Mua kans stressaa opinnot. Oon pitänyt pientä taukoa opiskelusta lasten vuoksi ja käynyt vain pari kurssia lukukaudessa. Näin siis jo muutaman vuoden ajan. Alkaa ahistaa, kun ikääkin alkaa olemaan ja huoli työllistymisestä tulevaisuudessa painaa. Kun nyt sais opinnot kunnolla rullaamaan. Mutta en aio viedä lapsiani päivähoitoon opintojeni takia ainakaan vielä, nuorimmainen on vuoden ikäinen. Katsotaan vuoden päästä tilannetta uudestaan. Toisaalta tekis mieli vielä lapset hoitoon ja hoitaa opinnot äkkiä vasemmalla kädellä pois ja valmistua. En tiedä, mikä olis paras ratkaisu kokonaisuutta ajatellen.



Luentotentit klaaraan hyvin, mutta ne kirjatentit... Ne on myrkkyä! En ole koskaan ollut mikään lukutoukka ja olen aika hidas lukemaan. Lukiessa panikoin, etten muista lukemastani mitään, ja jos teen samalla muistiinpanoja, se vie ihan mielettömästi aikaa.



Ihanaa, että jollain samanmoisia ongelmia :)

vika täälläkin. Viime keväänä jäi pari kurssia suorittamatta kun olivat niin vaikeita etten tajunnut juuri mitään enkä voinut niihin panostaa enempää muiden kurssien takia, joten ovat nyt sitten edessä uudestaan nämä hankalat.



Kai minun pitäisi alalle sopia ja olla tarpeeksi älykäs, kun kerran pääsykokeen selvitin ja tulin isosta joukosta valituksi, mutta yli puolet kursseista on sellaisia etten tajua paljoa ja joudun tosissani taistelemaan niiden kanssa. Vain osa kursseista tuntuu normaaleilta tai helpoilta. Pelottaa jo niiden vaikeiden kurssien jatkokurssitkin. Ja mitä jos valmistun joskus enkä silti tajua mitään, miten sitä kehtaa töitä hakea jos ei osaakaan omalta alaltaan juuri mitään?

opiskelette? olen harkinnut yliopistoa ja minulla on pieni lapsi. mietityttää että miten tulee onnistumaan..

ja ajatellut että ei tarvitse täydellisyyteen pyrkiä ja oppia voi mitä vaan jos on halua. En stressaa opiskeluista. Kyllä ne tehtävät on aina tullut tehtyä jollain tavalla vaikka sitten viimeisenä yönä. AMK:sta yksi kurssi ja opinnäytetyö sekä opinnäytetyöhön liittyvät 2 kurssia jäljellä ja yliopistosta gradu jäljellä. Tiedän että nekin tulevat tehtyä kun on niiden aika.

Paineet ja valmistumiskiire on kova ja toinen tutkinto yliopistosta tulossa, mutta pienten lasten äitiys ja väsymys sekä kaikenlaiset yllätykset (lasten sairastelut ym.) ovat hidastaneet suunnitelmia. Stressi ennen tenttejä on kova mutta tavoitteet ovat ehkä liiankin korkealla, kun toiveissa on aina se vähintään kiitettävä arvosana.

Jep. Tuttua. Mukava jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta, kun pitäisi mennä yliopistolle. Meillä saa hyvityspisteitä harjoituksista, joten olisi pakko päästä.

Jotenkin miehen työ on niin "pyhää", että hän ei voi uhrautua. Tukiverkot satojen kilometrien päässä.

Paineet ja valmistumiskiire on kova ja toinen tutkinto yliopistosta tulossa, mutta pienten lasten äitiys ja väsymys sekä kaikenlaiset yllätykset (lasten sairastelut ym.) ovat hidastaneet suunnitelmia. Stressi ennen tenttejä on kova mutta tavoitteet ovat ehkä liiankin korkealla, kun toiveissa on aina se vähintään kiitettävä arvosana.

Käyn töissä ja opiskelen HY:ssa samalla sen minkä kykenen. Viime lukuvuonna tuli kuitenkin se 60 pinnaa kasattua kun tein osan suorituksista nyt kesällä. 2 lasta vaativat osansa, mutta olen onnistunut sumplimaan ihan sopivan keitoksen niin, että jaksamista ja intoa riittää.