Suomettuminen kylmän sodan aikana

Ei. Minkäänlaista miehityksen uhkaa ei tunnettu, koska Suomi oli hyvä naapuri, paras Neuvostoliiton naapureista ihan ylivoimaisesti.

No mieluummin kumartaa sinne päin ja nuolee persettä kuin menettää itsenäisyyden, vaikkei se enää jälkikäteen tunnu ja vaikuta kunniakkaalta.

Se miehityksen uhka oli ihan todellinen siihen asti, kunnes Gorbatsov tuli valtaan. Oli pakko mielistellä, muuten olisi mennyt itsenäisyys. Nyt on pakko mielistellä Turkkia ja teen sen ilomielin.

Vierailija kirjoitti:

Se miehityksen uhka oli ihan todellinen siihen asti, kunnes Gorbatsov tuli valtaan. Oli pakko mielistellä, muuten olisi mennyt itsenäisyys. Nyt on pakko mielistellä Turkkia ja teen sen ilomielin.

Aikoja, joita nuoremmat polvet eivät voi käsittää millään. Kun meille 70-luvulla toitotettiin koulussa että on lottovoitto syntyä Suomeen, en uskonut sitä. Ilmapiiri oli ahdistava, erilaisuutta ei suvaittu, politiikkaa tuputettiin jo lastentarhassa. Lukion saksan tunnilla pienessä kokoomusvaltaisessa maalaiskunnassa luettiin DDR Revueta . 

Kyllähän sekin jostain kieli, että presidenttinä oli sama äijä pitkälle aikuisikään asti. Silloin en tajunnut, mutta nyt kun miettii: auta armias, jos valta olisi ollut jollain toisella henkilöllä. Vaaravyöhykkeellä eleltiin vielä vahvemmin kuin nyt. Minun lapsuudessa ja varhaisaikuisuudessa länsi halveksi Suomea vielä enemmän kuin toisen maailmansodan aikaan. Jos tänne olisi tullut s074 vaikka 60- tai 70-luvulla, olisimme nyt mennyttä, emme olisi saaneet mistään apua. Osa suomalaisuuteen liittyvästä häpeästä juontaa s0d4n jälkeisistä vuosista, kun meille ilkuttiin ympäri maailmaa, vaikka pelissä oli koko kansakunnan olemassaolo.

Nuo ovat kipeitä juttuja meille iäkkäämmille, mutta sen vuoksi olemme toden totta itsenäisiä ja toivottavasti sellaisina pysymme. Nyt meidän on vuorostaan tukeuduttava USAan ja Turkkiin.

- vm. 1959

Pitää tukeutua ErDorkaniin..hehe olenpa vitsikäs