Muita sosiaalisessa elämässä epäonnistuneita?

Jouluihmisenä yksin joulua viettävänä on tullut aamu itkettyä. Tässä on vähän vastoinkäymisiä liikaa tullut joulukuussa ja ystävän viesti ryhmäkeskusteluun whatsappissa oli vain liikaa.

Sain viime viikolla keskenmenon, viikkoja 10+3. Lapsi oli toivottu, itsenäisenä äitinä alulle laitettu, koska en ole löytänyt miestä. Vanhempani kutsuivat jouluillalliselle, koska ei kuulemma mahdu heille kun veljet tulevat perheineen viettämään joulua heille. Illallinen oli hyvä veto, sillä tietävät etten pääse sieltä pois muulla kuin taksilla ja joutuisin hotellin maksamaan seuraavalle yölle. Heidän paikkakunnalla ei ole hotellia, joten 50 km suuntansa olisi matkaa. Ulkomailta ei niin vain myöskään lennellä vain jouluillalliselle.

Tänään yksi ystävä tuossa aikaisemmin mainitussa ryhmässä toivotti hyvää joulua (nimeni) ja muut perheineen ja loput toivottivat hyvää joulua teille kaikille perheisiinne. Kaikilla muilla on perheet ja miehet jo ja pari on lisäksi raskaana. Pikkasen iski vasten kasvoja, että ei, ei ole mulla perhettä omaa eikä synnyin pahemmin ja tässä sitä viettää epäonnistuneena ihan itsekseen tätä juhlaa. Olen sitten yksin perheeni. No kai sitä tässä joulun saa itselleen laitettua, vaikka sitten itkien. Tuntuu vain yllättävän pahalta.

Toivon teille kaikille hyvää joulua ja toivottavasti saatte joulun vietettyä sovussa ja rauhallisesti. Koittakaa arvostaa niitä ihmisiä ja muita perheenjäseniä ympärillänne. :)