Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelua

Olen pitkään miettinyt uudenlaisen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelun starttaamista, joka sisältäisi 5-7 päivän intensiivisen irtioton erämaamökille luonnon keskelle, hetkeksi pois ärsyketulvan ja -mukavuuksien ääreltä, haastamaan itseään, nostamaan omanarvontuntoa, löytämään omia voimavarojaan ja kokemaan jotain täysin totutusta arjesta poikkeavaa. Ajatuksena olisi siis että hyvin matalalla kynnyksellä, vaikka kotiovelta noutaen, olisi mahdollista päästä luotettavan kokemusasiantuntijan kanssa purkamaan senhetkisen elämän ongelmia, keskustelemaan, ravistelemaan omia käsityksiä monella tasolla, tuomaan ymmärrystä ja heijastelemaan mikä mättää ja mistä ongelmat mahdollisesti johtuvat.

Päivät sisältäisivät samassa rytmissä aamupalan, päiväretken luontoon vuodenajasta riippuen joko lumikenkäillen, patikoiden tai meloen, iltapäivällä/illalla saunan, ruokailun ja yhteistä/kahdenkeskistä aikaa, jolloin olisi mahdollista käydä läpi esimerkiksi henkilökohtaiseen elämään tai päivän teemaan liittyviä seikkoja, kuten mistä peruspalikoista hyvinvointi kumpuaa, miten addiktiot/traumat syntyy ja miten ne voi elämässä ilmetä ja miten vaikuttaa, miten omaa olotilaa voi muokata aina jotenkin, miten höyrypäinen kilpailu- ja kulutuskulttuurimme (paleoliittiset tunteet, keskiaikaiset insituutiot, teknologia) itse asiassa ruokkii pahoinvointia ja riittämättömyyttä monella tasolla ja mitä biologisia perustarpeita meillä ihmisillä on voidaksemme hyvin (kiintymys toisiin, merkitys/tarkoitus olemassaololle jne).

Palveluita vaan vähennetään ja digitalisoidaan, niin kyllähän tässä alkaa olla aika ihmisten joilla halua, ymmärrystä ja resursseja/puitteet auttaa niin ruveta tarjoamaan suoraan apua ja palvelua kanssaihmisille. Henkilön tai vanhemman joka esim. nuorelleen haluaisi apua, niin ei tarvitsisi olla edes missään tekemisissä minkään terveydenhuollon kanssa, ei jonotusta/odottelua, ei vaateita totaalisesta päihteettömyydestä avun ehtona, ei pelkoa ja häpeää leimautumisesta ja tulevista lääkärikäynneistä ja vakuutusten ottamisesta, ei ensimmäisenä lääkepurkkia kouraan vaan käytökselliset toimet ensin jne. ja ihminen/nuori saisi tällaisen konkreettisen kokemuksellisen elämyksen siitä kuinka omaan hyvinvointiin voi vaikuttaa, älyllistä ymmärrystä ja tietoa asioista, kuinka valtaisa vaikutus ympäristöllä/luonnolla on meihin ja meidän hermostoon, kuinka jo pelkkä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omana itsenään ja yhdessä mielekäs tekeminen ilman statuksia/hierarkioita/naamareita on parantavaa. Kuinka rakennetaan resilienssiä/puskuria elämän stressitekijöitä ja väistämätöntä kärsimystä kohtaan.

Tällaisen intensiivisen startin jälkeen jossa luonto ja askeettinen ympäristö (kantovesi, puulämmitys jne.) ja turvallinen aikuinen joka näiden asioiden kanssa kamppaillut ja läpikäynyt saattelee ja tavallaan pakottaakin oivallusten äärelle ja luo tilaa uuden tulla esiin, voisi seuranta/rutiinien ylläpito ja keskusteluapu jatkua vaikkapa kuukauden verran Whatsapp ryhmässä ja kerran viikkoon naamatusten, murto-osa hinnalla virallisesta terapiasta. Jotkut varmasti saisivat suurta apua heti, toisille se toimisi ikäänkuin siementen istuttamisena jotka ehkä itää myöhemmin. Monella ihan ne peruspalikat kun on miten sattuu (uni, ravinto, liikunta, rutiinit/tavat) ja jokainen alalla toimiva tietää että ilman niitä ei edistystä tapahdu, jos ihminen ei pysty olla edes läsnä ja kokea turvaa omassa itsessään/kehossaan saatika usko omaan kykyyn muuttua ja vaikuttaa oloonsa, ei omaa mitään onnistumisen tunteita ja omanarvontuntoa arjessaan, niin niistä lähtökohdista on hyvin hankala lähteä mitään suurempia elämän ongelmia ratkomaan.

Odotan innolla vastauksia ja mitä ajatuksia herättää!