Esikoisen odottajat! Ärsyttääkö teitä muiden jakelemat lapsenhoitovinkit?

Älä ihmeessä kuuntelekaan yhtään vinkkiä! Niistä ei missään tapauksessa voi olla yhtään mitään hyötyä.



Mieluummin ole aivan kusessa sen kersasi kanssa kun se syntyy, tärkeintä, että et vaan edes kuuntele yhtään vinkkiä.

Itseäni välillä huvittaa nämä muiden jakelemat lastenhoitovinkit, etenkin kun se neuvojan oma lapsi on esikoinen ja muutaman kuukauden ikäinen. Miten ei tule mieleen, että se mikä sopii hänen lapselleen, ei välttämättä sovi minun lapselleni? Mielelläni luen kyllä kasvatuksen ja kehityksen ammattilaisten näkemyksiä, mutta ei jotenkaan voi nauramatta kuunnella näiden tuoreiden vanhempien vinkkejä...

Älä ihmeessä kuuntelekaan yhtään vinkkiä! Niistä ei missään tapauksessa voi olla yhtään mitään hyötyä.

Mieluummin ole aivan kusessa sen kersasi kanssa kun se syntyy, tärkeintä, että et vaan edes kuuntele yhtään vinkkiä.

Vähän vaikea on tukkia korvia, kun toinen paapattaa vieressä... Voihan niistä hyötyä olla, mutta lapset on kuitenkin yksilöitä. Ei niistä neuvoista ole välttämättä juuri mitään hyötyä juuri minulle ja minun lapselleni.

ap

Ja vain kirjatieto kelpaa.



Et voi oikeasti olla noin yksinkertainen.

Ja vain kirjatieto kelpaa.

Et voi oikeasti olla noin yksinkertainen.

kuin muutaman kuukauden ikäisellä esikoisen vanhemmalla...

ap

Kirjoja voi lukea kunnes kirjatieto tursuaa korvista, eikä se silti tarkoita, että olet mahtava ja kaikentietävä kasvattaja.

Kirjatiedon kirjoittajalla on varmasti enemmän kokemusta lapsista

kuin muutaman kuukauden ikäisellä esikoisen vanhemmalla...

ap

Niin kuin joku sanoo, vinkkejä voi antaa monella tavalla ja ylipäätään olla tuntosarvet pystyssä, haluaako toinen mitään vinkkejä.



Omat vauvani ovat jo isoja telmiviä tenavia, mutta monia saamiani ohjeita olen maistellut ja miettinyt, olisiko niissä perää meidän perheeseen. Kannattaa poimia hyvät (=itselle sopivat) vinkit ja heittää huonot romukoppaan!

Itse asiassa olisin kaivannut paljon enemmän ihan konkreettista vinkkiä ennen esikoista. Kun ei ollut mitään kokemusta. Imetys ei ottanut sujuakseen kun en tiennyt esim. että sen kuuluukin sattua aluksi ja luulin tekeväni kaiken väärin...

Minä kun satun tietämään enemmän kuin suurinosa mammoista.

Olin kuin perseeseen ammuttu karhu.



Joskus on myös varsinkin valmiiksi pahantuulisena vaikeahko muistaa, että se että joku kertoo ITSE tehneensä jotain ei tarkoita että se olisi sitä mieltä että KAIKKIEN pitää tehdä samalla tavalla. Kunhan haluaa kertoa omista kokemuksistaan...

Lähipiirissä oli hyvin vähän tuoreita äitejä siinä vaiheessa ja kokeneemmat olivat hurjan varovaisia neuvomaan mitään. ENEMMÄNKIN olisi saanut, sillä moni asia yllätti ja tuli olo, että olisi tämänkin voinut joku kertoa...



Mutta toki ap olet oikeassa siinä, että neuvoja voi antaa monella tavalla. Korostaen, että minä tein niin ja näin TAI käskyttämällä ja yleistämällä. Jälkimmäiseen en tosin ole törmännyt kuin yhden ihmisen kohdalla, yleensä ihmiset ovat aika varovaisia.

mitkään vinkit. Tosin mulle ei kukaan kertonut mitään kauhutarinoita synnytyksestä tms. Mun mielestä pikemminkin olisi ollut kiva, kun esim. synnärillä tai neuvolassa olisi enemmän annettu tietoa ja neuvoja. Onneksi olin itse jonkun verran hoitanut vauvoja, että tiesin miten vaippoja vaihdetaan ja sen sellaista. Mutta imetystä ei kyllä neuvottu, vaikka siitä vouhkataan joka paikassa...



Kavereilla ei ollut tuossa vaiheessa lapsia, paitsi yhdellä oli, mutta jo 3-vuotias ja itse asiassa kävi niin, että hän sai 3kk mun jälkeen lapsen ja soitteli minulle, että miten sä tän teet. Oli kuulemma itse ehtinyt unohtaa vastasyntyneen tavat!



Luin pari kirjaa odotusaikana ja niistä sai muutaman hyvän vinkin. Mutta en mä kaikkeen kirjatietoonkaan suhtaudu jumalansanana, suodatinta käytän myös niistä.



Ei mua ärsytä vinkkien jakelijat, itse päätän mitä tapaa käytän ja varsinkin sellaiset sukulaisten antamat 70-80-luvun kasvatusohjeet jätän ihan omaan arvoonsa, ajat on muuttuneet ja tapa hoitaa vauvoja on ihan erilaiset. Nyt kakkosta odottaessa huomaan, että jo muutamassa vuodessa suositukset ja neuvot on muuttuneet :-)



Luulen, että ne muutaman kuukauden ikäisten vanhemmat ainakin osaksi vaan kertoo miten heidän elämänsä menee, ei välttämättä tyrkytä neuvoja. Voihan niistä neuvoista vaikka saada jonkun hyvän tiedonjyvän mitä voi käyttää? Tarviiko kaikki aina nähdä tyrkyttämisenä ja puuttumisena?

Mulla on ystäväpiirissä tällä hetkellä useita pievnten lasten äitejä ja olen itsekin puolivuotiaan esikoisen äiti. Mun mielestä on anakin ihan kiva kuulla miten muilla on mennyt ja mikä juttu on toiminut jollain toisella. Itselläni on sen verran lähdekritiikkiä, että en ota toisten neuvoja yhtenä totuutena ja luotan myös itseeni.



Erityisesti imetyksestä oli kiva saada vinkkejä. Mulla imetys sujui alusta asti hyvin, mutta en esimerkiksi tiennyt sitä, että maito ei lopu vaikka rinnat tuntuvat tyhjiltä.



Samoin kestovaipoista olen saanut hyviä vinkkejä, ja myös vauvan kanssa matkustamisesta.