Ketään, jota joskus kaduttanut kolmannen

Ei kuitenkaan siksi että hän jäisi jotenkin ulkopuoliseksi, kyllä noille kaikille paikkansa on ja viihtyvät välillä yksin, välillä erikseen. Mutta juurikin tuo että kolmen kanssa ei ole niin helppo tehdä asioita kuin kahden kanssa.

myös kolmas tulossa, edellisetkin ovat vielä pieniä ja välillä mietin miten ihmeessä jaksan vielä kolmannen tähän rytäkkään..



Ja neljättä ei tosiaan tule tännekään.

Ei kaduta yhtään. Ainoa mikä kaduttaa on että kahdella ekalla oli niin pieni ikäero (vajaa 2v) että meinasin palaa loppuun. Kun kolmonen syntyi oli isommat innolla hoitamassa ja tykkäävät edelleen kovin liki neljä vuotiaasta.Isomman ja pienimmän ikäero 7v mutta silti löytyy yhteisiä leikkejä. Tärkein ajatus on kuitenkin se että heillä on myös aikuisena pari luottoystävää, lapsuus kun kestää kuitenkin vain muutaman vuoden kuin aikuisuus vuosikymmeniä toisen perään.

ja 4 vielä jatkaa että mä en ole kyllä huomannut että kahden kanssa olisi mitenkään helpompaa kuin kolmen? Mahdutaan normaaliin autoon jne. No okei, ulkomaanmatkoilla tarvitaan perhehuone joka on usein kalliimpi, mutta muuten kaikki sujuu oikein hyvin tällä kokoonpanolla :)

..jopa KOLME kappaletta?

Olisihan se kivaa, kun olisi omia sisaruksia ja lapsilla myös serkkuja, vai kuinka?

t. Ainoa lapsi

..jopa KOLME kappaletta?

on aivan ihana persoona, todella rakas ja mahtava tyyppi (nyt 8v) enkä voisi ajatella että häntä ei olisi olemassa. Tuon jälkeen syntynyt vielä 2 ihanaa tyttöä. Jokainen lapsi tuo persoonansa mukana niin paljon uutta, sen ymmärtää selvemmin mitä isommaksi lapset kasvavat.

..jopa KOLME kappaletta?

Ja mies haluaisi jopa VIISI lasta :D

Eli se olen minä joka päättää jääkö kolmeen vai saako tulla lisää lapsia :)

jälkeen sitä mieltä että ei enää lapsia, mutta niin se mieli vaan muuttui muutaman vuoden jälkeen :). Lapset 9 ,7 ja 4 ja neljäs yrityksessä.

ja pohtia että mitä tulikaan tehtyä :o

Itse tiedän että jos emme olisi saaneet tätä kolmatta, olisin lopun elämäni surrut sitä ja kahden ekan lapsen elämä olisi ollut kurjempaa surevan ja katkeran äidin lapsina. Onneksi saatiin viimein tuo vauveli, vaikka ottikin aikaa. Meillä keskimmäisen ja nuorimman ikäero on 7,5v.

Neljättä ei olla yrittämässä, tämän vauvan jälkeen on aika keskittyä muihin asioihin kuin raskauden yrittämiseen/raskaana olemiseen ja uuden vauvan hoitamiseen.



Alun perin meillä oli haaveissa 4-5 lasta, mutta tämän vauvan saaminen oli niin pitkässä ja vaikeassa kuusessa, että tulee jo ikäkin pikkuhiljaa vastaan, ja lasten ikähaitarikin olisi melkoisen pitkä.

joten ei tietenkään ole kaduttanut. koska kaikki lapset ovat samaa sukupuolta, tavarat ja vaatteet kiertää eikä tule niin kalliiks. lapsista on seuraa toisilleen, siinäkin se sama sukupuoli on kyllä eduksi.



itse ainoana lapsena en halunnut että esikoinen jäisi ainoaksi. sisarukset ovat elämän rikkautta. muistan miten tylsää ja yksinäistä itselläni oli lapsena.



joskus täytyy itselleen muistuttaa että kaikkea ei voi saada kun on kolme lasta. ne matkat on paljon kalliimpia, ja muutenkin rahaa täytyy olla varalla enemmän kaikkiin menoihin. mutta niin paljon iloa lapsesta on että ei sitä voi rahassa mitata, tai mikään matka tai omaisuus korvata. meillä juuri kolmas lapsi on todella valloittava ja iloinen persoona, hänen syntymänsä jälkeen tuntui että perheemme on jotenkin kokonainen. enempää ei siis tule, koska joskus kyllä tuntuu että aikaa ei meinaa riittää näillekään kaikille. ikääkin on jo sen verran etten pidä mielekkäänä yrittää kasvattaa perhettä enää. niin selkeä se tunne oli ja on edelleen siitä että tässä meidän perhe on, juuri tällainen sen piti olla. (kakkosen jälkeen sen sijaan kolmonen oli mielessä päivittäin kunnes aloinkin pian häntä odottaa.)

Kuten tuo yksi vastaus jo aikaisemmin uskon että enemmän olisi kaduttanut jos lapsi olisi jäänyt tekemättä.



Nyt kun lapset ovat 11v, 9v ja 5v niin kyllä voi sanoa että välillä harmittaa ja on harmittanut tuo iso ikäero kolmanteen. Pienin sitoo niin paljon pidempään, ilman häntä tai jos hän olisi vanhempi elämämme olisi jonkun verran erilaista. Isommat ovat ihan eri vaiheessa. Eniten pienin on vaikuttanut koko perheen yhteisiin harrastuksiin ja retkiin ja perheen yhdessäoloon, sekä vanhempien harrastusmahdollisuuksiin. Niissä asioissa kolmas kyllä sekoittaa pakan.



Sitä vastoin yksinäiseksi ei tuo pienin ole jäänyt. Keskimmäisen kanssa leikkivät paljon ja välillä esikoisenkin kanssa (esikoinen eri sukupuolta kuin nuoremmat).

mutta olisin ehkä näin jälkikäten tehnyt neljä lasta kahdessa sarjassa. Eli kaksi ja myöhemmin kaksi. Nyt meille tuli kolme aika kovaa vauhtia ja onhan tämä rankkaa. Haluaisin neljännen, mutta voi olla kyllä vähän liikaa. Jos olisi tehnyt maltillisesti kaksi ja myöhemmin kaksi, niin isommista olisi ollut jo apuja.