Ihastuminen pelottaa niin paljon että ahdistaa.
Olen todella kovasti ihastunut mieheen jollaista en taida olla koskaan tavannut. Välillä tämä tunne on ihanin jollaista olen vuosiin kokenut. Toisinaan pelkään niin paljon että ahdistaa.. Järkeni käskee minun perääntyä, sydän sanoo aivan toista. Lähtökohdat huonot, enkä tiedä toimisiko tämä ollenkaan. En ole enää mikään nuori mutten vanhakaan, silti tuntuu samalta kuin 15 vuotiaana..
Kommentit (15)
Mikä tekee lähtökohdista huonot? Muutaku sanoo miehelle että aletaaks oleen ja se on siinä ellei taas se sama varattu-biisi.
Anna mä arvaan Olette naimisissa molemmat?
Jos kyllä, niin erotkaa ja alkakaa tapailemaan. Elämä on liian lyhyt katua menetettyjä mahdollisuuksia.
Kyllä se siitä helpottaa kun toisen kanssa saa olla.
Siis ahdistaako suhteen epävarmuus vai sitoutuminen ylipäätään?
Jos et kokeile, niin jäät kaiholla kaipaamaan lopun elämäsi ajaksi. Voin kertoa, että se on pahempi vaihtoehdoista.
Epäsovinnaiset liitot ihania, esim. Ranskan presidentti puolisoineen.
Se on perseestä, kun tykkäisi ja haluaisi muttei vaan pysty kun samalla ahdistaa liikaa.
No kyllä tollainen suhde loppuu ilman että teet mitään.
Kaikille ei vaan sovi parisuhteessa eläminen. Sulle varmaan sopisi jonkilainen vakipano
Vierailija kirjoitti:
Se on perseestä, kun tykkäisi ja haluaisi muttei vaan pysty kun samalla ahdistaa liikaa.
Sitten vielä kun vieressä huudetaan että et vaan tykkää oikeesti tarpeeksi. Aivan kuin se aidoista aidoin tykkääminen olisi joku maaginen juttu joka puskee kaiken yli ja läpi, ei ole.
Minulla sama, olen ihastunut yli 10 vuotta nuorempaan mieheen (työkaveri) ja olemme jo suudelleet yhdissä juhlissa. Tätä ennen olin melkein vuoden jo ihastunut. Molemmat olemme varattuja, eikä suhteesta voi tulla mitään.. Järki käskee unohtamaan, mutta sydän ei pysty.
Samaltahan se taitaa tuntua joka miehen kohdalla, ei kukaan oikeasti ole niin speciaali.