Olen miettinyt että kaikkein kannattavin tapa nauttia säästöistään, on tuhlata ne elämyksiin kuten matkailu! Kaikki muu on niin epävarmaa!

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Piensijoittaja kirjoitti:

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Vaikka elämykset jossain vaiheessa loppuisivat, olen kuitenkin päässyt nauttimaan niistä jotka siihen mennessä ehdin. Jos taas sijoitan rahani, niiden arvo voi olla 0 € kun viimein olisi käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Vaikka elämykset jossain vaiheessa loppuisivat, olen kuitenkin päässyt nauttimaan niistä jotka siihen mennessä ehdin. Jos taas sijoitan rahani, niiden arvo voi olla 0 € kun viimein olisi käyttöä.

Eli sinulla on vaihtoehtoina vain ääripäät? Aika vaikeaa kuvitella tilannetta, että esimerkiksi Helsingin keskustayksiöt muuttuisivat arvottomiksi.

Sen sijaan jostain syystä moni eläkeläinen valittaa köyhyyttään ja eläkkeensä pienuutta. Miksi heille ei tunnu riittävän muistot koetuista elämyksistä?

Entä jos ei pidä matkustelusta?

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Vaikka elämykset jossain vaiheessa loppuisivat, olen kuitenkin päässyt nauttimaan niistä jotka siihen mennessä ehdin. Jos taas sijoitan rahani, niiden arvo voi olla 0 € kun viimein olisi käyttöä.

Eli sinulla on vaihtoehtoina vain ääripäät? Aika vaikeaa kuvitella tilannetta, että esimerkiksi Helsingin keskustayksiöt muuttuisivat arvottomiksi.

Sen sijaan jostain syystä moni eläkeläinen valittaa köyhyyttään ja eläkkeensä pienuutta. Miksi heille ei tunnu riittävän muistot koetuista elämyksistä?

Veikkaan että moni noista valittavista eläkeläisistä on ollut jo valittava työntekijäkin aikoinaan. Eli valituksen määrä on vakio. Ehkä juuri siksi ettei ole päässyt niitä elämyksiä hankkimaan vaan säästöillä on rahoitettu jotain muuta kuin positiivisia kokemuksia arjen keskelle. Helsingin keskustahan on ihan näivettynyt nykyään, enpä näe sitäkään kultakaivoksena.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei pidä matkustelusta?

Kirjoitinkin kuten matkailu. Mistä juuri sinä nauttisit kaikkein eniten, juuri nyt? Joku asia minkä saat heti? Matkailu on melko helppo toteuttaa kun sitä voi tehdä niin erilaisilla rahasummilla.

Matkailu on aina hyvästä, tämäkin metsäläiskansa saisi hieman sivistystä sitä kautta, ja viimeinkin ulos siitä 70-80 lukujen kekkoslaisesta aivopesusta miten "Suomi on maailman paras kansa siinä ... ja siinä" ja "Suomi Jumalan valittu kansa".  Kyllä niin metsäkansaa, hyvä jos luolista ulos päässeet, huomaa kun kymmenisen vuotta sivistysmaissa asunut ja nyt täällä jälleen käymässä.

Ja tietysti yksilölle itselleen aina hienoa päästä jonnekin sivistyksen pariin, täkäläisestä "tekosivistyksestä" missä työläisluokka yrittää epätoivoisesti esittää jotain ylempää luokkaa... melko surullisin lopputuloksin.

Sijoita itseesi, joko sivistämällä ja lähtemällä mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa, tai ellei oikeasti matkailu ja muunkin kuin niiden homeisten kotinurkkien katselu kiinnosta, niin sijoita johonkin kestävään, tuottavaan, ja sinulle hyvää mieltä antavaan, kuten https://tinyurl.com/mbv38cm4

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Vaikka elämykset jossain vaiheessa loppuisivat, olen kuitenkin päässyt nauttimaan niistä jotka siihen mennessä ehdin. Jos taas sijoitan rahani, niiden arvo voi olla 0 € kun viimein olisi käyttöä.

Eli sinulla on vaihtoehtoina vain ääripäät? Aika vaikeaa kuvitella tilannetta, että esimerkiksi Helsingin keskustayksiöt muuttuisivat arvottomiksi.

Sen sijaan jostain syystä moni eläkeläinen valittaa köyhyyttään ja eläkkeensä pienuutta. Miksi heille ei tunnu riittävän muistot koetuista elämyksistä?

Veikkaan että moni noista valittavista eläkeläisistä on ollut jo valittava työntekijäkin aikoinaan. Eli valituksen määrä on vakio. Ehkä juuri siksi ettei ole päässyt niitä elämyksiä hankkimaan vaan säästöillä on rahoitettu jotain muuta kuin positiivisia kokemuksia arjen keskelle. Helsingin keskustahan on ihan näivettynyt nykyään, enpä näe sitäkään kultakaivoksena.

Osaat sitten varmaan kertoa, missä asuntojen hinnat ovat enemmän nousseet? Tai nousevat tulevaisuudessa?

Olen kyllä tosi tyytyväinen, että ostin asunnon. Ennen matkustin paljon, mutta enää tee mieli vaan mieluummin olen vaan kotona. 

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Vaikka elämykset jossain vaiheessa loppuisivat, olen kuitenkin päässyt nauttimaan niistä jotka siihen mennessä ehdin. Jos taas sijoitan rahani, niiden arvo voi olla 0 € kun viimein olisi käyttöä.

Eli sinulla on vaihtoehtoina vain ääripäät? Aika vaikeaa kuvitella tilannetta, että esimerkiksi Helsingin keskustayksiöt muuttuisivat arvottomiksi.

Sen sijaan jostain syystä moni eläkeläinen valittaa köyhyyttään ja eläkkeensä pienuutta. Miksi heille ei tunnu riittävän muistot koetuista elämyksistä?

Veikkaan että moni noista valittavista eläkeläisistä on ollut jo valittava työntekijäkin aikoinaan. Eli valituksen määrä on vakio. Ehkä juuri siksi ettei ole päässyt niitä elämyksiä hankkimaan vaan säästöillä on rahoitettu jotain muuta kuin positiivisia kokemuksia arjen keskelle. Helsingin keskustahan on ihan näivettynyt nykyään, enpä näe sitäkään kultakaivoksena.

Osaat sitten varmaan kertoa, missä asuntojen hinnat ovat enemmän nousseet? Tai nousevat tulevaisuudessa?

Missä ihmeessä väitän että osaisin kertoa? Minähän nimenomaan kirjoitin että kaikki sijoittaminen on epävarmaa, niin asunnot kuin pörssikin. Kun tuhlaan rahan "heti", saan sen arvoisen nautinnonkin heti.

Riippuu siitä mistä tykkää.

Minusta matkalle lähtö on aika stressaavaa, vaikka perillä onkin sitten yleensä hauskaa. Siksi suosin pitkiä, vähintään kahden viikon matkoja jolloin saa nauttia enemmän yhdellä stressikierroksella.

Ja kun alkaa olla ikää, kuten minulla, niin rahaa ei kannata perillisten harmiksi sijoittaa vaikeasti rahaksi muutettaviin kohteisiin. Eli asunto sellaiselta alueelta jossa se on helposti myytävissä ja mökkiä ei ehkä kannata ostaa ollenkaan, eikä Espanjan loma-asuntoa, vaan on parempi vuokrata pitkällä sopimuksella.

Vierailija kirjoitti:

Matkailu on aina hyvästä, tämäkin metsäläiskansa saisi hieman sivistystä sitä kautta, ja viimeinkin ulos siitä 70-80 lukujen kekkoslaisesta aivopesusta miten "Suomi on maailman paras kansa siinä ... ja siinä" ja "Suomi Jumalan valittu kansa".  Kyllä niin metsäkansaa, hyvä jos luolista ulos päässeet, huomaa kun kymmenisen vuotta sivistysmaissa asunut ja nyt täällä jälleen käymässä.

Ja tietysti yksilölle itselleen aina hienoa päästä jonnekin sivistyksen pariin, täkäläisestä "tekosivistyksestä" missä työläisluokka yrittää epätoivoisesti esittää jotain ylempää luokkaa... melko surullisin lopputuloksin.

Sijoita itseesi, joko sivistämällä ja lähtemällä mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa, tai ellei oikeasti matkailu ja muunkin kuin niiden homeisten kotinurkkien katselu kiinnosta, niin sijoita johonkin kestävään, tuottavaan, ja sinulle hyvää mieltä antavaan, kuten https://tinyurl.com/mbv38cm4

Olen käynyt noin 40 maassa ja asunut ulkomailla. Ei muualla asiat juuri sen paremmin kaiken kaikkiaan ole.

Me ostettiin uusi auto, siihen menee melkein kaikki tilisäästöt.

Mukava ajatella, että päästään ajelemaan taas uudella autolla, nyt e-powerilla.

Meille jää vielä saman verran osakkeisiin sijoitettuna, jo alun perin hätävaraksi ostettu.

Ei pitäisi olla hätää meillä eikä perillisillä.

Stadilainen kirjoitti:

Me ostettiin uusi auto, siihen menee melkein kaikki tilisäästöt.

Mukava ajatella, että päästään ajelemaan taas uudella autolla, nyt e-powerilla.

Meille jää vielä saman verran osakkeisiin sijoitettuna, jo alun perin hätävaraksi ostettu.

Ei pitäisi olla hätää meillä eikä perillisillä.

Minä en tekisi omalla autolla yhtään mitään. Työpaikka kävelymatkan päässä ja satunnaiset menot muualle menevät julkisilla/fillarilla. Autoja voi vuokratakin jos pidemmälle tarvis jonne ei julkiset vie. Auto olisi kohdallani yksi huonoimmista _kannattavista_ säästökohteista.

Vierailija kirjoitti:

Stadilainen kirjoitti:

Me ostettiin uusi auto, siihen menee melkein kaikki tilisäästöt.

Mukava ajatella, että päästään ajelemaan taas uudella autolla, nyt e-powerilla.

Meille jää vielä saman verran osakkeisiin sijoitettuna, jo alun perin hätävaraksi ostettu.

Ei pitäisi olla hätää meillä eikä perillisillä.

Minä en tekisi omalla autolla yhtään mitään. Työpaikka kävelymatkan päässä ja satunnaiset menot muualle menevät julkisilla/fillarilla. Autoja voi vuokratakin jos pidemmälle tarvis jonne ei julkiset vie. Auto olisi kohdallani yksi huonoimmista _kannattavista_ säästökohteista.

Me tykätään kotimaan matkailusta, ollaan eläkkeellä ja mies vammautunut. Voin ilahduttaa häntä ajelureissuilla, ravintolaruokailuilla ja muilla melko edullisilla ratkaisuilla, se on minusta hyvä "sijoitus" meille. Oma asunto on eikä mökkikulujakaan enää ole.

Piensijoittaja kirjoitti:

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Sinä olet elänyt tarpeeksi vanhaksi ja onnistunut kerryttämään varallisuutta. Et olisi voinut sanoa samaa, jos olisit saanut potkut 25-vuotiaana ja sen jälkeen joutunut sairaseläkkeelle. 

Että ihan turha lesota. 

Miksi pitää valita? Voihan sitä tuhlata osan matkoihin ja muuhun kivaan, ja laittaa osan sijoituksiin. Niin minä teen! Jos sijoitukset on hajautettu kunnolla, niin mitä väliä vaikka arvo laskee paljonkin? Aika kaukaa haettua, että kaikki firmat menisivät konkurssiin, tuli sitten minkälainen lama tahansa. Lopulta kuitenkin arvo taas nousee kun tulee palremmat ajat. Tietenkään ei kaikkia rahojaan kannata laittaa sijoituksiin. Mitä järkeä siinä olisi? Elämä on elämistä varten, ja täytyy tehdä myös kivoja juttuja.

Elämästä kannattaa nauttia myös elämysten muodossa, jos siihen taloudellinen mahdollisuus on. Ei harmita sitten kuolinvuoteella, että ei tullut tehtyä muuta kun töitä ja säästettyä rahaa. Eikä me tiedetä päiviemme määrää eikä sitä sairastutaanko vakavasti, joten kannattaa mennä ja tehdä silloin kun vielä voi.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Tuossa on riski, että tulot putoavat ja loppuu elämysten keräily loppuiäksi.

Minä olen koko aikuisikäni pyrkinyt kulkemaan asiassa kultaista keskitietä, eli puolet säästöön ja puolet elämyksiin. Jos saisin maanantaina potkut, voisin jatkaa elämystenkeräilyä entiseen malliin loppuelämäni. Miten on aloittajan kohdalla?

Sinä olet elänyt tarpeeksi vanhaksi ja onnistunut kerryttämään varallisuutta. Et olisi voinut sanoa samaa, jos olisit saanut potkut 25-vuotiaana ja sen jälkeen joutunut sairaseläkkeelle. 

Että ihan turha lesota. 

Valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi, joten ei omaisuutta työttömyyskorvauksesta todellakaan kertynyt. Mutta se opetti säästäväistä elämämntapaa. Kun katson omia ystäviänikin, niin moni pistää aina kaiken menemään, mitä tulee. Niin isoja tuloja ei olekaan, etteikö niitä saisi kuukausittain tuhlattua.

Olen tehnyt tappiota asunnoilla ja osakkeilla. Viimeisimmän asuntoni ostin kuplan huipulla ja jos nyt möisin niin häviäisin taas varmaan noin 100te (20%).

Alan kallistua ap:n kannalle näissä asioissa. Paras vaan tuhlata kaikki mitä tulee.