Koeputkilasten vanhemmat! Kerrotteko lapsellenne jossain vaiheessa

En ihan tarkkaan muista, missä iässä kerroimme, mutta se oli heti, kun asia kiinnosti lastamme jollakin tapaa. Olisiko hän ollut silloin 2-vuotias. Lapsemme on aina ollut persoonana sellainen, että pohtii syntyjä syviä. Tietysti kaiken olemme kertoneet lapsen tasoisesti. Meillä asia on täysin luonnollinen ja olemme kertoneet siitä muutenkin avoimesti kaikille. Lapsemme tietää myös, että pakasteessa on vielä jäljellä alkioita.

että lääkäri on laittanut siemenen äidin vatsaan, josta hän on lähtenyt kasvamaan. Kerrottu myös miten homma yleensä toimii.

että esikoinen sai alkunsa toisin kuin kuopus. Ollaan myös kerrottu, että toivottiin lasta monta monta vuotta, ennenkuin tulin raskaaksi.

että esikoinen sai alkunsa toisin kuin kuopus. Ollaan myös kerrottu, että toivottiin lasta monta monta vuotta, ennenkuin tulin raskaaksi.

että esikoinen sai alkunsa toisin kuin kuopus. Ollaan myös kerrottu, että toivottiin lasta monta monta vuotta, ennenkuin tulin raskaaksi.

Emme ole vielä päättäneet kerrommeko ollenkaan. Mietimme, että asia on ehkä vanhempien yksityisasia. Mutta voi siis olla, että kerromme. Luin tässä lähiaikoina tosi kivan kirjan, jossa kerrottiin miten lapset saavat alkunsa. Samassa kirjassa kerrottiin periteisestä tavasta, mutta myös koeputkihoidoista ja adoptiosta. Suosittelen kirjaa! Silloin olisi ollut hyvä sauma kertoa, mutta ei tullut kerrottua. Täytyy miettiä asiaa.

syystä johtuva lapsettomuus niin ehdottomasti on ainakin tyttölapselle kerrottava.

ja kirjassa kerrottu juttu päin honkia. Selitin lapsille, miten tosiasiassa oli tehty (ei siinä mitään siementä äidin sisään laiteta vaan hedelmöittynyt munasolu), miltä se tuntuil, miten yleistä IVF-alkuisuus on jne. Lapseni tietävät nyt, että ilman lääketiedettä ja satojen naisten toimimista koekaniineina, heitä ei olisi. Ja että koko ilo maksoi aikanaan 22500 mk

Meilläkin lapsi ihmetteli, että eikö se isä osannut, kun lääkärin piti laittaa se siemen, ja siinähän sitten olikin selittämistä =)

ei kerrota, musta voitaisiin kertoa sitten joskus. No, luultavasti kerrotaan.



Ja meillä vanhemmat sisarukset tietää asian. Miehellä on ensimmäisestä liitosta 20 ja 22 -vuotiaat lapset, ja he tietävät pikkuveljensä alkuperän.

Lapsi 2-v. eikä olla päätetty kerrotaanko.



Toisaalta koen, että asia pitää lapselle kertoa.



Mutta ongelmana meille vanhemmille on se, että kukaan ei tiedä meidän käyneen hoidoissa ja koemme sen edelleen (vaikka lapsi hoidoista saatiinkiin) yksityisasiana.



Vähän pahahan se olisi pieneltä lapselta vaatia, ettei saa kenellekään kertoa. Mitä se sitten aiheuttaisi.



Vaikeeta on.



Siksi kaipaan kommentteja teiltä, jotka olette kertoneet. Enkä ole siis ap.

Lapsi 2-v. eikä olla päätetty kerrotaanko. Toisaalta koen, että asia pitää lapselle kertoa. Mutta ongelmana meille vanhemmille on se, että kukaan ei tiedä meidän käyneen hoidoissa ja koemme sen edelleen (vaikka lapsi hoidoista saatiinkiin) yksityisasiana. Vähän pahahan se olisi pieneltä lapselta vaatia, ettei saa kenellekään kertoa. Mitä se sitten aiheuttaisi. Vaikeeta on. Siksi kaipaan kommentteja teiltä, jotka olette kertoneet. Enkä ole siis ap.

Ei meilläkään pitänyt kertoa, koska lapsettomuuden syy ei ole periytyvä. Jotenkin se vain tuli niin luonnollisesti esiin siinä terveystiedon hieman vanhakantaisten tekstien äärellä, että en edes ajatellut, että murrosikäiselle ei pidä kertoa. Meillä vika on minussa, lapset biologisesti omia. Ehkä asia olisi erilainen, jos olisi luovutetut sukusolut. Siinä kirjassa nimittäin lähtökohtana oli oudosti, että IVF on tarpeen, koska tarvitaan sukusolujen luovuttaja.