Apua! En ehkä koskaan saa lapsenlapsia!!!

Tänään tuli tyttären kanssa juteltua kun katsottiin televisiota jossa ohjelmassa oli lapsia. Tyttäreni pyysi että saisi vaihtaa kanavaa, mutta koska itse halusin katsoa kys. ohjelman loppuun kielsin sen ja kysyin minkä takia ja sain hämmentyneen katseen takaisin: "etkö sinä tiedä etten minä voi kestää lapsia ja vauvoja lähelläni tai edes katsoa?" tämä tuli minulle ihan vasten kasvoja. siinä sitten hämmennyn ja kysyin, että aiotko saada isona lapsia. vastaus: "en aio, koska elämä menis vähemmästäkin pilalle kun istut huutavan ja parkuvan lapsen kanssa ensimmäiset 10 vuotta, jonka jälkeen alat kuulla kuinka paska olet ja loppupeleissä se päättyy siihen että sut kärrätään vanhustenkotiin oottamaan vaipoissasi arkkukuvastojen kanssa omia hautajaisia?"



minä hämmennyn vielä enemmän ja kysyin ihmessäni, että entäs jos mies haluaa lapsia? tyttäreni pyöräytti päätään ja katsoi ihan suoraan silmiin ja kysyi: "etkö sinä tiedä että seurustelen tytön kanssa, mutta pidän myös pojista? Ja jos mies haluaa lapsen niin minä kyllä osaan sanoa että kiitos näkemiin." itkua siinä jo nieleskelin kun toinenkin tytär seurustelee, anteeksi on kihloissa, tytön kanssa. mikä on mennyt pieleen kun molemmista tuli mitä tuli?



Toisaalta, ei tämä bi-seksuaali tyttäreni ollut lapsena koskaan kiinnostunut vauvoista yms. nuoremmista lapsista ja karttoi aina viimeseen asti ettei joutuisi tekemisiin, kylään ei lähtenyt jos tiesi että talossa on vauva ja muuta. Mutta ajattelin silloin ettei voi pakottaa kenestäkään pitämään...

Tiedän että mieli voi muuttua, mutta tämä on aina ollut itsepäinen tapaus ja miettii asiat aina joka kantilta ennenkuin sanoo ääneen ja sen mitä sanoo tekee myös....