Onko muita, jotka "pakottaa" lapset ulos joka päivä?
Lasten ja nuorten liikkumattomuusartikkeleista. Meillä "pakotetaan" lapset ulos aina niinä iltoina ja viikonloppuina, kun ei ole harrastusta tai muuta menoa. Eli lapset ovat tottuneet, että koko iltaa ei saa olla sisällä, vaan ulkona täytyy käydä ainakin puoli tuntia, yleensä viihtyvät pitempäänkin. Lapset ovat niin tottuneita tähän, että yleensä ei tarvitse edes sanoa mitään, vaan omatoimisesti lähtevät esim. potkimaan palloa, laskemaan mäkeä, kysyvät kavereita hippaan tms.
En ole edes ajatellut, että tässä olisi mitään outoa tai tiukkaa kasvatusta, mutta noita juttuja lukiessa selvisi, että oletettavasti monissa perheissä tällaista käytäntöä ei ole.
Kommentit (40)
Minä en ymmärrä perheitä, jotka tukkivat lasten aikataulun täyteen, eikä panosteta lepoon ja rauhoittumiseen tarpeeksi. Jos joka ilta on harrastuksia ja paljon ulkoilua, niin milloin lapsella on vapaa-aikaa leikkiä ja vaikka rauhassa lukea? Onko vain viikonloput aikaa toipua? Ei riitä kouluikäiselle.
Itse en pakota lasta ulos, jos hänellä ei itsellään ole kiinnostusta mennä. Hän kävelee kouluun ja sieltä pois. Ulkoilua saa myös koulussa ja iltapäiväkerhossa. Meillä panostetaan läksyjen tekoon ja siihen, että kannustetaan tekemään lisätehtävät yms. Normaali liikunta määrä riittää hyvin. Ei todellakaan pidä hulluna reippailla jatkuvasti. Lapsi on lahjakas urheilussa, mutta jos pakottaisin hänet ulos, niin varmasti lähtisi ilo siitäkin hommasta.
Ap:n lapsilla on kyllä vapaa-aikaa. Asumme ihan koulun vieressä, joten koulumatkoihin ei kulu aikaa. Kaikki kolme pärjäävät hyvin koulussa, vaikka emme kouluun erityisesti panostakaan, itsenäisesti hoitavat ja me vanhemmat toki kyselemme kokeisiin, jos pyytävät. Ja mikä estää ulkona leikkimästä?
Minä taas ajattelen niin, että jos pakottaisin lapsen tekemään kaikki lisätehtävät, niin ehkä into kouluun sammuisi. Siis omat lapseni tuntien.
Lehden artikelin tavoitti vain ne lähikasvattajat,jotka toimivat lasten liikunnan suhteen oikein,kuin vastaajat täällä aiheeseen.Aihe ei tavoita niitä lukuisia perheitä joilla lapsi elää kaiken ajan netti maailmassa,pelit tai ihmisuhteet.Turhaan ei ole ollut jo 20 vuotta sitten itä-Helsingin päiväkodin ulko-ovessa lappua: Kun tuot lapsen hoiton ja haet hänet: Älä puhu puhelin!Kertoo jo lähikasvattajasta ja perheistä, kaikki kätkeytyy älypuhelin.Sen mallin lapset saavat heti kun osaavat kädessä pitää älypuhein tai laite.
Ei näköjään ole muita. Ei ihme, että lasten kunto on romahtanut, jos päivittäistä puolen tunnin ulkoilua pidetään liian rasittavana ja vaativana pikku kullannupuille. Onneksi minulla ei ole lapsia.
Meillä. Laoset ulkoilevat joka päivä. Ei tarvitse pakottaa, tykkäävät siitä. Tosin ovat vasta 3- ja 5-vuotiaat.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapsilla on kyllä vapaa-aikaa. Asumme ihan koulun vieressä, joten koulumatkoihin ei kulu aikaa. Kaikki kolme pärjäävät hyvin koulussa, vaikka emme kouluun erityisesti panostakaan, itsenäisesti hoitavat ja me vanhemmat toki kyselemme kokeisiin, jos pyytävät. Ja mikä estää ulkona leikkimästä?
Minä taas ajattelen niin, että jos pakottaisin lapsen tekemään kaikki lisätehtävät, niin ehkä into kouluun sammuisi. Siis omat lapseni tuntien.
Kuka pakottaa tekemään lisätehtäviä? Puhuttiin vain kannustamisesta. Sinä olet ainoa joka puhuu pakottamisesta. Onhan se sisällä leikkiminen erilaista kuin ulkona leikkiminen. Ulkona (varsinkin talvella) se on usein sellaista rysyämistä, kun taas sisällä lelujen kanssa mielikuvitusrikkaampaa.
Useat vanhemmat eivät huomaa lapsen kuormittuneisuutta, kun pidetään jatkuvaa harrastamista ja touhuamista niin tärkeänä. Ehkä paras neuvo on, että kohtuus kaikessa.
Ps. Itse olin niitä lapsia jotka pakotettiin ulos. Kun olin nuori aikuinen ja sain itse päättää, niin ulkoilu jäi moneksi vuodeksi. Se tuntui todella vastenmieliseltä touhulta. Myöhemmin olen joutunut "opettelemaan" ulkoilua uudelleen, mutta en vieläkään aina pidä sitä mielekkäänä. Siitäpä opin, etten todellakaan pakota lastani mihinkään tuollaiseen tapaan, joka voi kääntyä häntä vastaan.
Meillä vielä suht pienet lapset, 6v, 5v, ja 3v. Ei niitä kyllä tarvitse pakottaa ulos. Lähes joka ilta ulkoillaan yhdessä ja joskus jos ei huvita, niin sitten keksitään sisällä tekemistä. Minusta kyllä hassua, jos teinikin pakotetaan väkisellä ulos :D varsinkin jos kyse semmoisesta, joka ei istu joka päivä ainoastaan pelaamassa sisällä, vaan on harrastuksia yms.
Kyllä meillä on ekaluokkalaisen kohdalla toimittu noin. Ajattelin, että kun siihen päivittäiseen joka sään ulkoiluun, sään mukaiseen pukeutumiseen, kuriksiin yms. on tottunut päiväkodissa ja eskarissa, niin jatketaan samaa käytäntöä kotona silloin, jos ei päivän aikana ole muuta ulkoilua ollut. Eikä tämä ainakaan vielä ole mielestäni tuntunut varsinaisesti pakottamiselta.
Kyllä pienet lapset ulkoilivat luonnostaan. Eri asia kun lapset iältään jo aikuisia.
Pienet lapset voi kyllä pakottaa ulos, mutta ei enää teiniä. Teinille voi oikeasti olla hyvinkin kuormittavaa tai traumaattista, jos edes kotonaan ei saa olla rauhassa varsinkin, jos koulukin kuormittaa, väsyttää ja kärsii mielenterveysongelmista tai autismikirjosta ja oikeasti haluaisi vain olla yksin rauhassa ja hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä on ekaluokkalaisen kohdalla toimittu noin. Ajattelin, että kun siihen päivittäiseen joka sään ulkoiluun, sään mukaiseen pukeutumiseen, kuriksiin yms. on tottunut päiväkodissa ja eskarissa, niin jatketaan samaa käytäntöä kotona silloin, jos ei päivän aikana ole muuta ulkoilua ollut. Eikä tämä ainakaan vielä ole mielestäni tuntunut varsinaisesti pakottamiselta.
Noin se kuulostaa järkevältä, kun se on lapselle tavallaan jo tuttu itsestäänselvä juttu, että sinne ulos mennään joka päivä. Kyllä taitava vanhempi sen saa muotoiltua niin, että se ei ole mikään ahdistava "pakko".
No en pakota. Traumat juuri tuosta omasta lapsuudesta että piti mennä yksin ulos että vanhemmat tyytyväisiä. Kasvoiko kunto no ei kasvanut. Sairas meno ulkona muutenkin mieluummin pidän kotona kuin tuolla ryöstettävänä.
Menevätkö nämä teinejäkin ulos pakottavat sitten itse ulos? Tuskin menevät. Onneksi omalla yläasteella ei tarvinnut mennä välitunneilla ulos, kukaan ei mennyt, eikä kukaan puuttunut asiaan eli ulos ei pakotettu,mutta muistan kyllä kuinka kamalaa oli kun ala-asteella pakotettiin välitunneilla ulos säällä kuin säällä ja pakottajat eli opettajat itse eivät vahingossakaan itse ulos ilmestyneet. Tämän jälkeen tuo, että yläasteella ei menty välitunneilla ulos ja tuo aika käytettiin siirtymiseen luokasta toiseen oli oikeasti luksusta ja vähensi todella koulupäivien kuormittavuutta.
Nykykoulu on jo itsessään rasittavaa ja jos vielä pitkät koulumatkat niin vielä pitäs mennä ulos tönöttämään koska vanhemmalla on pakkomielle.
Päivittäinen pakkoulkoilu niin, että puhelin jää kotiin, olisi paikallaan isommillekin koululaisille.
Kyllä meillä alakoululaisilla kuuluu asiaan ulkoilu vapaapäivinä. Lapsi joko soittaa kaverin mukaan ja ovat keskenään, tai sitten lähtee vanhemman kanssa lenkille. Ja aikuisetkin ulkoilevat. Liikkuminen ja raitis ilma tekee kaikille hyvää.
Arkisin ei varsinaisesti tarvitse ulkoilla "vapaa-iltoina" mutta koulusta kävely on jo 40 min ulkoilua ja usein joku pikku lenkki heitetään.
Kyllä ulkona huomaa että lenkkeilykulttuuri on kuollut. Taitaa ruudun tuijotus imeä senkin ajan.
Vierailija kirjoitti:
Nykykoulu on jo itsessään rasittavaa ja jos vielä pitkät koulumatkat niin vielä pitäs mennä ulos tönöttämään koska vanhemmalla on pakkomielle.
Uusavuton nuori vain tönöttää ulkona koska ei osaa tehdä muuta kuin tönöttää ja selata ruutuaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykykoulu on jo itsessään rasittavaa ja jos vielä pitkät koulumatkat niin vielä pitäs mennä ulos tönöttämään koska vanhemmalla on pakkomielle.
Eikö ala-asteella olla koulussa päivittäin noin 3 tuntia. Ja koulun vaatimukset lasten osaamisesta ovat laskeneet. Joo, onpa todella haastavaa
Ap jatkaa vielä. Eli siis ihan taaperosta asti on käyty joka päivä ulkona eikä se käytäntö ole mihinkään muuttunut, vaikka vanhin on jo 15-vuotias. Lapsista kaksi on urheilullisia ja yksi ei, mutta hänkin käy silti mielellään vaikka kukkia poimimassa tai puistossa keinumassa. Emme siis puutu siihen, mitä lapset ulkona tekevät, mutta ikinä eivät vaan tumput suorana seiso, vaan aina jotain keksivät.