Miksi nykyään pitäisi konmarittaa koko koti?

Toiset tykkää minimalismista. Se tuo hallinnantunnetta. Konmaritettu koti myös näyttää kivalta.

Toiset tykkää krääsästä. Sekin voi tuoda turvan- tai hallinnantunnetta. Toisten mielestä tavara- ja huonekalupaljous näyttää kotoisalta.

Koska se on hienon näköistä, että kodissa on vain lavojen päällä oleva patja sänkynä, kassillinen vaatteita, yksi lautanen per perheenjäsen ja lapsillakin vaan yksi kirja ja yksi lelu.

Ei oo pakko jos ei haluu

Muodit vaihtuvat myös kodin sisustuksen osalta. Tänään konmaritus, huomenna ehkä keräillään mariskooleja tai posliinienkeleitä.

No olis ihan kiva ainakin vähän iäkkäämpien perheellisten se tehdä. Mulla kun vanhemmat kuolivat niin ei ollut kivaa tyhjentää taloa, jossa oltiin kaikki säästetty 80-luvun vaatteista lähtien. Kaikki meidän lapsuuden pipot ja hanskat, kauhtuneet tennissukatkin edelleen jäljellä. Kaikki koko elämän aikana käytetyt arvottomat rannekellot ja rikkinäiset jouluvalot jne.

Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.

Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.

Älkää! Tai laittakaa ainakin ne konmaritetut tavarat sivuun jonnekin vuodeksi. Sitten jos ei kukaan kaipaa mitään, ne voi lahjoittaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

No olis ihan kiva ainakin vähän iäkkäämpien perheellisten se tehdä. Mulla kun vanhemmat kuolivat niin ei ollut kivaa tyhjentää taloa, jossa oltiin kaikki säästetty 80-luvun vaatteista lähtien. Kaikki meidän lapsuuden pipot ja hanskat, kauhtuneet tennissukatkin edelleen jäljellä. Kaikki koko elämän aikana käytetyt arvottomat rannekellot ja rikkinäiset jouluvalot jne.

Ihmiset ostavat kasarin vaatteita ja kelloja ja kamaa.

Mä en kyllä ole nähnyt yhtään hienoa ja kaunista konmaritettua kotia. Yleensä ne ovat aakeita ja laakeita. Ei mitään tunneperäisiä esineitä missään. Ovat kylmiä koteja, joissa kaikuu.

Siskoni poksahti konmaritukseen ennen kuin buumi nosti päätään. Asui siis jonkin aikaa Japanissa ja tulivat takaisin Suomeen niin 150 neliöinen koti sitten raivattiin tavaroista vapaaksi.

Ennen niin kauniisti sisustettu koti on kuin lentokonehalli. Lapsilla muutama lelu per nuppi, eikä mitään sarjoja (legot, brio..) kerätä, ettei tule liikaa roinaa.

Telkkarin tuo konmaritti ekojen esineiden mukana. Eikä siinä mitään, kyllhän sitä ilman telkkaria tulee toimeen. Samoin lähti myös muu viihde-elektroniikka... Ilman musiikkia mä en tulisi toimeen. Mä en vaan enää ole keksinyt heidän "olohuoneelleen" funktiota. Siellä on yksi kulmasohva ja ikkunan alla pöytä, jolla yksi kukka. Ei se oikein houkuttele istumaankaan ja viettämään rupatteluaikaa. Kai siellä sitten hiljennytään.

Joillakin menee tämäkin överiksi.

Nykyään? Eikös se konmaritus ollut puolenkymmentä vuotta sitten? Saisi kyllä tulla takaisin, silloin teki mahtavia kirppislöytöjä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ole nähnyt yhtään hienoa ja kaunista konmaritettua kotia. Yleensä ne ovat aakeita ja laakeita. Ei mitään tunneperäisiä esineitä missään. Ovat kylmiä koteja, joissa kaikuu.

Siskoni poksahti konmaritukseen ennen kuin buumi nosti päätään. Asui siis jonkin aikaa Japanissa ja tulivat takaisin Suomeen niin 150 neliöinen koti sitten raivattiin tavaroista vapaaksi.

Ennen niin kauniisti sisustettu koti on kuin lentokonehalli. Lapsilla muutama lelu per nuppi, eikä mitään sarjoja (legot, brio..) kerätä, ettei tule liikaa roinaa.

Telkkarin tuo konmaritti ekojen esineiden mukana. Eikä siinä mitään, kyllhän sitä ilman telkkaria tulee toimeen. Samoin lähti myös muu viihde-elektroniikka... Ilman musiikkia mä en tulisi toimeen. Mä en vaan enää ole keksinyt heidän "olohuoneelleen" funktiota. Siellä on yksi kulmasohva ja ikkunan alla pöytä, jolla yksi kukka. Ei se oikein houkuttele istumaankaan ja viettämään rupatteluaikaa. Kai siellä sitten hiljennytään.

Joillakin menee tämäkin överiksi.

Tuossa tilanteessa lienee järkevää muuttaa puolta pienempään asuntoon myös?

Vierailija kirjoitti:

No olis ihan kiva ainakin vähän iäkkäämpien perheellisten se tehdä. Mulla kun vanhemmat kuolivat niin ei ollut kivaa tyhjentää taloa, jossa oltiin kaikki säästetty 80-luvun vaatteista lähtien. Kaikki meidän lapsuuden pipot ja hanskat, kauhtuneet tennissukatkin edelleen jäljellä. Kaikki koko elämän aikana käytetyt arvottomat rannekellot ja rikkinäiset jouluvalot jne.

Tämä! :D

Mä huomasin, kun nyt pari lasta on lähtenyt omaan kotiin, niin tavaraa on kertynyt 20-30 vuoden ajalta. Vaikka kuinka tekisi sitä joka vuotista kasvuvarasiivousta, niin jotain aina jää jonnekin.

Nyt etenkin kun tilaa on, niin voi sijoittaa joutoroinaa mihin vaan...

Joulun jälkeen lupasin aloittaa siivouksen. Saavat lapset sitten joululomillaan käydä jättämiään tavaroita läpi, ei ne kaikki roinat mun ole. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ole nähnyt yhtään hienoa ja kaunista konmaritettua kotia. Yleensä ne ovat aakeita ja laakeita. Ei mitään tunneperäisiä esineitä missään. Ovat kylmiä koteja, joissa kaikuu.

Siskoni poksahti konmaritukseen ennen kuin buumi nosti päätään. Asui siis jonkin aikaa Japanissa ja tulivat takaisin Suomeen niin 150 neliöinen koti sitten raivattiin tavaroista vapaaksi.

Ennen niin kauniisti sisustettu koti on kuin lentokonehalli. Lapsilla muutama lelu per nuppi, eikä mitään sarjoja (legot, brio..) kerätä, ettei tule liikaa roinaa.

Telkkarin tuo konmaritti ekojen esineiden mukana. Eikä siinä mitään, kyllhän sitä ilman telkkaria tulee toimeen. Samoin lähti myös muu viihde-elektroniikka... Ilman musiikkia mä en tulisi toimeen. Mä en vaan enää ole keksinyt heidän "olohuoneelleen" funktiota. Siellä on yksi kulmasohva ja ikkunan alla pöytä, jolla yksi kukka. Ei se oikein houkuttele istumaankaan ja viettämään rupatteluaikaa. Kai siellä sitten hiljennytään.

Joillakin menee tämäkin överiksi.

Tuossa tilanteessa lienee järkevää muuttaa puolta pienempään asuntoon myös?

Lapsia tuli lisää. He eivät katsoneet järkeväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.

Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.

Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.

Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää! Tai laittakaa ainakin ne konmaritetut tavarat sivuun jonnekin vuodeksi. Sitten jos ei kukaan kaipaa mitään, ne voi lahjoittaa edelleen.

Miksi? Itse olen ahkerasti tyhjentänyt enkä ole ikinä jäänyt mitään kaipaamaan. Ei tulisi mieleenkään säilöä niitä tilaa viemässä kun luopumispäätös on tehty. Aloittajan kysymykseen, ei kenenkään tarvitse konmarittaa jos ei halua.

Käykö konmarittamisen seurauksena joskus niin, että tyhjää huushollia aikansa katseltuaan alkaa uudelleen haalia sitä täyteen krääsää? Jos näin on, koko ajatus aiheuttaa vain lisää kulutusta.

Kaikki muotivirtaukset joka tapauksessa puistattavat minua, nehän palvelevat yksinomaan kaupallisuutta.

Jotkut meistä ei tarvitse mitään hienoja sanoja siihen että vähentää tavaraa. Eikä kaikkea tarvitse vähentää tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Käykö konmarittamisen seurauksena joskus niin, että tyhjää huushollia aikansa katseltuaan alkaa uudelleen haalia sitä täyteen krääsää? Jos näin on, koko ajatus aiheuttaa vain lisää kulutusta.

Kaikki muotivirtaukset joka tapauksessa puistattavat minua, nehän palvelevat yksinomaan kaupallisuutta.

Ei mulla ainakaan ole käynyt. Yhä vähemmän tekee mieli mitään hankkia. Yleensä on pikemminkin niin päin, että tavara vetää tavaraa puoleensa.

Konmaritus sai alkunsa kun kaupan alalla huomattiin että kaikilla oli kodit täynnä tavaraa. Jotain piti keksiä kulutuksen kasvattamiseksi.

Koska Mari Kondo tahtoo myydä tilalle omat fantsut sisustustavaransa ja tilpehöörinsä.