Nauttiiko ihmiset elämästä?

Jonain päivänä nauttii, toisena ei.

Eihän se kai kenelläkään mitään jatkuvaa nautintoa ole, eikä siinä olisi mitään mieltäkään.

Itse rakastan elämää ja osaan ottaa iloa ja onnea irti ihan pienistä asioista.

Mielestäni myös vastoinkäymiset kuuluu elämään, sillä miten osaisikaan nauttia siitä jos elämä olisi koko ajan ruusuja ja purppurapilviä? Eikö se olisi jo melkoisen tylsää, omasta mielestäni ainakin, eikä osaisi enää nauttia niitä pienistä onnen hetkistä.

Itse tykkään siitä että kaikki ei aina ole helppoa, että joutuu ponnistelemaan ja kaikkea ei saa mitä haluaa ja mitä on suunnitellut. On keksittävä vaihtoehto. Haluan myös haasteita elämään. Tylsistysin kuoliaaksi jos kaikki olisi sileää ja suoraa ilman minkäänlaisia mausteita.

Oma elämäni ei suinkaan ole ollut niitä ruusuja ja vaaleianpunaisia pilviä, ei lähellekään. Siksi sitä kai on oppinut nauttimaan niistä ilon pilkahduksista joita löytyy, ja aina niitä löytyy kun kääntää kasvot valoon ja jättää varjon taakse.