Onko suhteella toivoa jos älykkyydet eivät kohtaa?

Ei ole. Ei tyhän ja sivistymättömän kanssa vaan voi olla. Joka päivä veetäsi, eikä mennä yhdessä minnekään.

Ei ole mahdollista, en ainakaan itse edes harkitsisi asiaa.

Esimerkkisi eivät ole mitään pikkuasioita, vaan kaiken perusta. Jos yhteinen käsitys noista puuttuu, ei ole mitään.

Loppujen lopuksi kyse on myös siitä, että kuulutaan suurin piirtein samaan yhteiskuntaluokkaan, niin vapaa-ajanviettotavat ja arvot ovat luonnostaan samankaltaiset.

Suhde voi toimia myös älykkyyserolla. Kyse on kuitenkin asiasta joka aiheuttaa aivan varmasti hiertymää suhteeseen, joten muu yhteensopivuus olisi oltava erittäin hyvä. Älykkyysero vaatii kärsivällisyyttä kummaltakin osapuolelta.

Jos kumppanista oikeasti tykkää - joustoa kaikkiin asioihin löytyy kyllä.

Jos älyissä on suurikin ero, niin kyllä se sitä älykkäämpää alkaa nopeasti ärsyttämään olla itseään tyhmemmän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suhde voi toimia myös älykkyyserolla. Kyse on kuitenkin asiasta joka aiheuttaa aivan varmasti hiertymää suhteeseen, joten muu yhteensopivuus olisi oltava erittäin hyvä. Älykkyysero vaatii kärsivällisyyttä kummaltakin osapuolelta.

Tässä se on sanottu. Voin hyvin kuvitella olevani vähemmän älykkään kumppanin kanssa, olenhan nytkin ilman kumppania ja joudun hakemaan älylliset virikkeet netin kautta. Tietynlainen yhteys jäisi puuttumaan, koska en voisi kertoa joistain innostavista asioista olettaen, että toinen ymmärtää. Jos saisin kuitenkin hyvää seuraa, seksiä ym. positiivista kumppanilta ja tunteita olisi molemmin puolin tarpeeksi, niin kokisin jääväni plussan puolelle.

Minua älykkäämmän kumppanin kanssa voisi olla se etu, että hän luultavasti osaisi hoitaa perheen asiat ja päätökset vaikka raha-asioista vähemmällä vaivalla ja paremmin kuin minä, enkä jäisi oman pääni varaan ongelmien kohdatessa. Lisäksi keskustelut olisivat parempia, mutta jos kumppani olisi liikaa älykkäämpi, tuntisin usein että mahdanko riittää.

Kirjaoppineet "älyköt", arki-asiat hyvin usein hukassa, niinkuin henkilö itsekkin.

Keinotekoinen tunneälykkyys kumppanissa voi hämätä. Eli puhuu siirappisia rakkaudesta mutta todellisuudessa ajattelee toista eli näyttelee muuta kuin mitä on oikeasti. Näitä kannattaa välttää aina.

Vierailija kirjoitti:

Jos älyissä on suurikin ero, niin kyllä se sitä älykkäämpää alkaa nopeasti ärsyttämään olla itseään tyhmemmän kanssa.

Se, että kun tulee joku kriisi elämässä ja sitä ei voi aidosti käydä läpi tasavertaisena ei välttämättä ärsytä, mutta ongelma se on. Siinä jää tavallaan yksin, ja suhteen ideahan pääpiirteittäin on olla yhdessä samassa veneessä kaikissa tilanteissa.

Perinteisissä kulttuureissa mies on perheen aivot ja nainen on... no jaa pari ihmisruumiin osaa joita ei voi mainita ettei joutuisi palstalla bännätyksi. Ne länsimaiset miehet, jotkut hyvinkin älykkäitä jotka eivät pysty tasa-arvoiseen parisuhteeseen ottavat länsimaisen bimbon (Renny Harlin) tai kehitysmaakaunottaren (Teuvo Hakkarainen), Kyllä nekin parisuhteet usein koossa pysyvät niin kauan kuin älykkäämpi osapuoli tekee edes keskitasoa enemmän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

- Sä typerä olla saat, kanamainen hölmö nainen, sun turha on luulla, mun tahtovan kuulla jotain järkevää...

Tämä kertoo itse laulajasta, vain pillu ja rehevät muodot kiinnosti. Naisella olisi saattanut mennä hissi paljon ylemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos älyissä on suurikin ero, niin kyllä se sitä älykkäämpää alkaa nopeasti ärsyttämään olla itseään tyhmemmän kanssa.

Tyhmempi voi myös kokea älykkään pitemmän päälle kylmäksi ja tunteettomaksi. Poikkeuksia toki löytyy, mutta pääsääntöisesti älykkäät ovat harkitsevampia eivätkä ole tunnepuolella niin räiskyviä. Älykäs ei välttämättä osaa olla empaattinen koska katsoo asioita niin eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaoppineet "älyköt", arki-asiat hyvin usein hukassa, niinkuin henkilö itsekkin.

Ja silti niillä kouluttamattomilla on paljon useammin elämänhallinta hukassa.

Ainahan suhteessa jommankumman on oltava älykkäämpi, paremman näköinen, nuorempi tai vanhempi osapuoli. Kokonaisuus ratkaisee ja aika näyttää, toimiiko yhteiselo. Yleensä samanlaisuus ennustaa suhteen kestävyyttä ja erilaisuus johtaa todennäköisemmin siihen, että suhde kaatuu.

Ensimmäinen ei ainakaan pidä paikkaansa. Siinä oletetaan, että molemmat saa saman verran samanlaisia asioita. Mutta eihän sen ole pakko olla niin. Varakkaampi voi esim maksaa 2/3 asuntolainasta ja omistaa 2/3 asunnosta. Ei se silloin ole subventoimista vaikkei maksetakaan 50-50. Tai esimerkiksi meillä molemmat kerää kaupassa koriin mitä haluaa ja maksaa ne itse. Jos minä haluan pihviä ja kumppani makaronia niin tietysti minun korini maksaa enemmän, mutta se on ihan reilua kun ei puolisoni edes halunnut pihviä. Samoin maksan enemmän autojen kuluja, mutta minulla on 3 kertaa kalliimpi auto kuin kumppanillani. Ei tässä kukaan subventoi vaikka toinen maksaakin yhteisistä kuluista enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisissä kulttuureissa mies on perheen aivot ja nainen on... no jaa pari ihmisruumiin osaa joita ei voi mainita ettei joutuisi palstalla bännätyksi. Ne länsimaiset miehet, jotkut hyvinkin älykkäitä jotka eivät pysty tasa-arvoiseen parisuhteeseen ottavat länsimaisen bimbon (Renny Harlin) tai kehitysmaakaunottaren (Teuvo Hakkarainen), Kyllä nekin parisuhteet usein koossa pysyvät niin kauan kuin älykkäämpi osapuoli tekee edes keskitasoa enemmän rahaa.

Perinteisissä kulttuureissa naisen älykkyys voidaan nähdä myös erittäin positiivisena asiana jos mies on perheestä jossa älyä ja koulutusta arvostetaan. Tiedetään että äly periytyy molemmilta vanhemmilta. Länsimainen mies ei samalla tavalla ajattele millaisia jälkeläisiä saa.

Nuo esimerkit ei kyllä kerro älykkyydestä mitään. Tai korkeintaan Ap:n älykkyyden puutteesta...

Vierailija kirjoitti:

Keinotekoinen tunneälykkyys kumppanissa voi hämätä. Eli puhuu siirappisia rakkaudesta mutta todellisuudessa ajattelee toista eli näyttelee muuta kuin mitä on oikeasti. Näitä kannattaa välttää aina.

Minä taisin joutua tällaisen huijauksen kohteeksi. Kyseessä oli ns. älykkö joka pohjimmiltaan oli kuitenkin melkoisen tunnekylmä, vaikka välillä veti sitä lovelove-teatteriaan. Kaikkea ajatteli loppujenlopuksi vain oman napansa kautta.

Yhteiskuntaluokan mainitseminen on ihan hyvä pointti. Väitän olevani kotoisin melko sivistyneistä oloista ja minulle kasvatuksen myötä moni itsestäänselvä asia voi olla toiselle täysin vieras.

Muutama esimerkki:

Jos käytän jonkun yrityksen tarjoamia palveluita, niin ymmärrän missä rajoissa heidän on kohtuullista palvella minua.

Jos joka kiinteistön pihaan sataa hetkessä 30 cm lunta, en oleta että omani olisi huoltoyhtiö hoitanut samalla kiireellä kuin tulipaloja sammutellaan. Ap

Miten tuosta toisesta esimerkistä edes keskustellaan? Siis yritätkö vakuuttaa kumppaniasi omasta erinomaisuudestasi, vai haukkua kumppaniasi huonoksi? Vai onko puhe jostain ulkopuolisesta? Onhan nuo piirteet yleisesti positiiviseksi miellettyjä, mutta ei se sitä tarkoita että nuo täyttämällä on automaattisesti hyvä kumppani tai noiden puute tekee automaattisen huonon.