Miten tuomioistuin on ratkaissut lastenne asumisen eron jälkeen

Miksi niistä lapsista pitää tapella?Jos on lapsia tehnyt pitää niistä pystyä huolehtimaan tappelematta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä lapsista pitää tapella?Jos on lapsia tehnyt pitää niistä pystyä huolehtimaan tappelematta.

Otsikossa, eikä aloituksessa mainittu, että tähän tulisi kerätä kaikki kliseet

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä lapsista pitää tapella?Jos on lapsia tehnyt pitää niistä pystyä huolehtimaan tappelematta.

Pitäisi mutta kaikki eivät valitettavasti niin tee. Kiusa se on pienikin kiusa joillakin.

Äidin hyväksi tietysti riippumatta mistään muusta.

Monenlaista kokemusta työn puolesta näistä. Kerro ensin lapsen ikä, asuinpaikka (miten lähellä vanhemmat asuvat toisiaan ja miten se vaikuttaa lapsen arkeen kuten hoito/koulu), kuka on huolehtinut lapsesta tähän asti eli onko kumpikin vanhempi ollut yhtä paljon paikalla arjessa ja jos ei ole niin miksi ei, onko kummallakaan vanhemmalla mt-ongelmia tai päihdeongelmia, onko taustalla esim lasun asiakkuuksia tai muita asiaan kenties vaikuttavia seikkoja? Viimeiseksi kysyn millaiset ovat vanhempien omat toiveet asiasta ja millaiset välit vanhemmilla on keskenään? Nämä kaikki ovat eniten vaikuttavia seikkoja siinä miten asuminen sovitaan.

Lapset tuomittiin asumaan äidin kanssa. Isä sai valvotut tapaamisoikeudet. Ei tavannut kertaakaan lapsia eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä lapsista pitää tapella?Jos on lapsia tehnyt pitää niistä pystyä huolehtimaan tappelematta.

Otsikossa, eikä aloituksessa mainittu, että tähän tulisi kerätä kaikki kliseet

Otsikko ja aloitus on klisee.

Minä äitinä annoin isän päättää. Lapset jäi kotiinsa, kun minä lähdin. Yksi lapsista muutti jo nopeasti luokseni. Muut kaksi muuttivat, kun isä näin päätti ja muutti itse uuden naisensa luo.

Vuoden sisään siis kaikki lapset asuivat luonani. Sen jälkeen kaksi lapsista on kerran käynyt isänsä luona. Erosta on jo viisi vuotta.

Kuten lastenvalvoja (suuremmoinen mies!) ennusti niin, että se (lasten asumisest päättäminen) kävi taloudellsiesti ja veilä enemmän henkisesti kalliiksi. Mutta kuten hän selkeästi ja ymmärrettävästi sanoi hänen luonaan asian voi tai siis olisi voinut ratkaista maksutta. Vaan minkäs teet kun toinen ei kyennyt sopimaan lasten asumisesta ja tapaamisista. 

Noilla tiedoilla mahdoton sanoa, pitää tietää enemmän taustoja jotta tilanteita voi vertailla. Meillä minä äiti sain päävastuun lapsista eli isä tapaa heitä joka toinen viikonloppu. Hän halusi ensin vuoroviikot mutta koska lapsi vastusti, minä vastustin ja isä on ollut vähemmän lapsen kanssa aina ja tekee paljon töitä, oikeus päätti tästä. Isä ei kyennyt osoittamaan että voisi pysyä omina viikkoinaan ns normityömäärässä ja lapsi olisi joutunut vaihtamaan vuorohoitoon ym. Lapsen etu ratkaisee ja tässä kohtaa se todellakin on tämä. Isä ei edes pidä lasta sitä koko viikonloppua vaan halusi lyhentää yhteen yöhön tapaamista heti kun järjestelyä oli menty kuukauden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaista kokemusta työn puolesta näistä. Kerro ensin lapsen ikä, asuinpaikka (miten lähellä vanhemmat asuvat toisiaan ja miten se vaikuttaa lapsen arkeen kuten hoito/koulu), kuka on huolehtinut lapsesta tähän asti eli onko kumpikin vanhempi ollut yhtä paljon paikalla arjessa ja jos ei ole niin miksi ei, onko kummallakaan vanhemmalla mt-ongelmia tai päihdeongelmia, onko taustalla esim lasun asiakkuuksia tai muita asiaan kenties vaikuttavia seikkoja? Viimeiseksi kysyn millaiset ovat vanhempien omat toiveet asiasta ja millaiset välit vanhemmilla on keskenään? Nämä kaikki ovat eniten vaikuttavia seikkoja siinä miten asuminen sovitaan.

Sivusta kysyn miksi tätä alapeukutetaan? Aihe on minulle tuttu siskon perheen kokemusten kautta ja heillä tutkittiin nuo asiat ennen päätöstä, tosin tekivät olosuhdeselvityksenkin että olikohan se eri asia sitten. Eikö juuri nuo ole tärkeitä asioita selvittää?

Vierailija kirjoitti:

Noilla tiedoilla mahdoton sanoa, pitää tietää enemmän taustoja jotta tilanteita voi vertailla. Meillä minä äiti sain päävastuun lapsista eli isä tapaa heitä joka toinen viikonloppu. Hän halusi ensin vuoroviikot mutta koska lapsi vastusti, minä vastustin ja isä on ollut vähemmän lapsen kanssa aina ja tekee paljon töitä, oikeus päätti tästä. Isä ei kyennyt osoittamaan että voisi pysyä omina viikkoinaan ns normityömäärässä ja lapsi olisi joutunut vaihtamaan vuorohoitoon ym. Lapsen etu ratkaisee ja tässä kohtaa se todellakin on tämä. Isä ei edes pidä lasta sitä koko viikonloppua vaan halusi lyhentää yhteen yöhön tapaamista heti kun järjestelyä oli menty kuukauden ajan.

Yksi virke putosi välistä pois eli hoitoikäinen lapsi käy isällään, 14v ei käy lainkaan mutta päätös koskee juridisesti myös häntä.

Lapset jäivät isälle. Itse teen kolmivuoro työtä ja sen takia lapset olisivat joutuneet vuoropäiväkotiin. Näen lapsia paperilla joka toinen vloppu, mutta oikeasti näemme paljon enemmän. Ero oli mitä oli, mutta onneksi isän kanssa hyvät ja toimivat välit

Vierailija kirjoitti:

Lapset jäivät isälle. Itse teen kolmivuoro työtä ja sen takia lapset olisivat joutuneet vuoropäiväkotiin. Näen lapsia paperilla joka toinen vloppu, mutta oikeasti näemme paljon enemmän. Ero oli mitä oli, mutta onneksi isän kanssa hyvät ja toimivat välit

Oma exä taas haluaisi tavata lapsiaan omien päähänpistojensa mukaan. Joo lapset jäi mulle ja hän tekee kolmevuorotyötä ja ei pysty tai halua kolmivuorotyöhönsä viittaamalla sopia mitään aikataulua siitä milloin tapaisi lapsia, vaan odottaa ja vaatii, että voi tulla hakemaan heitä milloin tykkää. Sinänsä hienoa että hän haluaa viettää aikaa lapsiensa kanssa mutta suunnittele tässä sitten tässä sitten elämää eteenpäin.

En todellakaan haluaisi tapella asiasta.

Mutta on ilmeisesti pakko.

Isä haluaa jakaa kolme lasta niin, että 1 hänelle, 2 minulle. Tapaamiset joka toinen viikonloppu.

Ei suostu vuoroasumiseen.

Lapsista 1 haluaa asua minun kanssa, 2 kummankin.

Ei ole ikinä osallistunut arjen asioihin, paria hammaslääkäriä ja yksittäistä terv.hoitajankäyntiä lukuunottamatta.

Minä olen hoitanut kaiken. En todellakaan halua tavata lastani vain joka toinen vkonloppu.

Isä ei osallistu harrastuskuskauksiin eikä mihinkään. On myös reissussa työn puolesta säännöllisen epäsäännöllisesti, hänen mielestä 13v voi tällöin olla yön yksin.

Elatuksen ajattelee niin, että hän maksaa 1 minö maksan 1 ja 1 maksetaan puoliksi. Se isän luo asumaan menevä saisi paremman elintason kun sisaruksensa. Tämä on minusta väärin lapsia kohtaan. Ei muutenkaan ole mielestäni tarpeellista jakaa lapsia eri koteihin.

Lapsi ahdistuu kun hän joutuu päätöksen eteen asiassa jota ei halua päättää ja jonka päättäminen ei hänelle kuulu.

Miehen isyydessä on paljon muutakin, mitä en halua tähän sotkea, ja jonka todistaminen menisi hankalaksi.

Jotain kertonee se, että esikoinen ei halua asua isänsä kanssa edes vuoroviikoin, vaan sillon tällöin tapaaminen riittää hänelle.

Lapsi jota isä havittelee itselleen, haluaa siis itse mieluiten olla kummankin vanhemman kanssa/luona.

Kyseessä todella hankala ja jääräpäinen ihminen, joka kääntää minun puheet aivan päälaelleen juuri nikn kun haluaa ne itse kuulla. Asioista ei voi sopia. Kaikki menee riitelyksi.

Tämä lasten asumisasia on mielestäni niin merkityksellinen kaikkien hyvin voinnin vuoksi. Että olen valmis viemään asian eteenpäin.

Liian wt-meininkiä tapella omien lasten asioista jossain tuomioistuimessa.

Niinkun sanoin, viimeinen asia ikinä mihin haluaisin lähteä, on tuomioistuimeen tappelemaan.

Oma moka, mitäs perustin perheen kusipään kanssa

Lisää kokemuksia kaipaisin. Toki olen asiasta yhteydessä myös lakimieheen.

Isä olisi halunnut vuoroviikkoa. Hän ei kuitenkaan ollut ollut lapsen arjessa, ja hänellä oli alkoholiongelma. Ratkaisu pitäisi olla kaikille ilmeinen, että lapsi oli pääosin äidin kanssa, ja tapasi isänsä säännöllisesti joka toinen viikonloppu.

Isän motiivi oli mahdollisesti raha, ettei olisi tarvinnut maksaa elatusmaksuja. Tätä tuki se, että ratkaisun jälkeen hän ei ottanut lasta lainkaan vuoteen, eikä hänestä juuri kuulunutkaan mitään. Ei edes kesälomalle, edes viikkoa.

Alkoholiongelmasta olisi hyvä olla jotain dokumenttia. Harmi etten soittanut poliisille paristakin niistä kerrasta.