Miten tuomioistuin on ratkaissut lastenne asumisen eron jälkeen

Luulen, että meilläkin motiivina on nimenomaan raha.

Voisikohan tuomioistuin päätyä edes tulokseen vuoroasumisesta? Jos on riski, että päättävät asian noin, kun mies on suunnitellut, en lähde koko taistoon.

Tuntuu kamalalle altistaa lapset riitelylle asumisestaan. Mutta vielä kamalammalle kuulostaa miehen suunnitelmat.

Aivan järjetöntä.

Hän ei vaan halua maksaa lastensa elatuksesta, ei ole ikinä halunnut. Laskee aivan omiaan, tosi alakanttiin, mitä kuluja lapsista menisi kuukausittain, ja minkä mukaan maksaisi.

Hön on todella vaikea ihminen, enkä ollenkaan jaksaisi alkaa taistelemaan kanssaan yhtään mistään. Kunhan vaan saisin olla mahdollisimman vähän tekemisissä koko ihmisen kanssa.

Sanot ettet lähde taistoon jos päättävät niin kuin mies haluaa. Mutta silloinhan annat hänen voittaa ilman taistelua? Kyllä lasten hyväksi kannattaa ja pitää taistella. Sehän vain tarkoittaa että jos lähdet taistoon, voit saada paremman päätöksen kuin mitä mies tuossa yrittää.

Hän kuulostaa siltä että yrittää saada sinut luovuttamaan. Minun mies ei enää yrittänyt oikeustietä, kun sanoin, että senkun mennään oikeuteen, en anna hänelle periksi. Tiesi itsekin, ettei voita.

Saako arvata, mies haluaisi vain pojan asumaan luokseen. Eli hän arvostaa miehiä enemmän kuin naisia. Varsinainen Helmi.

Pojista hän haluaisi sen, jolla samoja mielenkiinnonkohteita kun itsellään. Sen toisen kanssa, jota ei miehen harrastukset kiinnosta lähinnä riitelee.

Olen ikävä kyllä vasta avannut silmäni todellisuudelle, ja sille millainen helmi tämä yksilö tosiaan on ollut.

Niin, voihan se olla, että mies meilläkin luovuttaa ennen oikeuteen menoa. Tai sitten ei. Hänellä on todella vääristynyt kuva itsestään ja tekemisistään. Ja jos on sana sanaa vastaan tilanne, hän on todella voimakas jyrä. En ole ihan varman miten todistaisin millaista tämä arki täällä on ollut. Kenellekkään en ole siitä ikinä puhunut. Enkä haluaisi lasten joutuvan asiasta kertomaan isäänsä vastaan. Toivoisin kuitenkin heidän välien paranevan eron myötä.

Mutta missään tapauksessa en halua kenenkään lapsista asuvan pelkästään hänen luonaan ja tapaavan minua harvoin.

Nehän menee siellä akka"oikeudessa" juuri niin kuin se akka, eli lasten äiti pyytää, miehellä ei mitään sanomista yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä äitinä annoin isän päättää. Lapset jäi kotiinsa, kun minä lähdin. Yksi lapsista muutti jo nopeasti luokseni. Muut kaksi muuttivat, kun isä näin päätti ja muutti itse uuden naisensa luo.

Vuoden sisään siis kaikki lapset asuivat luonani. Sen jälkeen kaksi lapsista on kerran käynyt isänsä luona. Erosta on jo viisi vuotta.

Yllä oleva kommentti on saanut lukuisia yläpeukkuja, joten ilmeisesti sitä pidetään yleisesti hyvänä keinona selvittää asumisasia.

Tietenkin kaikki riippuu lasten iästä ja tilanteesta ylipäätään, mutta näen kyllä jonkinlaista mahdollista turvattomuuttakin siinä tilanteessa, että äiti lähtee yhteisestä kodista ja sitten lapset tulevat mielensä mukaan yksi kerrallaan perässä eivätkä enää isäänsä näe.

Onko lapsi kypsä tekemään noin isoja päätöksiä? Saako lapsi mistään suunnasta signaalia, että hän on rakas ja kallisarvoinen molemmille vanhemmilleen? Ja kenen on syy, jos lapsen suhde toiseen vanhempaan häviää kokonaan?

miten oikeus asian ratkaisee 99% tapauksista:

Lapsen lähihuoltajuus äidille, isälle elarivelvollisuus ja tapaamisoikeus joka toinen vkl. Joskus jopa torstaista sunnuntaihin.

Näin siis aina oikeudessa riippumatta mistään tosiasiasta. Äiti voi olla juoppo tai narkki mutta silti ratkaisu on tämä jos äiti sitä vaatii.

Sori

Mutta tässä tapauksessa äiti on vastuullinen aikuinen joka on AINA pyörittänyt arjen lasten kanssa. Isän ollessa joko työn tai huvin vuoksi muualla. Enemmän sen huvin. Kotona ollessaan ei ole ikinä oikein kiinnostunut lastensa asioista. Paitsi rankaisemaan.

Saako arvata, mies haluaisi vain pojan asumaan luokseen. Eli hän arvostaa miehiä enemmän kuin naisia. Varsinainen Helmi.

Vierailija kirjoitti:

Pojista hän haluaisi sen, jolla samoja mielenkiinnonkohteita kun itsellään. Sen toisen kanssa, jota ei miehen harrastukset kiinnosta lähinnä riitelee.

Olen ikävä kyllä vasta avannut silmäni todellisuudelle, ja sille millainen helmi tämä yksilö tosiaan on ollut.

Niin, voihan se olla, että mies meilläkin luovuttaa ennen oikeuteen menoa. Tai sitten ei. Hänellä on todella vääristynyt kuva itsestään ja tekemisistään. Ja jos on sana sanaa vastaan tilanne, hän on todella voimakas jyrä. En ole ihan varman miten todistaisin millaista tämä arki täällä on ollut. Kenellekkään en ole siitä ikinä puhunut. Enkä haluaisi lasten joutuvan asiasta kertomaan isäänsä vastaan. Toivoisin kuitenkin heidän välien paranevan eron myötä.

Mutta missään tapauksessa en halua kenenkään lapsista asuvan pelkästään hänen luonaan ja tapaavan minua harvoin.

Oikein vuoden isä.

Minun exmies oli myös jyrä. Tämä oli ainoa kerta, kun sanoin, että suostun vain että saan lapset, en mihinkään muuhun. Olin sitkeä enkä antanut mitään viestiä että olisin joustavassa. Hän näki, että olin tosissaan valmis vaikka oikeuteen, ja luovutti ennen sitä. Sinun pitää itse päättää ja uskoa, että teet lasten eteen mitä tahansa, vaikka otat lakimiehen.

Olen sanonut hänelle asiasta. Sanoin, että millään muulla ei ole väliä, mutta en suostu siihen, että näen lasta vain joka toinen viikonloppu. Vuoroasuminenkin käy. Tämä ei siis sovi miehelle, vaan haluaa jokotai.

Veti asiasta kunnon kilarit. Tuskin viimeistä kertaa.

Tämä on asia missä en aio luovuttaa. Otan vaikka sen asianajajan.

Koska myös lapsen toive on saada olla kummankin vanhemman kanssa.

Kokemuksia kaipaisin minäkin??