Ihmiset, jotka kertovat samat jutut aina uudestaan

Tietyn tyyppisille naisille muutama siideri niin alkavat aina toistaan vanhoja juttuja joissa mielestään kokenut jotain vääryyttä..

Ei muista? Traumaperäisiin kuuluu toisto.

Meidän kaveriporukassa tuo on ihan tapa:) Jossain vaiheessa illallisilla aloitetaan tarinat vuosikymmenten takaa ja niitä tulee joka vuosi lisä samalla kun porukka perheessä lisäänytyy. Nauramme vedet silmissä joka kerta.

Kuukausi sitten 20v tyttäremme tuli varta vasten meidän "vanhusten" illalliselle mukaan kuullakseen kaikki tarinat:) Samat joita on kerrottu nyt 20x hänenkin syntymänsä jälkeen ja joihin on liitetty tapahtumia hänenkin elämästään.

No tulee arjessa kyllä puhuttua samat jutut moneen kertaan mutta kotona ne kuulee vain siippa joka tekee samaa:)

Joo mä teen tota. Hävettää aina kun tajuaa toisen ilmeestä, että no taas mennään tätä samaa tylsää tarinaa. Olen tehnyt sitä aina, enkä tiedä miksi. Vaikka mulle tapahtuisi kaikkea erilaista, kerron silti niitä samoja juttuja ja ystävät on sitten hämmästyneitä, kun saavat tietää niistä muista tapahtumista.

Jotkut ihmiset on niin tylsiä ja konservatiivisia etteivät uusia asioita suo elämäänsä.

Se on ihmisen geeneissä ajalta kun kirjoitustaitoa ei ollut. Ainoa tapa muistaa historiaa (ja ottaa siitä opiksi) on toistaa jatkuvasti sitä mitä halutaan muistaa ja siirtää jälkipolville tuo tieto.

Se on epäkohteliasta, kun suurin osa keskustelusta menee yhden osapuolen toisteisiin jaarituksiin.

Joku on kerran nauranut jollekin jutulle, niin ihminen luottaa, että tämän jutun kun kerron niin minusta tykätään.

Vierailija kirjoitti:

Ei muista? Traumaperäisiin kuuluu toisto.

Todellakin muistaa, ja eivät ole mitään traumaperäisiä. "Ai jaa jo niin taisin kertoa, hahahah, no kuitenkin, sitten nähtiin se Ismo Leikola siellä ja..."

No, näitä jankkaajia on täälläkin monia. Läheiset ei enää jaksa.

Monet tekevät niin, ja monesti on myös niin että ei välttämättä kohdehenkilö edes muista juttua, vaikka on se kuullutkin joskus ,eli ei mene toiston puolelle. Mutta silloin kun ikää alkaa olla jo yli 60 valitettavasti olen huomannut, että juttuja ei muisteta niinkuin ne oli. Joudun aina välillä oikaisemaan esim. äitiäni, joka sitten vähän hölmistyneenä ei edes näytä uskovan, että asia ei ollut ihan niin kuin muistaa.

Entäs sitten ne, jotka toistelevat typeriä sutkauksia? Huoh.

Ihanaa, että muutkin törmää tähän ilmiöön. Minun äiti on tämmönen, anoppi ja appiukko myös, miehellä kiertää myös välillä samat jutut, huomaan jopa että teini-ikäinen tyttöni kertoo välillä parhaita tarinoita uudelleen. En ota tätä kovin vakavasti, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.