Voi v kun mies ei pärjää lapsen kanssa öisin!!!
Eli, odotomamme toista lasta ja minä siis piakkoin kiinni vauvassa öisin. Isompi lapsi 2v herättelee vielä jonkun verran, ja taipumus lähteä sängystä öisin vaeltelemaan. Hänellä myös allergioita jotka haittaavat nukkumista, täytyy välillä antaa "kutinalääkettä" tai rasvailla öisin. Lapsi nukkuu meidän sängyssä kiinni omassa lastensängyssään, minä menen välillä sohvalle jotta saisin ison vatsani kanssa nukkua paremmin. Vakuutan miestä huolehtimaan yöllä lapsesta. Mutta tämä ei KOSKAAN herää lapsen yölliseen itkuun, pyyntöön että anna isi vettä tai jos lapsi lähtee sängystä menemään! Siis lapsi saa tosissaan itkeäkin sängyssä, eikä mies herää. Minä kuulen korvatulppienkin läpi lapsen itkun ennemmin. Lapsi oppinut tämän, eikä enää edes rauhoitu yöllä miehen kanssa, ei luota että tämä osaisi huolehtia. Mua huolettaa, pakkohan miehen olisi lapsen kanssa pärjätä! Mitä kun minä joudun sairaalaan, eikä mies herää yöllä jos lapsi lähtee hortoilemaan? Mitä kun meillä on vauva, jossa olen itse kiinni, ja sitten joudun vielä taaperonkin kanssa nousemaan?
Kommentit (9)
on selvitty ennenkin :)
Kyllä meikä on aina lapset hoitanu päivät ja yöt, kun mies kulkenu töissä. En oo voinu öisin miestä valvottaa. Varsinkin kun ensimmäinen mies oli urakoitsija ja kävi vain muutaman tunnin nukkumassa, niin ei siinä enää lastenhoitoja tarvinnu yöllä tarjota. Päivisin isäntää ei kiire aikoina näkyny ikinä kotona. Lapsilla oli 1,5 vuotta ikäeroa, mut pärjäsin hyvin.
No mä en kyllä hyväksy sitä, että herra saa nukkua rauhassa viikonloppuisin ja lomilla etenkään ja minä hoidan kaksi valvottelevaa lasta! Yhteinen asia heräillä.
Mihinkä tästä viikoksi lähtisin, ei ole sellaista paikkaa..
eikö ole ketään kenen luo voisit mennä yöksi? omat vanhemmat, joku muu sukulainen, ystävä?
En nimittäin usko, että kestäisit olla kotona (ja puuttumatta asiaan=hoitamatta lasta) jos pakotat miehen yöhoitoihin niin että et itse palvele lasta. Joten mielestäni tämä on PAKKOtilanne teille.
Meillä kuopus oli tosi äitiriippuvainen ihan syntymästä asti ja huusi öisin yhteen aikaan isän sylissä puolituntia-tunnin/yö (oli jotain 1,5v), mutta minä olin omassa sängyssä tiukasti ja mies oli sitoutunut tehtäväänsä kanssa. Niin saatiin homma helpottumaan ja lapsi oppi hyväksymään isänsä hoitajaksi. Eikä jäänyt kenellekään traumoja. Mutta toki olisi ollut helpompaa, jos olisin ollut poissa kotoa, meillä vain tuo kuuri kesti aika kauan...
No mä en kyllä hyväksy sitä, että herra saa nukkua rauhassa viikonloppuisin ja lomilla etenkään ja minä hoidan kaksi valvottelevaa lasta! Yhteinen asia heräillä.
Mihinkä tästä viikoksi lähtisin, ei ole sellaista paikkaa..
Kyse ei siis ole tästä raskaudesta ja esikoisesta, vaan kyse on isommasta, koko parisuhdettanne koskevasta asiasta. Ihan turha valittaa, että mies ei herää yöllä, jos mies ei ole siihen lapsen itkuun koskaan herkistynyt. Aika viime tippaan olette jättäneet yhteisen (?) päätöksenne siitä, että te molemmat huollatte yhdessä yhteisiä lapsianne. Keskustelun paikka.
käydä niinkuin meille. Nuorin oli 2v ja kärsi kauheasta atooppisesta ihottumasta ja allergioista. Öisin piti antaa lääkettä ym. Mutta juuri ennen vauva syntymää ihottuma hävisi kuin taikaiskusta! Tuossa iässä voi ihan nopsaankin parantua ihottuma. Öitä ei meillä nukkunut ennenkuin täytti 4, mutta ihottumat parani ja helpotti elämää huomattavasti.
ja käskeä hoitamaan 2-vuotias takaisin sänkyyn. Sano ettet jaksa yksin.
makuuhuoneen ovi hakasella kiinni, jotta 2 v ei pääse karkailemaan ja ota 2v:n sängystä laita pois, jotta pääsee tönimään isin hereille. Ja makuuhuone lapsiturvalliseksi.
Miehet nyt vaan nukkuu paljon syvemmin kuin naiset, naisilla se kuuluisa äidinvaisto pistää heräilemään. Asialle et voi ap mitään.
nyt ennen kuin vauva syntyy! Olisi pakko miehen ja lapsen oppia toisiinsa. Nythän mies ei halua herätä = nukkuu, koska tietää että sinä hoidat lapsen. Ja lapsi tekee saman, kutsuu sinua= haluaa sinut, kun tietää että äiti palvelee.
Eli nyt sinä menet öiksi pois kotoa ja mies ja lapsi opettelee toisiinsa.