Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mitään mahdollisuutta alkaa rakastamaan miestä.
12.07.2010 |
Olen ollut tyhmä ("syitä" tässä enempää kertomatta) ja ottanut alkoholisti-miehen (käytti myös huumeita), jonka halusin "parantaa" ja tehdä hänen kanssaan lapsen. No mies ei enää ryyppää, ei polta eikä käytä huumeita ja 2 lasta on. Hän tosin myös oli valehdellut, kertonut asioita, joita ei ole oikeasti tapahtunut ja myös henkilöitä. Mutta tästä jäi kiinni vasta lasten teon jälkeen. Tajusin, että mies on tuossa suhteessa sairas, mutta se on voinut kuulua siihen alkoholismiin (ja huumeiden käyttöön) ja ei ole KEHDANNUT korjailla asioita. Toki hän varmasti tajusi valehtelevansa, että jotain psykologistakin siinä oli takana!
Nyt mies on "normaali", mutta hieman vanhan aikainen. Niin omista tunteista olin muutaman kk rakastunut mieheen, mutta se teki tosi sikamaisesti, niin se muuttui vihaksi/inhoksi. Silti olin yhdessä...En voinut erotakaan. En edes halunut. Halusin ryypätä ja käyttää huumeita hänen rahoillaan. Mutta halusin lapsen ja samalla kun tulin raskaaksi lopetin ryyppäämisen ja vaadin, että meille ei tule alkoholismin murjomaa kotia. Miehellä meni pitkään ennen kuin hän pääsi kuiville (ts. monta kk selvinpäin ja sitten repsahdus). Silti jaksoin uskoa mieheen, kun hän kuitenkin yritti. No silloin kun hän jäi kiinni valheista meinasin oikeasti jättää hänet. Mutta hänen äitinsä sanoi "älä jätä, silloin hän vasta alkaakin ryyppäämään" (ja jäin lasten takia...että heille ei tulisi ryyppäävää isää). Onneksi tämän jälkeen mies ei olekaan sortunut kuin 3* (yhden illan ryyppäämistä) 6 v aikana. Ja aika lailla alkaa olla sellainen tunne, että tämän asian kanssa ollaan jo voiton puolella. Mies on itsekin sanonut, että ei hän halua omille lapsilleen samanlaista kotia kuin hänellä oli.
No niistä tunteista vielä. Rakastuin mieheeni, mutta epäillyttää ihan oikeasti, että onko mieheni voinut rakastua minuun. Nimittäin hän on reilusti vanhempi kuin minä ja juonut ja polttanut aika paljon ennen kun minä olen astunut kuvioihin ja käyttänyt huumeita. Ainakin minusta silloin aikaisemmin tuntui, että alkoholi ja huumeet turrutti hänet, että ei hän ole voinut silleen päätä pahkaa rakastua. Niin ja olen myös pettänyt häntä muutaman kerran matkan varrella ja vielä silloin, kun on ollut lapsia (eli ei alkoholia/huumeita kuviossa)(kai mieskin tajuaa, että osa syy siihen on ollut, että mies ei ole näyttänyt halujansa. Lankesin sitten kun toinen mies sai tuntemaan minut seksikkääksi). Ja mies tietää tämän.
No tämä on ollut kyllä hirveää myönnän. Samalla on toki tapahtunut paljon hyvääkin; mies on elättänyt perheen, kun minä olen opiskellut korkeakoulututkinnon. Eli sanon nyt ihan suoraan ja myönnän myös. OLEN OLLUT HELVETIN AASI. Mutta tekemättömää en saa tekemäksi ja jos mies on normaali (ja näen hänessä myös paljon hyvääkin). Voisinko saada mitään tunteita häneen aikaiseksi. Kun nyt minusta tuntuu, että olen lasten takia (ja haluankin olla) hänen kanssaan yhdessä. Siis toki yhdessä tehtynä kaikki on helpompaa. Ehkä olen myös senkin takia, että pelkään, että mies repsahtais alkoholiin ja alkais myöskin valehtelemaan, jos en olisi. Mutta en oikeastaan noihinkaan kamalasti usko. Usein ajattelen / käy mielessä, että mulle olisi ihan sama jos mies kuolisi paitsi lasten surun takia olisin surullinen. Mutta en tiedä onko tämä tunne totta (eli jos oikeasti kävisi niin, niin olisinko vaan "eipä mitään"). Vihaan sitä mitä mies on tehnyt, mutta en oikein miestä vihaa. Vihaan toki sitäkin mitä itse olen tehnyt! En vihaa myöskään itseäni. Olen ajatellut, että tämä on tavallaan alusta aloittamista. Kamalasti riippuu miten asioista ajattelee; toisaalta voin ajatella, että ollaan kasvettu ja kehitytty paljon. Toisaalta voin ajatella, että olisi minulla ollut mahdollisuudet käyttää nuoruus paljon järkevämmin; ottaa ei-alkoholisti mies jne. Mutta en voi kelloja kääntää. Enkä saisi olla itselleni katkera edes "huonoista" valinoista. Koska voisinhan ajatella, että silti valitsin hyvin. Niin uskon myös että suhteemme ongelma on se, että meillä ei ole sellaista voimakasta yhteistä historiaa "muistatko kun silloin oltiin nii-in rakastuneita". Kun emme ole koskaan edes olleet nii-in rakastuneita. Tai minä olen aika lyhyen aikaa.
Eli onko meillä mitään mahdollisuutta. Nyt pitäis aloittaa kaikki alusta. Tai ei sitä oikein voi kun paljon on historiaa. Voinko minä koskaan rakastaa miestäni?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sekavaa tekstiä...
olet ainakin niin nainen kuin olla voi...et vaan osaa päättää
Tekstisi:
-Miten voit rakastaa miestäsi-onko miehesi voinut sinuun rakastua (miten se miehen ikä vaikuttaa t5hän?)
-olet ollu tyhmä mutta et halunnut avautua miksi,silti kerroit kuinka olet pettänyt kun toinen mies sai sinut tuntemaan seksikkääksi...ja vielä matkanvarrella kun kuvioissa lapsia...omg
-Ette ole olleet rakastuneita mutta silti sinä olit vähän aikaa?!
Anteeksi mutta en saa mitään selvää tekstistäsi,taidat olla aika nuori ja et taida itsekään itetää mitä haluat...olet varmaan 21-23v?
Tekstisi: -Miten voit rakastaa miestäsi-onko miehesi voinut sinuun rakastua (miten se miehen ikä vaikuttaa t5hän?) -olet ollu tyhmä mutta et halunnut avautua miksi,silti kerroit kuinka olet pettänyt kun toinen mies sai sinut tuntemaan seksikkääksi...ja vielä matkanvarrella kun kuvioissa lapsia...omg -Ette ole olleet rakastuneita mutta silti sinä olit vähän aikaa?! Anteeksi mutta en saa mitään selvää tekstistäsi,taidat olla aika nuori ja et taida itsekään itetää mitä haluat...olet varmaan 21-23v?
ei ikä vaikutakkaan vaan alkoholin ja huumeiden pidempään (miehellä silloin) jatkunut käyttö on voinut vaikuttaa. Ainakin silloin alkoholi oli kuviossa. Siis olen ylipäätään ollut alunperin tyhmä, kun olen ottanut alkoholisti sekä epäluotettavan miehen (joka on nyt ihan eri mies). Minä olin aikoinaan vähän aikaa, kunnes mies teki paska temput. No jos mies on ollut kuivilla 6 v ja ollaan sitä ennen saatu 2 lasta (tai toista odotin) niin voit vähän miettiä miten vanha olen.
Ei ole kyse halusta vaan siitä onko mitään mahdollisuutta, että joskus tuntisin aitoa rakkautta miestini kohtaan, etten joutuisi sitä pinnistelemään. Tai "tahtoa rakastamaan"? Haluaisin, että joskus niin kävisi. Ja haluan elää normaalia elämään (entinen elämähän on ollut ihan epänormaalia). ap
Kumpikin onb nyt selvä. Olette ehkä vieraita ilmestyksiä, kun alunperin hakeuduitte yhteen melkoisessa epätodellisuudessa.
Ehkä se vaatii aikaa, että saatte selville oletteko toistenne rakkaat myös tässä elämässä. Mennyt elämä on niin iso taakka, että siitä vapautumiseen voisitte kaivata ulkopuolista apua. Sinun ei tarvitse sättiä itseäsi tyhmäksi, se ruoskiminenei johda mihinkään. Koettu mikä koettu, nyt katse eteenpäin.
Oletteko kokeilleet vertaistukea, AA:ta tai narkomaanien vastaavaa? Luulen, ettette ole vapaita uuteen elämään ennen kuin menneen kanssa voi tehdä sovinnon ja antaa anteeksi myös itselleen.
Tosiasia on myös se, että riippuvuudet ovat elinikäisiä peikkoja. Jollain tasolla on hyvä tiedostaa, että retkahtaminen voi käydä koska tahansa, mutta että pitää olla kiitollinen vielä tästä päivästä, kun asiat ovat hyvin.
Huumeettomaankin elämään ja parisuhteeseen kuuluu aikoja, jolloin pysähdytään miettimään rakastaako toista enää tai että haluaako elämältä jotain ihan muuta. Epämääräinen kaihoilu "jonkin paremman" perään on vielä huono syy erota. Pitäisi osata nimetä mitä tahtoo ja miten sen aikoo saavuttaa. Ratkaisu ei ole yleensä se, että heittää puolison pellolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi osata nimetä mitä tahtoo ja miten sen aikoo saavuttaa.
"haluan tuntea aitoa rakkautta miestäni kohtaan" niin kyllä tiedä miten sen voisin saavuttaa. ap
En muuten tiedä näkeekö mies mitään anteeksi annettavaa itselleen menneisyydessää vai ajatteleeko se oli sen hetkistä elämää, nyt on näin (eli ei mitään päihteitä) ap
Hormonaalista sekin, oksitosiinin vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennyt elämä on niin iso taakka, että siitä vapautumiseen voisitte kaivata ulkopuolista apua. Sinun ei tarvitse sättiä itseäsi tyhmäksi, se ruoskiminenei johda mihinkään. Koettu mikä koettu, nyt katse eteenpäin. Oletteko kokeilleet vertaistukea, AA:ta tai narkomaanien vastaavaa?
no alkoholismiin mies kävi vähän aikaa a-kliniikalla ja mä kävin muihin juttuihin (toki puhuin alkoholiin ja huumeisiin liittyvästä elämästä) psykoterapiassa muutaman vuoden. Ja minä autoin varmaan miestäni asiassa ja tuo terapia minua. JA totta kai sisäänrakennettu halu olla hyviä vanhempia lapsille, näin molemmilla! En oikeasti usko kamalasti retkahtamisen mahdollisuuteen (ehkä mies vois siihen alkoholiin). En edes tiedä olinko itse riippuvainen, lopetin kertalaakista, ilman mitään apua. ap
Hormonaalista sekin, oksitosiinin vaikutusta.
ja toinen kysymys kuuluukin, voiko sitä rakkauden tunnetta saavuttaa, ilman että on tapahtunut rakastuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en muistanut kirjoittaa. Eli ei me joka päivä noita huumeita käytetty. Pilveä/maria poltettiin viikonloppuisin. Piriä noin kerran kuussa. Mutta tosiaan en ole käyttänyt mitään moneen vuoteen. Lopetin jo vähän ennen kuin tulin raskaaksi. Ja monta kertaa ollaa puhuttu erosta, riidoissa uhkailtu erolla jne. Sanoin miehelleni, että tuo saa loppua tuo erolla uhkailu. ap
Kyllä mä uskon ja tiedän, että mulla jotai "välittäviä" tunteita on miestäni kohtaan.
Mutta se ei ole sitä, että tiedän rakastavani miestäni (toinen asia onkin, osaanko ketään rakastaa. Lapsiani osaan. Lapsiani tiedän rakastavani!)