Mistähän tämä johtuu?

Ajattelen kuolemaa joka päivä montaa kertaa siten, että mietin, että saatan kuolla vaikka juuri nyt (vaikka aivoverenvuotoon), tai kun nyt lähden kauppaan, niin auto saattaa ajaa päälleni. Kaupassa sitten ajattelen vastaantulijoista, että tuokin kuolee joskus, tai ehkä jo huomenna. Pitäisi ajatella mitä tulevaisuudessa tekee, mutta ajattelen tulevaisuutta vain sellaisena unimaisena asiana, joka ei todellakaan välttämättä toteudu. Tämä on hieman ahdistavaa, haluaisin elellä kuten muutkin, jotka uskovat elävänsä 90- vuotiaiksi.